Precious.

[fang]

[Vapaa rooli. Aika angstia ehkä tulossa : P Kun kuuntelen niin surullista kappaletta ;_____;]

Vihreät, suuret lehdet humisivat tuulessa puiden latvoissa. Aurinko siivilöytyi lehtien katveestaa maahan, ei kovin voimakkaasti, mutta jotenkuten. Sää on lämmin, ei läkähdyttävän kuuma, siitä piti tuulenvire huolen. Kesä oli saapunut jälleen kerran Kuololle, kotoinen maapallomme oli jälleen kiertänyt yhden kierroksen. Ruskea koira nosti päätään, ja antoi katseensa lipua puiden yli, aina latvojen läpi. Aurinko sokaisi silmät hetkellisesti, jolloin katse painui maahan, sammaleen ja ruohon sekaiseen maahan. Pari hassua vesi lätäkköäkin oli näköpiirissä. Tuska sulki silmänsä. Turhauttavaa. Tuntui, kuin se pahainen ukko olisi kadonnut kuin maan nielemänä. Hänen isänsä nimittäin. Uros nosti päänsä. Turhaa. Missään ei ollut Tirasta jälkeäkään, vaikka viimeisimpien tietojen mukaan tuo oli viimein päässyt jälleen alfaksi. Jos Tiraa vielä nähtäisiin, niin Minchioille alkaisi todella huonot ajat. Niin... Tuska murahti, ja astui pari askelta. Tuo ei voinut ajatella mitään muuta kuin Tiraa, ja sen takia muutkin suhteet kärsivät. Erotetun sielu ei saisi rauhaa, ennenkuin saisi varmuuden sille, että Tira oli kuollut. Saattoi olla, että taistelu Vilkun kanssa oli ollut ukkoraasulle liikaa, ja tuo oli kadonnut; loppullisesti.

[koji]

Tää tulee ruskean karvapallonsa kanssa >D
-----------------------------

Juoksuaskelia. Ruskean sävyinen naaras juoksi polkua pitkin, ajatukset aivan muualla. Ei hän välittänyt olevansa vihollislauman alueella. Viis siitä. Oli suurempiakin huolia... Ja kyllä tässä osattiin myös puolustautua. Ei niin untuvikkoa oltu. Nevainigs oli enemmän huolissaan Hirosta, kuin itsestään. Siksi olikin lähtenyt Donian reviirille, etsimään tätä. Pitää toivoa, ettei kukaan saa hänen salaisuuttaan selville. Muuten kaikki olisi ohi ja ei elämiseen olisi syytä. Kirottu tämä laumojen välinen riita. Voisi nyt sopua edes jotenkin harkita. Tuskin. Ja ei nyt tälläisen yhden random shiban sana riitä tekemään mitään. Vaikutusvaltaa, kun ei ollut. Voisi varmaan ajatella jotain muutakin... Nythän oli kesäkin. Kesä oli ihanaa aikaa, lämmintä oli lähes koko ajan.
Pian Neva pysähtyi, ei enää yksinkertaisesti jaksettu juosta. Ruskea hengitti muutaman kerran syvään tasatakseen hengityksensä. Nyt olisi päästävä juomaan, kurkkua kuivasi. Neva haroi lähistöä katsellaan, ja huomasikin jonkun muun edessäpäin.

[fang]

Hämärästi Tuska kuuli ajatustensa läpi jonkun lähestyvän. Hetken aikaa uros toivoi, että näkökenttään laukkaisi Tira, mutta ei. Vain joku tavallinen koira. Erotettu käänteli päätään pettyneesti. Ruskea naureskeli hieman mielipuolisesti, ja katsoi sitten narttua uudemman kerran.
"Mitä olet vailla?" uros kysyi sitten, naama jälleen peruslukemille. Koira alkoi olla jo aika väsynyt, se ei ollut viikkoihin nukkunut kunnolla. Eikä se ollut ehtinyt syödä eikä juodakkaan kuin juuri ja juuri sen verran, että oli hengissä; ja sen näki herran riutuneesta olemuksesta.
"Toivottavasti et ole vailla mitään," Tuska sitten tuhahti loppuun tuskaisena. Tuo vaihteli levottomasti painoa puolelta toiselle ja ajatteli koko ajan vain Tiran tappamista. Kauhea pakkomielle.

[koji]

Anteeksi pikkuinen kesto.
---------------------------

Neva katsahti toiseen. Miksi se nyt rupesi ärhentelemään? Ei hän ollut vielä yhtikäs mitään sanonutkaan. Hmph. Mokoma hapannaama. Narttu oli hetken hiljaa kunnes avasi suunsa ja sanoi:
"Sanoinko muka olevani jotain vailla?" hän tiuskaisi. Ei hän nyt mitään vailla ollut. Tuolla vain taisi huono päivä olla, ja siksi ärhenteli. Silloin kun Nevalla oli huono päivä, ei hän yleensä vihaa muihin purkanut. Vain silloin, jos joku vittuili hänelle. Niin kyllä sitä takas pistettiin.

[fang]

[Häpeän yskäisy: *kröhöhöhöhööö!* Eli sori kesto. Kesällä en oikein jaksa/ehdi olla koneella *selityksiä...*]

Tuskan mieli teki silvaista vielä narttua sanoin. Uros tyytyi kuitenkin puhaltamaan ilmat pihalle ja ajatteli mielessään; naiset!
Tuska kuitenkin yskäisi pian.
"Tuota. Saako kuitenkin rouvan nimeä udella?" uros sanoi. Vihamiehiä tuo ei tahtonut kerätä. Jälkeenpäin koira ajatteli, että mitä jos toinen olikin neiti, mutta jaa, ei se niin nuukaa ollut. Ajatus ei muutenkaan juossut kunnolla, oli vain hyvä saada muuta ajateltavaa, ja sitä piti repiä ihan mistä vain. Kuten nimen kysymisellä. Näin se homma pelitti ja pitikin pelittää!

[koji]

Juu :3
--------------------

Neva Tuskaan, nyt sitten ei enään niin vihaiselta vaikuttanuy. Hyvä vain, ei tekisikään mieli ärhennellä. Vähän hassua... Ei häntä koskaan oltu rouviteltu. No, neiti vielä oltiin. Ja ehkä pysyttäisi... Äh, tai...
"Olen Nevainigs, ihan vain Nevaksi voi sanoa." narttu vastasi. Ihan mukavalta tuo vaikutti. Tutustua varmaankin voisi. Ei hän piitannut siitä missä laumassa toveri sattui olemaan, tai vaikka olisi erotettu. Mitä hiton väliä?
"Kuka sinä sitten olet?"

[fang]

"Minua kutsutaan Tuskaksi, eli kait se sitten on meikäläisen nimi," uros tokaisi ja katsoi toisen kuvioita vihreitä silmillään.
"Oletko ollut kauan tällä saarella..? Minä olen ollut koko elämäni, enkä ole koskaan törmännyt sinuun ennen," vaalea tokaisi, ja oli hyvillään, ettei toinen välittänyt siitä, että uros oli Erotettu, jo aikoja sitten.
"Olin nuorena samassa laumassa kuin sinä nyt. Tosin silloin oli kaksi laumaa, ne ovat vain yhdistyneet yhdeksi. Isäni oli toisessa alfana..." Tuska tokaisi, ja huomasi, että hänen huomaamattaan ajatukset olivat taas siirtyneet hänen isäänsä. Ne ajatukset Tuska ryttäsi roskakoriin ja kohdisti jälleen huomionsa Nevaan.

[koji]

Neva meni hieman lähemmäs Tuskaksi esiintynyttä, ei nyt muutamien metrien päässä viitsisi seisoa.
"Olen kyllä jo aika kauan täällä ollut, mutten tosiaankaan koko elämääni. Kun synnyin Japanissa." hän kertoi ja kuunteli nyt taas vuorostaan Tuskaa. Ei shiba tiennyt, että miksi toinen erotetuksi joutui. Eikä hän edes viitsinyt kysyäkkään, eihän se niin kohteliasta edes olisi.
-----------------------------------
Anteeksi kamalasti lyhyys ;_____;
Ei inspaa just tän tyyppisee ( ks. uusin viestini; Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin ja toisinpäin )

[fang]

[Minua ei lyhyys haittaa.]

Uros ei mennyt hämilleen toisen lähestyessä.
"Aa... Mikä "Japani"?" uros kysyi. Ei tuo tiennyt saaren ulkopuolisesta elämästä käytännössä mitään. Sen tuo tiesi, että siellä oli niitä karvattomia raakalaisia, ihmisiä, ja outoja metallihäkkyrä koneita, joista tuli se kamala katku. Pentuna Tuska oli unelmoinut saarelta lähtemisestä, ja oli joskus kysynyt pienenä muualta tulleilta, millaista mantereella oli, mutta kukaan ei oikein osannut mitään kertoa, ainakaan niin että Tuskakin olisi ymmärtänyt.

[koji]

"Synnyin sillellä... En oikein osaa selittää minkälainen paikka se on. Ja en oikeastaan tiedä siitä kovinkaan paljoa." Neva sanoi pienesti hymyillen. Ei nyt tiedetty miten selittäis ns. ulkomaailmasta. Paljoa ei sitä oltu tutkittu, vaikka muutamissa kaupungeissa oli käyty. Ja muutenkin... Onneksi täällä ei sentään ihmisiä ollut. Niitä narttu ei paljoakaan kaivannut, ei.

[fang]

Tuskan niskakarvat nousivat pystyyn, kun tuo muisteli sitä kamalaa katkua siitä kiiltävästä häkkyrästä. Ihmisten tekosia.
"Täällä kävi kerran niitä ihmisiä," uros huokaisi. Onneksi ne oli häädetty.
Uros venytteli ja haisteli sitten ilmaa. Jotain outoa oli tulossa. Uros oli varuillaan, ja toivoi hetken että tuo outo haju tuli tämän isästä, mikä oli mahdotonta. Kyllähän Tuska oman isänsä ominaishajun tunsi.

[koji]

"Ai, kävikö?" Neva kysyi.
"En tiedä paljoakaan mitä täällä on tapahtunut, sinä varmaan tiedät enemmän kun olet kerran täällä aina asunut." narttu sanoi vähän ajan päästä. Tottakai nyt toinen tietäisi enemmän, aivan taatusti. Shibankin kuonoon leijaili myös tuo outo haju.. Mistähän?

[fang]

Tuska ei jaksanut välittää hajusta, ellei se voimistuisi.
"Mhm. Sodan jälkeen koko tämä saari on tuntunut oudolta. Paikat ovat muuttuneet ja tänne on tullut niitä mutantteja. Miksi, sitä ei varmaan kukaan tiedä," uros tokaisi ykskanttaan. Ei hänkään paljoa tietänyt, mutta oletettavasti enemmän kuin narttu. Lämmittävä aurinko meni harmaiden, matallalla riippuvien pilvien taakse, ja samalla ilma muuttui viileäksi ja tuulikin tuntui kylmemmältä. Kylmät väreet kulkivat pitkin Tuskan selkää ja niskaa.

[koji]

"Tarkoitatko mutanteilla niitä Ranweja?"
Neva kysäisi. Ranweista hän vähän tiesi, olihan jo yhden sellaisen tavannut... Ja sitä ei hän halunnut muistaa. Mutta mitähän toinen tarkoitti sillä oudolla? No, ei voitu tietää. Kun ei mitään ole mihin verrata.
Hrr... Aurinko mokoma meni nyt piiloon pilvien taakse. Heti tuli paljon kylmempi kuin äsken. Aurinko kun ei enään paljoa lämmittänyt.

[fang]

"Joo, just niitä," Tuska sanoi. Ei vain äsken muistanut nimeä. Sää meni koko ajan tuulisemmaksi. Mokoma syksy. Tuska katseli taivaalle. Osa lehdistä riuhtautui irti puiden oksista ja lensi kauas tuulten mukana, aina pois näköpiiristä, tuulien teitä.
Jos voisi olla yhtä vapaa kuin tuuli! Voisi irtautui arjesta ja kaikesta maallisesta ja antaa suurempien voimien viedä. Ei tarvitsisi itse murehtia mistään, kaikki olisi valmista. Mutta menisikö elämästä maku, jos kaikki olisi valmista? Jos ei tarvitsisi ponnistella itse lainkaan eteenpäin?