tätäkö tämä nyt on. [pentupeli.?]

[yontimo]

Secret käveli metsässä vaivalloisesti, sen suuri vatsa heilui puolelta toiselle askelten tahdissa. Hän tunsi itsensä hyvin lihavaksi ja harmistuneena nartun yleensä kirkkaat silmät olivat sameat ja surulliset. Hän ei olisi tahtonut pentuja tai kyllä hän tahtoi, mutta hän olisi halunnut perheen, isän pennuille ja puolison itselleen. Itseensä kyllästyneenä hän jatkoi hidasta matkaansa kohti kuoppaa jonka oli kaivanut maahan, hän oli halunnut valmistella synnytystään hyvin, mutta silti jotakin tuntui puuttuvan. Hän ei ollut edes syönyt hyvin muutamaan päivään, sillä hän oli liian hidas juoksemaan rusakoiden perään ja tuntui ettei vedestäkään saanut enää kalaa niin helpolla, mistäköhän se johtui?
Viimein hän pääsi kololleen ja tunsi miten supistukset ravistelivat hänen vartaloaan, hän ei pitänyt noista poltteista jotka olivat vaivanneet häntä jo pari tuntia. Hän ryömi koloonsa ja meni helpottuneena makaamaan viileään maahan, tänne ei edes aunrinko päässyt ja siitä kiitollisena hän sulki silmänsä. Synnytys oli alkamassa.

Vaivalloisesti narttu ponnisti maailmaan kolme pientä karvanyyttiä, jokaisessa niissä oli samanlainen väritys kuin äidissään ja ylpeänä Secret nuoli pennut puhtaiksi. Hän laski väsyneenä päänsä maahan ja odotti kunnes pennut olivat päässeet nisille juomaan maitoa, sitten väsyneenä narttu ummisti silmänsä.

[miten jatketaan? silleen et noi on heti isoja vai?]

[fang]

[Hm, pelataan vähän aikaan niin että ne on juuri syntynyt. Danki saapuu >]

Lämmin kesäpäivä oli kääntymässä illaksi. Taivas oli punaisten pilvien peitossa, ja ilma oli rauhallisen seesteinen. Tyyntä myrskyn edellä. Suurten koivujen lomassa käveli valkea koirahahmo, jonka turkilla oli heleän punainen sävy, kiitos laskevan auringon. Keltaiset silmät olivat hieman ilkeästi viirussa ja kulmat olivat kurtussa. Jalantynkää särki taas niin julmetusti, että oli pakko päästä lepuuttamaan jalkaa. Raskat metalliproteesi painoi vaihteeksi niinkuin synti. Uros raahautui urheasti eteenpäin, kunnes näki kuopan alun. Sinne vain lepäämään.

Juuri kun Danki oli loikkaamassa sinne, tuon oli pakko pysähtyä ja katsottava kuoppaan kaksi kertaa, että uskoi silmänsä.
Secret! Ja kolme... Pientä penikkaa? Dankia huippasi nupista, mutta jotenkin tuo sai piilotettua ällistyksensä. Nukkuiko Secret? Danki murahti hiljaa. Joo mäkin olen täällä.

[yontimo]

Puoli unessa Secret tunsi miten pennut imivät ja vahingossa kai purivat häntä, hän inahteli hieman ja vääntäytyi parempaan asentoon. Ympäristöä silti kuullostellen, narttu kuulikin pienen murahduksen, samassa kellertävä oli irvistänyt hampaansa ja kohottautui kuopan aukolle, silmiin pistävä aurinko häikäisi, eikä hän kunnolla erottanut, että kuka oli uskaltanut tunkeutua niin lähelle häntä ja hänen kolmea pentuaan. Yhä muristen ja karvat pystyssä hän loikkasi kuopastaan ja sai kokea suuren ällistyksen, Danki seisoi hänen edessään miltei yhtä ällistyneenä. "Mitä sinä täällä teet?" hän nälväisi toiselle kiukkuisena ja mulkaisikin tätä suuttuneena.

[fang]

Danki murahti.
"Vaellan, vaikka vittuako se sulle kuuluu!" uros sanoi ja katsoi pentua.
"Olet onnistunut näköjään hankkimaan miehenkin," uros sanoi. Hieman pettynyt tuo oli, luuli että Secret olisi juossut vain Dankin perässä. Koirasusi ei tajunnut, että nuo epelit olivat hänenkin pentujaan. Vaalea irvisti.
"Ja olet näköjään hankkinut Donian! Toivottavasti alfasi ei saa tietää," koirasusi irvaili, ja alkoi vasta nyt hieman ajatella, että pennut saattoivat olla tämänkin. Se selittäisi, miksi narttu oli ollut noin vihainen, vaikka Danki ei ehtinyt sanoakkaan mitään.

[yontimo]

Secret ärisi paikallaan ja mittaili urosta katseellaan, voi hitto miten hän näkikään punaista kun kuuli valkean sanat. "Noinko sinä tervehdit omia pentujasi!!" hän räkäisi sanat toiselle ja asteli suojelevasti kuopan eteen hän ei edes halunnut että Danki olisi saanut tietää pennuista. Sääliksi kävi viattomia pentuja joille secret loikin hellyyden täyteisen ilmeen, mutta katsettaan kääntäessään hän näki edessään jälleen uroksen. "Voisitko lähteä??! Vai aiotko häiritä meitä tämän koko päivän.." narttu puhisi ja haukkoi sitten ilmaa, vatsassa tuntui ilkeä pistos, mutta yhtä nopeasti se oli jo poissa, kummallista.

[fang]

Danki ärähti ja astui puolikkaan askeleen taaksepäin. Korvat menivät niskaa myöten ja silmät kapenivat viiruiksi.
"Haista..." tuo murisi itsekseen ja vilkaisi kuonon varttaan pitkin kolmea palleroa. Kieltämättä kahdella oli punaisia kuvioita, ja yhdellä näkyi muutamia mustia hapsuja päässä, aivan niinkuin Dankin isällä oli kuuleman mukaan ollut.
"Rääpäleet," koirasusi murahti.
"Mä voisin lähteä vaikka heti," Danki naljaili.

[yontimo]

"Ja saatkin luvan lähteä" Secret sanoi hieman rauhallisemmin ja kääntyi takaisin koloonsa. Hän asettui kerälle pentujensa ympärille ja silmäili Dankia pistävästi. Hän sulki silmänsä ja toivoi uroksen häipyneen kun hän avaisi silmänsä uudelleen.

[pidän hieman taukoa kun toi lukio alkasi niin en kerkeä vastaamaan :s joten sopii varmasti että nämä pennut saavat alkaa pelaamn normaalisti?]

[fang]

[Joo, eli pentujen pelaajat saavat nyt alkaa pelailla penikoilla ^___^ Tämä on viimeinen viesti tähän peliin.]

Dankia ärsytti toinen, aivankuin uros ei saisi nähdä pentujaan, mutta, eihän Danki tahtonut mitään kersoja, elikkä, jos Danki lähtisi se olisi kummankin voitto? Mutta sittenhän Secret luulisi että Danki lähti siksi että narttu pyysi... Vaikeaa. Vaalea päätti kuitenkin lähteä. Tuo muistaisi pentujensa hajun kuitenkin aina... Eli jos sattuisi vastaan tulemaa. Jos edes selviää ensimmäisestä talvesta. Kylmä viima iski urokseen ja tuo lähti vähin äänin.