|
|
Post by koji on Apr 14, 2008 17:47:45 GMT 2
Nuori susi uros asteli rannalla. Kuu valaisi ympäristöä kauniisti. Meri kimalteli kuunsäteiden alla, kuunsilta näkyi hyvin vedessä. Micah katsahti merelle päin. Joskus hän sieltä oli uinut tänne, kauas menneisyyden kauhuista. Nyt se oli kuitenkin mennyttä, tänne jäätäisiin varmaan ainiaaksi. Ei se tosin haittaa, kukaan sukulainen tuskin enään elossa oli. Täällä nyt uusi elämä koittaisi. Vanhaa elämää ei edes enään kaipaisi, jos sitä nyt elämäksi voisi kutsua. Silloin ei olut päivääkään onnellinen, ehkä silloin kun vanhemmat vielä elossa oli.
Pah.
Mitään ei ollut enään jäljellä.
Ei ystäviä... Perhettä... Ei mitään. Silti jaksoi elämää jatkaa, olihan se vasta aika alussa. Ja olisi mukavaa myös tuo rakastettu joskus. Ehkä. Mutta, kuka nyt tälläistä outoa sutta voisi rakastaa. Jolla on hyvin outoja pakkomielteitä.
Micah nosti toista käpäläänsä, sen missä ei siteitä ollut, ja iski hampaansa siihen. Kipu oli nautintoa, samalla myös tuskaa. Verenmaku maistui suussa. Verinorot valuivat tassusta ja hamppaitten välistä.
Ah tätä tunnetta, harvat kuitenkaan sitä tajusivat. Outoja nuo jo jotkut, eivät tajunneet.
Uros alkoi pian nauraa mielipuolisesti, hullunkiilto silmissä. Hahaa... Tyhmiä kaikki olivat. Eivät tajunneet yhtikäs mitään. Nauraa heille piti. Micah lopetti pian mielipuolisen nauramisensa ja istahti.
---------------------------
Maydey siis tänne
|
|
|
|
Post by maydei on Apr 16, 2008 20:26:03 GMT 2
Harmaa susi käveli hiljalleen kuun valaisemaa rantaa pitkin pää mereen päin käännettynä katse taivaaseen kohdistettuna. Se nautti tästä ihanasta kuutamosta jota niin harvoin enää näki. Aika ajoin se pysähtyi tuijottelemaan meren pintaa jolle oli muodostunut kuunsilta.
Tuon harmaan kuviollisen suden nimi oli Owild.
Owild oli muutamia kymmeniä minuutteja sitten lähtenyt yösijaltaan ihailemaan kuun valoa. Se oli ajatellut, että rannalla kävely saattaisi rauhoittaa sitä tarpeeksi, että se saisi helposti unen päästä kiinni. Se ei arvannut, että pian se näkisi toisenkin suden.
Susi pysähtyi taas ja jäi tuijottelemaan tällä kertaa takanaan tummina näkyviä puita. Ne puistattivat sutta ja tämä sai olensa tuntumaan ahdistuneelta. Kuin ne jotenkin kurkouttuisivat sutta päin ja koettaisivat napata sen. Owild nousi ylös ja talsi muutaman metrin merta kohden. Sekin alkoi näyttää pelottavalta. Aallot kulkivat hitaasti rantaa pitkin kohti Owildia. Sen olo alkoi käydä entistä tukalammaksi, joten se päätti kulkea keskellä rantaa jotta olo ei pahenisi. Vielä jonkin aikaa se kulkisi ja sitten kääntyisi takaisin. Ainakin luultavasti.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 17, 2008 14:53:59 GMT 2
Hullun kiilto oli hävinnyt, lähes neutraali ilme oli kavoilla. Micah naurahti vielä muutaman kerran.
Pian kirsuun leijailikin toisen suden haju. Uros se oli. Siitä musta aivan takuuvarma oli. Päänsä pantiksi voisi siitä laittaa. Micah kolusi katseellaan hetken rantaan. Meri lipltatti hiljaa, tuuli humisi puissa.. Tunnelma oli hieman pelottava. Kuun ympärillä oli myös muutama pilvi. Aavemainen tunnelma tosiaan oli.
Silmiin osui toisen suden hahmo, kauempana rannalla.
Naurahdus.
Virnistys.
Micah lähti kävelemään rauhallisesti tuota vierasta kohti.
Ollessaan muutaman metrin päässä Owildista Micah aukaisi suunsa ja sanoi:
"Iltoja."
Pieni tekohymy käväisi uroksen kasvoilla. Hän 'tutkiskeli' toista hetkisen katseellaan. Nimeään ei vielä kertonut, kohta. Kohta sen Micah kertoisi. Jos nyt toinen oli halukas kuulemaan, vaikka ei olisikaan sen silti saisi tietää. Hahaa.
|
|
|
|
Post by maydei on Apr 17, 2008 18:28:02 GMT 2
Owild katseli merelle päin eikä täten huomannut tulijaa, joten uros säikähtikin aika moisesti kun huomasi, että joku tervehti häntä. Kuitenkin hän sai rauhoitettua itsensä ja sanottua:
"Iltaa vaan."
Parempaa hän ei keksinyt. Uros tutkaili toista jännittyneenä. Tosin sitä ei huomannut juuri nyt, sillä kuu oli painunut pilveen, mutta kyllä se kohta sieltä esiin tulisi, aivan varmasti.
Susi katseli toista vielä hetken aikaa, mutta siirsi sitten katseensa muualle.
Kukakohan tuo toinen mahtoi olla? Luultavasti Donia, mutta sitä oli hankala päätellä, sillä väriä ei nähnyt kunnolla.
Owild huomasi, että kuu oli taas tullut näkyviin, ja nyt pystyi erottamaan toisen värin. Toinen oli musta, ja täynnä sinisiä kuvioita. Sirokin tuo oli, eikä kovin vanhalta näyttänyt.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 18, 2008 14:34:03 GMT 2
Micah katseli toista hetken.
Donia näytti olevan. Ainakin värityksestä päätellen, tai sitten vain yö tummensi. Ei. Donia se kyllä oli, niinkuin Micah. Vanhemmaltakin Owild näytti... Paljon vanhemmalta. Micah'an oli vasta melkein kolmen(koirissa xP).
Kukahan toinen oli? Mukavaa nyt toisen nimi oli tietää, ettei epätietoisuudessa joutuisi elämään ja voisi kutsua ihan nimellä. Eikä jollain oudolla lempinimellä. Ei se edes itsestä olisi mukavaa.
"Olen Micah. Sinä?" Micah kysyi.
--------------------------------------
Vähä lyhyt -___- Sori
|
|
|
|
Post by maydei on Apr 18, 2008 20:12:16 GMT 2
Donia mietti minkäköhän ikäinen toinen mahtoi olla, nuorelta kun vaikutti. Uros kuitenkin koitti pitää mielensä kurissa, ettei ajatettelisi toista sillä tavalla.
"Olen Owild", harmaa sanoi kuultuaan kysymyksen.
"No mutta, mitä teet näin myöhään ulkona?", Owild kysyi kun ei keksinyt muutakaan melko pitkän ja vaivalloisen hiljaisuuden jälkeen.
Tuuli humisi puissa ja kuu oli taas pilvessä. Se sai rannan tuntumaan kaikin tavoin aavemaiseksi. Kaiken lisäksi meri oli melko tyyni, ainoastaan todella pienet ja hiljaiset aallot vyöryivät hiljaa rantahiekkaa pitkin.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 22, 2008 19:19:31 GMT 2
Micah katsahti toiseen. Owild... Kiva nimi.
"En saanut nukuttua, joten kävelylle lähdin." hän vastasi. Viileä tuuli puhalsi mereltä rannan yli. Se toi mukanaan meren raikkaan tuoksun. Meri oli kyllä aika kiehtova, olisi hauskaa tietää siitä enemmän. Mutta... Keneltä muka tietää saisi.
"Mitä itse teet täällä?" nuorukainen kysyi ja kävi istumaan.
Ei hän toiseen vielä pätkääkään luottanut, ei. Micah vain näytteli luottavansa. Taitava 'näytteli' Micah oli, mutta joskus hän myös itselleen valehteli. Maailman paras itsetunto, kun Micahilla ollut. Mutta, ei sillä väliä. Ei Micah kuitenkaan taistelusta välittänyt tai melkein mistään mihin tarvitsi kunnon itsetunnon.
Mutta, kyllä itsetunto kerkeää vielä kehitty.
|
|
|
|
Post by maydei on Apr 23, 2008 16:32:58 GMT 2
"Ahaa", Owild sanoi ja tuijotteli merta, kuuta ja kuunsiltaa.
Hän uppoitui ajatuksiinsa hetkeksi, ennen kuin toinen esitti saman kysymyksen hänelle.
"Ajattelin, että saisin paremmin unta jos kävelisin jonkin matkaa ja siksi lähdin", Owild ajatteli ja alkoi taas upota omiin ajatuksiinsa. Uni alkoi jo painaa toisen silmäluomia alas päin, mutta tämä koetti silti sinnitellä ja pitää itsensä hereillä.
Kuitenkaan se ei kauaa onnistuisi, jos ei tulisi jotain vauhtia menoon.
Owild haukotteli hieman ja sulki silmiään pikkaisen.
Suden olisi tehnyt mieli käydä heti nukkumaan kun sai silmänsä kiinni, ja niiden avaaminen tuotti tuskaa, mutta kyllä sekin onnistui vallan hyvin. Owild pyöräytti silmiään muutaman kerran, ja sitten vielä tassulla putsasi niistä rähmät ja roskan pois. Tuntui paremmalta. Tosin sutta väsytti niin kovin, että sen jalat meinasivat pettää alta. Tuo aivan kauhea väsymys oli tullut äkkiarvaamatta.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 24, 2008 14:29:14 GMT 2
Micah'ia väsytti myöskin vähän. Päivällä oli pienet nokoset kyllä otettu, eli ei niin väsyttänyt. Ja kun muutenkin vähän herra nukkui. Pieni kipu tassussakin esti nukahamasta, eikun sitten lisää vain jalkaansa järsimään. Toinen kyllä friikkinä varmasti pitäisi, tai sitten vain outona angst-teininä. Ei Micah enään kauaa mikään teini ollut, vuoden päästähän sitä täysikasvuinen oli. Mutta tuskin silloin tavat muuttuisivat, takuu varmasti vielä silloinkin jalkoja 'järsitiin'.
Micah huokaisi, osaksi pienestä väsymyksestä ja osaksi aivan muusta syystä.
Henkilökohtaisesta syystä.
Tuskin kukaan koskaan tulee ymmärtämään. Eikä hän edes sitä vaadi. Yksin oli helpompaa. Kukaan ei voinyt pettää...
Pettymyksiä oli jo tarpeeksi koettu. Ei Micahilla koskaan ystäviä ole ollut, sellaisia voisi kyllä hankkia. Mutta, ei kukaan tälläisen ystävä halua olla. Pakkomielteisen hukan...
|
|
|
|
Post by maydei on Apr 26, 2008 9:58:49 GMT 2
Owild katseli toista. Oli aivan hiljaista. Kuu valaisi Micahin ja Owildin. Owild katsahti merelle päin kun kuuli loiskahduksen. Joku iso kala ui kuun siltaa pitkin. Owildia alkoi epäilyttämään. Hän tuijotti kalaa, mutta sitten se vaan yhtäkkiä hävisi näkyvistä. Mikä lie olikin, niin iso ainakin. Kuu alkoi painumaan taas pilveen ja valo alkoi hävitä susien ympäriltä, kunnes sitä ei ollut melkein ollenkaan. Oli lähestulkoon pilkkopimeää, tai no ei oikeastaan, todella pimeää kuitenkin, niin että ei oikein nähnyt kunnolla. Owild nieleskeli. Aivan kuin joku tai jokin olisi hiiviskellyt hänen takanaan aiheuttaen sudelle kylmät väreet niskaan ja selkään. Uros puisteli päätään. Ei siellä mitään ollut.
|
|
|
|
Post by koji on May 7, 2008 20:08:10 GMT 2
Jotaa toimintaa tänne pitää keksii x3
-----------------------------------
Micah vilkaisi nopeasti loiskahduksen suuntaan. Kala vain...
Mutta tämä hiljaisuus alkoi käydä jotenkin... Inhottavaksi. Tai sitten toinen ei vain halunnut tälläiselle rääpäleelle puhua. Kumpikaan kun ei puhunut. Vaikka hiljaisuudessa uros oli kauan elänyt, samoin pilkallisessa naurussa. Jos osaisi taistella, taatusti antaisi niin pahasti turpaan kaikille pilkkaajille. Tai sitten jotain muuta... Heh heh...
Sitten ei varmaan kukaan enään pilkkaisi.
|
|
|
|
Post by maydei on May 15, 2008 18:58:43 GMT 2
#Anteeks mut miuta ei innosta yhtään tää pelaaminen... ni siks vähä jumia#
Owild katseli toista. Alkoi olla tylsää. Suden silmäluomet alkoivat lupsua alas päin, mutta uros koetti edes pitää itsensä hereillä.
"No, mutta mitäpä sitten?", Owild kysyi toiselta.
Ei ollut yhtään mitään tekemistä, oli tajuttoman tylsää. Toki hän ymmärsi, että toistakin varmasti väsytti, mutta silti.
#Sori tää teksti kun tää on tällästä outoa ja tönkköä... ja lyhyttä#
|
|
|
|
Post by koji on May 20, 2008 20:37:46 GMT 2
Micah haukotteli pienesti. Häntä väsytti kamalasti, muttei uni tuntunut tulevan. Oli kai menneisyyden haamuja liikaa kummitellut. Löytyisipä edes, joku saman ikäinen johon pystyisi oikeasti luottamaan. Tunteiden purkaminenkin saattaisi auttaa. Muttei. Micah ei ollut sitä sorttia, tunteet oli totuttu pitämään sisällä. Tunteiden näyttämistähän pidetään heikkona. Niinhän? Hulluus alkoi taas kaivautua esiin Micahsista. Nyt tekisi niin mieli sitten tarrata omaan käpäläänsä kunnolla kiinni. Kuin vampyyri uhriinsa. Uros naurahti hiljaa pari kertaa. Toisen läsnäolo oli häneltä päässyt unohtumaan, hulluuden takia. Kuka tälläiseen hulluun psykopaattiin voisi muka luottaa? Ei kukaan.
Aivan sama. Ei sillä väliä! Yksin elettiin hulluuden keskellä. Niin oli nyt ja aina varmasti tulisi olemaan. Hullun kiilto näkyi kilometrien päähän Micahin silmissä. Sokeakin sen tajuaisi, ettei Micahilla kaikki kotona ollut. Joskus oli ollut. Ei enään.
Pian Micah alkoikin nauramaan kovempaa. Niin että koko hiljainen ranta kaikui. Meri kun oli lähes täysin tyyni, nauru kantautui vielä kauemmas.
--------------------------------------
Juu, ei mitn ^^
|
|
|
|
Post by maydei on May 22, 2008 19:42:58 GMT 2
Owild katsoi hieman oudoksuen toista, kun tuo äkkiä alkoi nauramaan niin, että koko ranta raikui aivan täysin voimin.
Uros odotti jonkin aikaa, kunnes hän kehtasi kysyä:
"Onko sulla jokin ongelma, vai onko jokin noin huvittavaa?"
Susi katseli toisen hekottelua hieman epäuskoisena. Hän kohdisti katseensa toisen silmiin.
Aivan selvä hullun kiilto. Sen näki jo kauas.
Owild katsoi toista. Olikohan se sekoamassa. Luultavasti ei. Sudesta tuntui että se oli ollut seko vaikka kuinka kauan.
|
|
|
|
Post by koji on May 25, 2008 16:08:22 GMT 2
Micah nauroi vielä hetken aikaa. Kunnes suuntasi hullun katseensa Owildiin.
Hymähdys.
Ei tähän sanoja tarvittu oikeastaan. Silmät tai korvat ja hyvä päättely kyky.
"Eikun, minulla on sitä niin sanottua omaa kivaa." uros nauroi ja lähti kiertelemään toista. Donia pysähtyi välillä ja jatkoi sitten matkaansa ja lopulta pysähtyi toisen eteen takaisin.
"Olet muuten aikka hyvännäköinen." Micah sanoi nuolaisten ylähuultaan.
|
|
