|
|
Post by vohveli on Mar 28, 2008 22:02:39 GMT 2
[Elikkäs Yontimo kera Black Shadown 8)]
Ulkona satoi lunta, oikein myräkällä. Sinne ei jäänyt mielellään, hyvä kun eteensäkkään näki. Siinä ilmassa ei tosiaan olisi tehnyt mieli olla ulkona.
Ainakaan erään tietyn ketun. Tuo astelikin sisälle luolaan, pois lumisateesta. Tumma turkki oli aivan täynnä valkoista lunta, ja lumi oli märkääkin. Onneksi paksu turkki ei päästänyt helposti läpi. --Siis mitä ihmettä, kettu jolla oli tumma turkki? Ei ehkä ihan normaalia. Niinnojoo, tuo kettu olikin mustakettu, eikä mikään tavallinen punaturkis. Se ravisteli kehoaan, lennättäen turkissa roikkuneet lumenhiutaleet maahan.
Olihan tuo muutenkin vähän erilainen kuin muut, sillähän oli kaksipuoleiset korvat, ylimääräiset "hampaat" ja ylimääräiset dinosaurusmaiset raajat. Niin, se oli ranwi. Se epäonninen oli joutunut Igotsunen, ranwien betan puremaksi ja oli näin muuttunut.
Jaa että epäonninen? Ehkä ei kannattaisi sanoa niinkään, itseasiassa Igon tapaaminen oli vain parantanut uroksen elämää. Synd tykkäsi olla ranwi. Ja se oli oppinut puhumaan.
Mhn. Se ranwi oli nyt minchioiden alueellakin. Mitähän se edes teki siellä? Jaa, ei se tiennyt itsekkään. Uros murahti. Nyt jos joku typerä minchia tulisi pilaamaan ketun oman vapaa-aikansa itsensä kanssa, tuo nirhaisi sen.
Kurkku oli ihan kuiva, se kaipasi kostuketta. Tumman huomio kiinnittyi harvinaisen isoon katosta roikkuvaan jääpuikkoon. Olihan katto täynnä jääpuikkoja, mutta tuo yksi oli muita suurempi. Pieni otus yltäisi jopa siihen, jos ponnistaisi korkealle. Tuo otti vauhtia ja ponkaisi. Suu aukeni ja koitti napata kiinni jääpuikkoon. Suu saikin täytettä ja Synti laskeutui maahan puolikkas jääpuikko kidassaan. Tuo kävi sitten makaamaan siihen ja lipoi kielellään jääpuikkoa. Se oli kivan viileä, vesi siinä oli jotenkin raikkaan makuista. Lick, lick, lick. Kun kurkun kuivuus oli tyydytetty, rupesi ranwi järsimään puikkoaan. Pikku paloja tipahteli maahan, jotkut taas nielaistiin mahaan. Jää oli oikeasti ihanan makuista. Järs järs. Katse kiinnittyi kohta epämääräiseen möykkyyn seinän vierustalla. Uros jätti puikkonsa ja ryömi kökkäreen viereen. Meripihkan väriset silmät tuijottelivat möykkyä. Se oli... Jaa. Mikä se oli?
Sehän oli jäätynyt sisilisko! Jotkut eivät selvinneet talvesta niin hyvin kuin tuo kettu. Ranwi virnisti yksinään. Pianpa oli tuo sisilisko, alias jäätynyt kökkö Synnin suussa. Järs järs. Jäätä siinä oli kiva kerros päällä, ja se oli edelleen hyvää. Sitten tulikin jokin muukin maku. Sellainen outo.
Itseasiassa paha. Uros sylkäisi sisiliskon ulos suustaan. Se oli vääntynyt ihan outoon asentoon suussa. Kettu kohotti kulmiaan ja nappasi liskon lähemmäs. Sittenpä tuo alkoikin leikkimään tuolla. Dino-jalan kynsi raapaisi mahan auki ja Synd alkoi tutkimaan, mitä sisiliskon sisältä löytyi.
Joo, oli tylsää.
|
|
|
|
Post by yontimo on Mar 29, 2008 14:12:23 GMT 2
[sähän teit pitkän o.O mulla vähä tökkii 8'D]
Black asteli lumisessa tuiskussa silmät ummessa, mutta silti määrätietoisena suunnastaan, sen täytyi päästä luolaan, joka olisi aivan suoraa hänen edessään. Kun hän vain jaksaisi tarpoa paksussa lumessa, joka tarttui ikävästi mustan otuksen pitkiin karvoihin kiinni. Tuisku heitteli isoja lumihiutaleita edestakaisin, mutta silti nopeasti ne tippuivat maahan, ei ollut mikään unelmien talvipäivä, oikeastaan enemmänkin pahin talvipäivän tähän mennessä. Musta pysähtyi ja vilkuili eteenpäin, vielä vähän matkaa ja hän pääsisi liskojen luolaan turvaan pyryltä. Ei niin ryhdikkäänä hän ojensi jalkansa ja jatkoi matkaansa pää alistuneesti matalla, ehei ei uros alistunut ollut hän ei vain tykännyt kun tyhmät hiutaleet tarttuivat ripsiinkin kiinni ja sohivat häntä silmiin.
Nopeasti hän oli astellut luolan lähettyville ja tyytyväinen hymy huulillaan hän käveli sisälle hämärään, vaikka hän huomasikin siellä jo olevan joku. Mutta tämä oli yksi Blackin lempipaikoista ja siksi hän käveli vain tottuneesti sisään, nopeasti hän vilkaisi toista, joka näkyi leikkivän jollakin ihmejutulla, mutta enempää välittämättä hän istahti luolan seinustan viereen turvaan ulkona pauhaavalta myrskyltä.
Sivu silmällä hän katseli toisen puuhia, mutta ei kumminkaan välittännyt sanoa mitään.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 30, 2008 2:03:55 GMT 2
[Mjoo, tykkään tehdä aloitusviestejä, varsinkin kun on tylsää~]
Synti oli heitellyt liskon suolet hajamielisesti kivelle, jolla se suoritti ruumiinavausta. Kettu ei halunnut syödä tuota pientä käppyräistä ruumista, kunhan leikkiä ja kuluttaa aikaa. Sitä paitsi se maistuu pahalle. Ranwi haisteli hieman suolia ja kaikkea muuta liskon sisältä oli löytynyt. Ei haissut erityisen hyvälle, kitkerälle ja hieman palaneelle kumille. Yäk.
Toisen astuessa sisään Synti katsoi sitä hetken melko huomaamattomasti silmäkulmastaan. Kummallisen näköinen hiippari, eikä edes tervehtinyt. No okei, eihän Syntikään ikinä, mutta. Silti. Äskenhän tuo oli jo mielessään ajatellut nirhaavaan sen, joku nyt tulisi pilaamaan ketun ja sisiliskon yhteisen hupiretken. Kettu tunsi itsensä kuitenkin harvinaisen hyvätuuliseksi. Ehkä jääpuikot vaikuttivat asiaan. Kovaa kamaa nuo jääpuikot. Hmm... Uros päätti, että koittaisi keskustella, oikeasti. Tai. Synnin tavalla, parhaimmalla tavalla, miten se osasi. Taino. Jaa. Jotenkin. Paremmin kun osasi.
Meripihkan väriset silmät katsoivat tulokasta korvien päästä varpaisiin. Höh, mikä dorka.
"Mihis jäivät ne käytöstavat?" Synd kysyi hiljaa, ääntään korottamatta. Näsäviisas virne kohosi tuon huulille. Kettu nousi ylös.
Se kierteli kaarrellen kohti tuntematonta, joka oli istunut seinän viereen. "Kukas se sinä olet, rakki?" tuo vielä kysyi keltaiset silmät naulittuna toisen silmiin. Wou, se kysyi jonkun nimeä. Tuohan ei itseasiassa tiennyt muiden kuin Igotsunen nimen. Hassua. Öhäm. Tuntui oudolta puhua. Tuntui hyvin oudolta kysyä jonkun nimeä.
|
|
|
|
Post by yontimo on Mar 30, 2008 16:01:21 GMT 2
Black haukotteli hiljaa itsekseen ja seurasi ulkona pauhaavaa myrskyä, yksitellen tippuvat hiutaleet saivat uroksen pään pyörälle ja päätään puristaen se sulki silmänsä.
Toisen äänen kuullessaan hän katsoi toista hitaasti ja arvostellen, "käytöstavat? Mitkä ne ovat?" hän sanoi sitten hiljaa ja harkitusti, kunnes käänsi jälleen yön mustan päänsä kohti aukkoa, mistä näki hyvin ulos.
"No mikäs on pikku ketun nimi?" hän sanoi vastakysymyksen edelleen rauhallisesti ja vilkaisi toista kummastuneena, hänen harmistunut mielensä näkyi varmasti kasvoilta, mutta se ei urosta haitannut. Punainen kyynel hänen poskellaan kertoi kaiken ja hänen tummat silmänsä kätkivät sisälleen paljon surua, tuskaa ja vihaa kaikkea kohtaan, mutta sitähän tämä ei ketulle näyttänyt.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 12, 2008 1:21:09 GMT 2
Joo-o, harmistunut mieli näkyi, muttei sitä huomioinut kukaan. Ainakaan kettu. Ehkä sisiliskon peräsuolen palasta saattoi kiinnostaa, muttei muita.
Musta laski pyllynsä kylmään maahan ja katsoi doniaa edelleen tiukasti silmiin. Tuo murahti toisen vastaukselle. No heko heko. Hirmu hauska juttu. Miksi donian piti olla noin ärsyttävän rauhallinenkin. Argh.
"No perkele, kysymykseen vastataan vastauksella, ei kysymyksellä", vain pienen äänen korotuksen ansiosta kettu joutui yskäisemään. Tuo murahti ja laahusti takaisin kiven luo. Ranwi otti peräsuolen palasen pois kiven reunalta ja alkoi leikitellä sillä, pyörittäen ympäri kiveä. Kyllä dinojalat olivat kätevät. Noniin, peräsuolen palanen, nyt ei sinuakaan kiinnostan tuon pässin alakuloisuus, tai mikään muukaan. Synd oli melkein toivonut, että tulia olisi ollut joku ookoo tyyppi, mutta ei väkisin.
Ei kai niitä "mukavia" ollut saarella kuin kaksi. Mustakettu itse ja Igotsune. Tai ei, ei tosiaankaan mukavia, vaan... Niiden kanssa tuli toimeen. Paitsi Igo taisi inhota Syntiä. Ei se mitään. Tuon suhteet muihin oli juuri niin sitä - niitä ei ollut. Eikä niitä tarvittu.
Ranwi nappasi sisiliskon pään ja koitti puristella dino-jaloillaan siltä silmää päästä.
|
|
|
|
Post by yontimo on Apr 13, 2008 13:25:47 GMT 2
Black haukotteli hitaasti suu ammollaan ja väläytti sitten valkoisia kulmahampaitaan, hänen silmänsä painuivat kiinni, mutta nopeasti hän avasi ne. Hän näki ketun tulleen istuvan hieman lähemmäksi ja hajamielisesti hän vilkaisi toista. "Kyllä siihen voi vastata kysymykselläkin" hän sanoi hiljaa naurahtaen ja tunnusteli samalla kylmää kalliota allaan.
Kettu näkyi nousevan jälleen ja laahustavan takaisin leikkimänsä sisiliskon luoksen, olipa toisella jännää. Musta vilkuili toista huvittuneena ja naurhati sitten hiljaa itsekeen, joku varmasti luulisi häntä sekopääksi, mutta tuskin tuo kettu joka oli itsekkin ihan seko. tai niin ainakin Black ajatteli.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 13, 2008 15:07:37 GMT 2
Vai ei Synti pitänyt tulokasta sekopäänä? No ihan varmaan piti.
Noei, ei sekopäänä. Mutta ärsyttävänä. Sinne meni sekin jutteluyritys, kerrankin kun kettu yritti, niin toinen onkin yksi kusipää. Niin että kiitti vaan. Nyt ranwi ei ainakaan koittaisi enää tutustua kehenkään. Samanlaisia kaikki. Tyhmiä, ärsyttäviä ja... tyhmiä.
Tumma katsahti toista silmäkulmastaan, kun se hekotteli siellä yksinään. Oikea dorka, oikeasti. "Vittuako hihität siellä?"
Nonnii, kato nyt mitä teit, sait ketun kyrpiintymään. Onko nyt kivaa?
Plop. Silmä tursahti ulos silmäkuopasta. Musta nojautui hiukan eteenpäin ja tökkäisi terävällä kynnellään silmää. Ploffff... Sehän tyhjeni kuin ilmapallo. Håå, vähän siistiä~
Synd vieritteli silmää ympäri kiveä. Silmästä lähti ties mitä mömmöjä irti, jättäen valkoisen vanan jälkeensä. Ja kohta koko silmä oli levitettynä kivelle. Oikeasti, se oli kivaa. Ainakin ketun mielestä. Vaan ulospäin sitä ei näytetty, kun tuo pallopää oli siinä vieressä. Tuolal pysyi kuonolla koko ajan se harvinaisen kyrpiintynyt ilme.
Mustakettu rupesi puristelemaan toistakin silmää ulos pääkopasta.
Oma maailma.
|
|
|
|
Post by yontimo on Apr 15, 2008 14:58:11 GMT 2
Musta seuraili toisen puuhia ja naurahteli yhä uudestaan kuullessaan toisen kysymyksen. Hän käkätti ja nauroi sitten pian jo aiavn hervottomasti, kuola valui hänen suustaan ja kiinni painetut silmät vuotivat suolaisia ilon kyyneleitä. Hän oli outo. Mutta mitä sitten, näkyi toinenkin olevan hieman outo. Mitä nyt kaivoi silmänsä päästään ja pureskeli ja pyöritteli sitä pitkin luolan lattiaa. "Onko tuo kivaa?" hän kysyi sitten viimein rauhoituttuaan ja nousi kevyesti neljälle jalalleen. Hänen yönmusta karvansa oli paksua ja karheaa. Niittikoru raapaisi luolan lattiaa jättäen siihen ikuisiksi ajoiksi uran, johon luolassa tippuva vesi kerääntyi. Ilma oli kosteahko, lumi sade ulkona oli pikku hiljaa rauhoittumassa.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 15, 2008 15:57:17 GMT 2
...Mitähän se siellä oikein hihitteli? Joo, okei, oli se sittenkin sekopää. Tuohan jo kuolasi siinä räkättäessän. Joo, se oli ihan totaalisesti seonnut... Sekopää. "Ihme räkättirastas", kettu mutisi, tosin niin kuuluvasti että itse rastaskin kuulisi. Harvoin Synti nyt puhui muille, miksi siis itselleenkään?
Kaksipuoleiset korvat heilahtivat kun tumman viimein rauhoituttua se puhui. "No ainakin parempaa seuraa kuin tuollaiset...", ranwi katsoi toista varpaista korvanpäihin hiukan etova ilme kasvoillaan. "...No, tuollaiset"
Plops. Hei kato, se toinenkin silmä pulpahti ulos. Sitäpä ei musta puhkaissutkaan, vaan piti sitä dinojalassaan ja tarkasteli hieman enemmän sitä. Olipas se pieni... Ploffff. No voi muna, se puhkesi. No ei sitten. Synd heitti silmän menemään ja katseli silmätöntä pikku-päätä. Olipas se hassu.
Kivi, jonka päällä doctor Synti oli hoitanut preporointinsa, oli ihan veressä, suolenpätkissä ja silmä-mähmässä. Herkemmille kiven katseleminen olisi voinut olla paha paikka, mutta ei tuolle ketulle. Se ei ymmärtänyt mitä ällöttävää tuossa oli. Sitähän samaa hekin söivät. Tosin, yleensä ranwi jätti syömättä suolet ja silmät. Ja pään ylipäätänsä. Paitsi joskus, kun jaksoi leikkiä ruuan kanssa, tuo irrotti kielen. Se oli hyvää.
|
|
|
|
Post by yontimo on Apr 22, 2008 16:04:10 GMT 2
Black katseli hiljaa toisen touhuja kunnes kapusi jaloilleen se löntysteli luolan suuaukolle. "Terve vaan sinullekkin sekopäälle" se kiekaisi kunnes hyppeli alaspäin ja vielä viimeisiä hitaita lumihiutaleita leijui taivaalta.
~poistun, kiitos pelistä 8)~
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 22, 2008 17:34:45 GMT 2
Synti mulkaisi paikalta poistuvaa otusta. Huh, lähtihän se, jopa ilman eri kehotusta. "No perkele sinuna en sanois yhtään mitään!", kettu murahti toisen perään. Voi ihme mikä idiootti. Ja vielä sanoo Syntiä sekopääksi.
Kettu jäi leikkimään sisiliskonsa kanssa. Rauhassa, ilman mitään sekopäitä.
[Joo, kiitti sullekkin~]
|
|
