Miksi kaiken piti muuttua näin? [fang]

[fang]

Aave murahti.
"Sinusta ei ole mihinkään muuhunkuin suutasi soittamaan. Hädin tuskin selviäisit minusta," susi sanoi, ja aivan yllättäen loikkasi ilmaan ja toista kohti, aikeinaan vain tarttua toisen niskaan ja näin antaa hänelle opetus. Suurempaa vahinkoa donia ei toivonut, eikä varmaan edes iskisi takaisin jos tuo teini prinsessa yrittäisi jotain.

[Tika]

"joopajoo"
Tuhahti tämä nokka pystyssä. Susikoira ei meinannut ollenkaan huomata toisen hyppyä, eikä ehtinyt pois alta. Tinttuun sattui hiukan niskaan, mutta se ei äännähtänytkään, kirskutteli vain hiukan hampaitaan, vaikka kyllähän tuo tuntui.
"Sinusta ole muuhun kuin yllätyshyökkäyksiin, etkä niitäkään osaa"
Murisi tämä yrittäen kuulostaa ivalliselta, siinä ehkä joten kuten onnistuenkin. Naaras menetti lopulta itsehillintänsä ja alkoi karjua täyttä kurkkua.
"Nyt senkin pikkupelle likaiset hampaasi irti minusta ja heti!"
Susikoira karjui täyttä kurkkua ja alkoi hyppimään ja pomppimaan ympäriinsä päästäkseen toisesta eroon.

[fang]

Aave nauroi.
"Vai en osaa. Siinähän itket," susi tokaisi. Toisen ivallisuus ei tuntunut mustalla missään, ja kaipaamansa tyydytksen tämä sai, kun toinen alkoi kitistä ja huutaa. Alfa päästi toisen niskasta kiinni ja naurahti.
"Olet surkea. Sinusta ei ole edes väistämään tuollaista iskua," Aave naljaili ja naurahti jälleen.

[Tika]

Susikoira oli vihainen. Miten tuollainen rakki saattoi edes harkita iskua, tai jopa toteuttaa sen. Tinttu irvisti rumasti.
"Ja... ja sinusta ei edes ole rehelliseen tappeluun!"
Karjui tämä. Naarasta ärsytti kun toinen oli päässyt niskan päälle. Susikoira ei meinannut enää keksiä sanottavaa. Muutama lintu lennähti näiden yli visertäen. Suomaa oli ympärillä upottavan vetistä.

[fang]

"Rehellisestä sinä tiedätkin paljon," Aave murahti ja oikein sylkäisi toisen pois suustaan. Miksi hän edes tuhlasi aikaansa tuon joutílaan kakaran kanssa? Hän voisi yhtä hyvin vain loikkia pois. Eihän tämä edes ollut donian omaa reviiriä.
"Hyvä on, minä lähden. Mutta jos ikinä astut tassullasikin donian reviirille..."
Musta odotti vähän aikaa, kunnes sylkäisi suustaan.
"...Olet vainaa," alfa säsähti. Tämä lähtisi vasta toisen reaktion nähtyään.

[Tika]

Susikoira ärisi ja kiristeli hampaitaan raivoissaan.
"No ainakin enmmän kuin sinä!"
Laukaisi tämä ja irvisti taas.
"No niin vissiin, meinnaatkos ihan palkkamurhaajan laittaa perääni?"
Ilkkui Tinttu toiselle.
"kun olet niin pelokas, ettet uskalla tänne jäädä"
Haastoi tämä. Kyllähän naaraskin alkoi tajuamaan, että parempi olisi jos ei ärsyttäisi, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa. Toisen hyökkäyksen onnistumista tämä piti vain onnen kantamoisena.

[fang]

"Kyllä minulla palkkamurhaajiakin löytyy, voit sitten pyytää heitä tappamaan sinut vasta kun minä olen paikalla, se on nimittäin näky joka on pakko nähdä," susi puhui jälleen normaalilla äänensävyllä.
"Hyvästi," musta tokaisi ja käänsi selkänsä toiselle, ja hitaasti laahusti eteenpäin.

#Ei lähtenyt vielä~#

[Tika]

##

"Nojooojoo. Sinullahan onkin palkkamurhaajia, kun sinun koko laumaa ei edes kunnolla ole"
Näsäviisasteli tämä, vaikak oli toki osittain oikeassakin. Tämä ei pelännyt lainkaan toisen sanoja, koska tiesi, että paljoa palkkamurhaajia ei donioista löytyisi.
"no ei tuu ikävä senkin.. senkin.. pelkuri vauva!"
Huusi tämä raivoissaan. Noin vain muka lähtisi tämän luota? Ei se nyt kävisi.

[fang]

Aave heilutteli häntäänsä laiskasti puolelta toiselle ja kääntyi katsomaan toista arvioiden.
"Hm... Sinä et tiedäkkään, mitä... suhteita minulla on. Ranwit ja erotetut vihaavat teikäläisiä. Mieti mikä... mahdollisuus se on minulle," musta selitti. Tämä ei ollut tosissaan, mutta puhui mahdollisimman vakuuttavasti ja uskottavasti, aikeinaan vähän pelotella toista. Vaikka toinen vaikutti hyvin sisukkaalta. Jos narttu jättäisi näsäviisastelut pois, hänestä voisi tulla vaikka mitä.
Aave lopetti ajattelunsa ja murahti sitten.
"Mitä sitten haluat? Tapella?" alfa kysyi viitaten toisen plkuri vauva-kommenttiin.

[Tika]

"Kuulkaa kuinka donia puhuu"
Tuhahti tämä ja mulkaisi toista.
"Ranwit ovat niin vähäisiä vielä, että voisivat melkein olla satuolentoja. Kyllä minä sen tietty tiedän, että ne eivät ole. Mutta voisivat olla. Ja mitä erotettuihin tulee... Uskoisin niiden nyt ennemmin vain keskittyvän selviämään hengissä, jos ymmärrät mitä tarkoitan"
Viimeiselle tämä viittasi Ranweihin ja erotettujen huonoihin väleihin oikeastaan kummankaan lauman kanssa.
"Kuule, luuletko tosissasi, että alfan tytär ei muka näitä juttuja tietäisi?"
Sanoo tämä ylimalkaisesti.
"En itseasiassa halua"
Tuhahti tämä tajuten edes sen verran hillitä, ettei toista saisi kurkkuunsa kiinni. Vielä kun ei tämäkään ollut kuolematon, mutta ehkä sitten joskus... Susikoira ainakin haaveili kuolemattomuudesta.
"Tappeleminen on pelkurien hommaa"
Tuhahti tämä vielä.

[fang]

Aave nauroi.
"Vai että ihan alfan tytär. Sittenhän voi mennä kertomaan tästä ikävästä tapauksesta äidillesi. Hyvällä lykyllä saat sodan donioiden ja minchioiden välille. Kyllä ne ranwit ja erotetut vielä tulevat riesaksesi, usko vain," susi sanoi ja venytteli.
"No, jos et kerran tahdo tapella, minä taidankin lähteä. Jos tapaan äitisi, niin kerron terveisiä. No, hei sitten," alfa sanoi ja lähti melko rauhallisesti kävellen. Vasta kun oli poissa toisen näkökentältä, lähti hän juoksuun.

#Kiitos pelistä~#

[Tika]

Susikoira mulkoili toista, se ei sietänyt äitiänsä morkattavan.
"No niin vissiin!"
Ärisi tämä hiukan säikähtäneenä. Mitä jos asia tosiaan olisi niin? Tästä pitäisi kertoa äidille... Susikoira ei kiinnittänyt lainkaan huomiota lähtevään Aaveeseen, vaan lähti hölköttelemään metsikköä kohti.

#Samoin #