Miksi kaiken piti muuttua näin? [fang]

[Tika]

Nuori teini-ikäinen minchia asteli varovasti soisessa maastossa. Susikoira katseli suomaata surkeana. Sillä oli ikävä entistä saarta. Sitä paikkaa, jossa naaras oli syntynyt. Ja kaikki oli vain muiden syytä. Miksi niitten oli pitänyt alkaa se älytön tappelu, jonka seurauksena se pahainen henki oli singonnut saaren kauas pois. Sinne missä se ällö Räyhääjä oli. Omasta mielestään tämä olisi kyllä kerralla päihittänyt sekä Räyhääjän että saaren hengen, mutta kun ei ollut sattunut kumpiakaan näkemään. Tinttu olisi halunnut nousta saaren johtajaksi. Ajatella, olisi ollut kokonainen saari omana. Susikoira huokaisi. Oli ollut liikkeellä huhuja, että Räyhääjällä ja hengellä oli molemmilla jonkinlainen voimanlähde. Josvain tämä näkisi hengen ja Räyhääjän voisi tämä ottaa niiden voimat itselleen ja hallita kaikkia... Tai niin Susikoira ajatteli.

[fang]

Hiukan kauempana nuoresta minchiasta asteli veltoin askelin musta susi. Uroksen eripari silmät näyttivät pelottavilta, mutta niillä tämä joutui katsomaan saarta. Tai siis vain toisellahan tämä näki.
Uros huokaisi hieman ja istuutui. Voi Kuolo parkaa. Jos tämä näin jatkuisi, kaikki olisi tuhoutunutta. Ajatuksissaan otus oli harhaillut jo omalta reviiriltään kauas. Alfa nousi äkkiä haistettuaan muukailaisen. Susi lähti jatkamaan rauhallista askellustaan, ja pian punainen silmä näki jonkun nuorukaisen. Minchia tuo toinen oli selvästi väritykseltään. Mutta mikä siinä. Erakko tosin ei nyt ollut juttu tuulella, mutta voisipa tuolta nuorikolta kysyä jotain. Josko se tietäisi saaresta enemmän kuin Aave. Tosin, herra hiukan epäili. Miten tuollainen lapsonen voisi tietää enemmän?

[Tika]

Nuori minchia heilautti korviaan. Se oli kuullut jotain. Hienoa, olisipa siellä joku pentu jota voisi vähän kiusata. nyt oli sellainen turhautunut olo, että pitäisi purkautua johonkin. Susikoira vilkaisi tulijaa. Ei mikään pentu. Aikuinen. Kummallisen näköinen. Ei mikään pallo. Harmi vain. Naaras huokaisi. Nousi sitten ja päätti mennä hiukan selittämään tuolle tuntemattomalle. Pitäisihän kaikkien tietää, että tämä olisi johtaja. Susikoira oli päässyt metrin päähän toisesta. Kummat silmät sillä. Tämä heilautti korviaan.
"Terve vaan"
Sanoi tämä laiskasti.
"Kerropas nyt, että mitä ihmettä sinä touhuat?"
Sanoi tämä tyylillä 'kaikki-mulle-heti-nyt'.

[fang]

Aave hieman murahti. Toinen vaikutti epäilevältä, varmasti uroksen ulkonäön perusteella.
"Tutkin tätä saarta," susi tokaisi rauhallisesti, äänessä kuitenkin tiettyä karheutta. Toinen oli niin nuori ja täynnä epäluuloja.
"Entä mitä sinä? Tämä ei ole mikään leikkipaikka. Suot ovat arvaamattomia," musta totesi hyvin tyynenä. Ja miksi olisikaan pitänyt olla raivokas? Koska toinen oli minchia? Sillä ei alfalle ollut mitään väliä. Tumma yskäisi hieman.

[Tika]

"No selvä sitten"
Sanoi tämä ylimielisesti.
"Leikkipaikalta! Viiraakos sinulla päässä? Painu itse leikkimään"
Tulistui susikoira heti. Miten tuollainen ala-arvoinen rakki kehatsi tulla komentelemaan. Tai ainakin Tintun mielestä toinen oli ala-arvoinen.
"Ja nyt sitä nimeä tänne!"
Komensi tämä tuhahtaen. Miksei nämä nykyajan vanhukset koskaan tajunneet tehdä tilaa nuoremmille? Omasta mielestään tämän olisi heti pitänyt saada tietää ihan kaikki toisesta. Susikoira mulkoili tuota.

[fang]

Musta murahti hiukan, mutta säilytti arvokkuutensa. Teineillä oli ikuinen puberteetti.
"Olen Aave. Donioiden alfa," susi tokaisi ja toivoi viimeisen sanan saamaan toisen ajattelemaan sanojaan.
"Ja suotta siinä ärhentelet," donia lisäsi hieman tuimasti. Toinen tosin näytti melko tutulta. Hänessä oli hieman samaa ulkonäköä kuin minchian alfalla. Aave muisteli, mutta ei muistanut sen nimeä. Jokin V:eellä alkava se oli. Kai.

[Tika]

"No hui, pitäiskö minun nyt muka hiukan pelätä sinua tai jotain"
Tuhahti tämä. Olipa tyhmä nimi. Aave. Hah.
"No, herramikälieolitkaan Aave *naurahdus* kerropas nyt, että miten kummassa sinä muka päästi alfaksi?"
Kysyi tämä ylimielisesti. Alfa. Ja plääh. Ainut alfa jota susikoira saattaisi edes hiukan kunnioittaa, oli sen äiti. Ja se ei ollut täällä. Salaa susikoira oikeastaan ihaili äitiään. Päässyt alfaksi ja kaikkea.

[fang]

Pikkuhiljaa Aavettakin alkoi ärsyttää. Nykynuoret ansaitsivat kaikki selkäsaunat. Missä niiden vanhemmat luuhasivat.
"Ei, sinun ei pidä pelätä. Nimen omaan ei," donia sanoi. Äänen tyyneys alkoi jo rakoilla. Kulmat painuivat kurttuun ja susi yskäisi.
"Otin ohjat laumassani, jossa ei ollut alfaa. Tosin kuulin että entinen alfa selvisi sodasta ja alkoi betaksi," musta turinoi, ja murahti jälleen. Pian tämä oli kypsä löylyttämään tuota kakaraa.

[Tika]

"Jahah... Eli tuosta noin vain päätit että 'hei, minäpä alan alfaksi' ja aloit sanomaan itseäsi alfaksi? Eihän se ole reilua, joku fiksu nuorukainen olisi ollut paljon parempi"
Sanoi tämä ja tuhahti. Kyllähän tämä huomasi toisen olevan ärsyyntynyt, mutta mitäpä siitä? Teinihän oli muka kaikessa paras ja voittaisi tuon leikiten. Naaras hymyili ylimielisesti. Tuollainen ei häntä ikinä voittaisi. Eikä varmasti uskaltaisi edes yrittää hyökätä. Olihan tämä omasta mielestään sen verran kunnioitettava otus. Susikoira virnisti.

[fang]

Musta astui askeleen lähemmäs toista.
"Oikeastaan, melkein kaikki doniat kuolivat. Ja ne, jotka tulevat, näkevät tästä korusta että olen alfa. Valtaan pääsin kyllä lievällä diktatuurilla, mutta muuten olen kyllä ihan demokratian puolella," susi selitti jälleen hieman tyynenpänä.
"Jos nuoriso on samanlaista kuin sinä, on vain meidän onnemme ettei kukaan nariseva teini päässyt valtaan," Aave sanoi. Äänensävy oli normaali, mutta sieltä alta paistoi kyllä lievä vittuuntuneisuus toiseen.

[Tika]

"Murr. Jos kerran olet noin poliittinen, mikset odottanut, että donioita olisi taas enemmän ja järjestänyt kunnon vaalit?"
Murahti tämä hiukan ärtyneenä. Ei tämä sen takia ollut ärsyyntynyt, että toinen oli selvästi tätä vastaan, vaan sen takia että ei ollut tajunnut varmaan puoliakaan toisen puheesta. Naarasta ärsytti olla huonompi kuin tuo.
"Valitettavasti, kukaan muu nuorisosta ei ole kuin minä, minä olen kaikista kaunein ja viisain ja muuta sellaista. Muut kyllä todellakin ovat narisevia pikku penikoita"
Sanoi tämä hyvillään. Susikoira oli ymmärtänyt toisen tarkoituksen aivan väärin. Nyt se luuli, että sitä kehuttiin.

[fang]

Aave naurahti melko kolkosti.
"Vai niin. Jos sinä olet viisain, en halua tavata sitä tyhmintä," musta murahti melko sävyttömästi. Sutta ärsytti toisen itserakkaus, mutta sellaisia ne nuoret tuppasivat olemaan. Jos ne eivät olleet masentuineita valittajia he olivat iserakkaita valittajia. Niin kävi todella usein. Ärsyttävää.
Eripari silmät menivät melko ohuiksi viiruiksi.
"Minä olen alfa. Olen päässyt siihen kovalla työllä. Sellaisella, joka ei kaltaiseltasi lellipennulta onnistuisi," donia murisi. Tämän hermot alkoivat toden teolla olla kireällä.

[Tika]

"No joo, onhan ne muut aika karmeita"
Selitti tämä ja virnisti perään. Olihan tuokin lopulta tajunnut tämän ylivoimaisuuden. Susikoira hymyili omahyväisesti. Hymy kuitenkin hyytyi hieman toisen seuraavan okmmentin kuullessa.
"No joo, seliseli. Kyllähähän sitä nyt ollaan kovaa poikaa, vaikka vasta sanoit, että paljon muita donioita ei edes selvinnyt valinnan varaksi. Ja tiedä vaan, että minä olen selvinnyt kyllä vähintään yhtä paljosta kuin sinä"
Selitti tämä polleana. Toinen vaan lässytti omiaan, vaan antoi lässyttää.

[fang]

Nyt susi alkoi jo suuttua. Tämä murahti terävästi, ja loikkasi ihan toisen viereen, ja tuijotti tätä tuimana.
"Omaksi parhaaksesi voisit pitää nyt suusi kiinni," susi sanoi ja sylki viimeiset sanat toisen kasvoille. Sen jälkeen tämä perääntyi jälleen tyynenä, ja punainen silmä tuijotti järkkymättömästi oranssia nuorta.
"Olet selvinnyt sodasta, mutta olit silloin pentu, eli et joutunut taistelemaan," musta puhui tyynesti. Itse tämä oli joutunut taisteluun, muttei siitä enempää.

[Tika]

"Aijaa, altko sä ahdisteleen tai jotain?"
Kysyi tämä ilkeästi ja tuhahti. Susikoira tuijotti takaisin.
"Ja mistäs sinä sen tiedät. Ethän sinä mitään tiedä, kun olet tuollainen raihnainen vanhus. Eikös se dementiakin jo ala vaivata?"
Naaras piruili tahallaan. Se kait toivoi toisen hyökkäävän, että pääsisi näyttämään toiselle muka ylivertaisuutensa.