Post by fang on Dec 31, 2007 18:24:30 GMT 2
Oli harvinaisen leuto talvipäivä. Paljoa lunta ei meren rannalla tietenkään ollut, vain pari hassua, likaista lumikasaa siellä täällä. Kahden harvinaisen ison kasan välistä käveli nyrpeäilmeinen susikoiran penikka. Normaalisti nuo kinokset houkuttelisivat pomppimaan ja riehumaan, mutta tuo sivuutti ne tuhahduksella ja häntien ylös nostamisella. Kyllä, luit oikein, häntien. Tuo uros oli nimittäin saanut lähtöpassit laumasta isänsä takia. Mutta miten, se ei nyt liity tähän tarinaan.
Nicoksi kastettu, ruskea otus seisahtui sitten venyttelemään ja haukottelemaan.
'Miks tääl ei oo ketään joka vois hakea mulle ruokaa... Mul on nälkä!'
Tuo oli vasta kotipesästä lähtenyt, eikä poikaparka jaksanut/osannut edes hankkia ruokaa itselleen. Melkein sääliksi kävisi, ellei tietäisi millainen riiviö tuo oli.
#Eli joku tänne jos tulisi olisin kiitollinen#
Nicoksi kastettu, ruskea otus seisahtui sitten venyttelemään ja haukottelemaan.
'Miks tääl ei oo ketään joka vois hakea mulle ruokaa... Mul on nälkä!'
Tuo oli vasta kotipesästä lähtenyt, eikä poikaparka jaksanut/osannut edes hankkia ruokaa itselleen. Melkein sääliksi kävisi, ellei tietäisi millainen riiviö tuo oli.
#Eli joku tänne jos tulisi olisin kiitollinen#