|
|
Post by maydei on Jan 14, 2008 17:56:45 GMT 2
#^^'#
Tina juoksi henkensä edestä. Hullu tuo oli, sen tiesi tyhmempikin. Koira tunsi hännässään epämiellyttävän iskun. Tuo toinen kait oli koittanut saada siitä kiinni. Narttu kiristi vauhtiaan, eikä välittänyt vaikka olisikin törmännyt puuhun, mikä kävi lähellä. Ihme että tälläisessä paikassa edes puita kasvoi. Kun koira huomasi juoksemisen turhaksi, se teki täys käännöksen ja lähti juoksemaan. Tina melkein menetti tasapainonsa ja horjahti, mutta pysyi silti pystyssä ja siksi jatkoi juoksuaan. Tämä oli typerää. Juosta kuin päättömät kanat ilman päämäärää.
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 15, 2008 18:57:49 GMT 2
[Eaa. Taas naureskelen täällä x) ]
Naps. Nyt hampaat pitivät kiinni hännässä. Muttakun sininen vain jatkoi matkaa. Synti odotti, että se olisi kääntynyt ja käskenyt päästää irti. Muttakun ei. Musta koitti pitää otteensa hännässä, ja juoksi perässä. Kettu kuitenkin älysi, ettei siinä ollut mitään järkeä. Ei ollut väliä, pitikö hännästä kiinni vai ei. Näimpä Synd irrotti otteensa, mutta jatkoi matkaansa toisen perässä. Oliko tässä nyt hei järkeä? Ravata pitkin poikin maita ja mantuja. Kuin Jammu-setä jahtaisi pikku likkaa. Tosin. Niin kai tässä oli vähän niinkuin käynyt.
Narttu teki u käännöksenkin, mutta kettu pysyi kintereillä. Hohhoijaa. Tämä oli jo tylsää. Synti koitti ponkaista taas, tällä kertaa vähän ylemmäs, jos kenties saisi hampailla jostain selästä tai niskasta kiinni.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 16, 2008 21:06:31 GMT 2
Koira kiihdytti vauhtiaan.
"Perkele, etkö jo tajua, että tämä on pelkkää ajan hukkaa, jos jättäisit minut rauhaan, niin ei tarvitsisi ravata ympäri korpia!", Sininen huusi läähättäen. Se alkoi väsyä ja se näkyi sen vauhdissa. Narttu tunsi inhottavan kirpaisun keskiselässään. Jokin painoi sen selkää. Tuohan oli pienempi kuin Tina, mutta se saattoi olla vahvempi. Viimoisilla voimillaan narttu hyppi ilmaan pukkeja tehden ja koetti näin pudottaa toisen selästään. Ei se tuntunut hyödyttävän, ja selkä tuli kipeäksi, kun toisen hampaat olivat luultavasti kiinni siinä. Sininen pomppasi vielä kerran oikein korkealle ja alas tullessaan kävi nopeasti maassa makaamassa. Jospa toinen vaikka iskeytyisi maahan. Sitten sininen lähti kirmaamaan karkuun kovalla vauhdilla.
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 21, 2008 17:43:05 GMT 2
Virnistys.
"Tai sinä voisit pysähtyä ja antaa minun..."
Yskäisy.
"...tehdä hommani, että..."
Kaksi yskäisyä.
"...minulla olisi..."
Hengästys kuului jo karkeassa puheessakin.
"...parempi olo"
Virnistys jälleen.
Pukki pukki pukki. Kettu koitti roikkua kaikin voimin sinisen turkissa. Hampaat olivat onneksi vahvat, heikommat olisivat saattaneet katketa.
Mutta kävikin toisin, kun narttu pomppasi todella korkealle. Synti kiepsahti toiselle puolelle, jolloin hampailla pito oli lähes mahdotonta. Musta mätkähti selälleen maahan, mutta niin näytti sininenkin. Vaan ei selälleen, joten sen oli helppo nousta ja lähteä matkaa. Vitkuttelematta Syndkin kiepsahti mahalleen, ja jatkoi matkaa. Palleroinen oli kuitenkin saanut jo etumatkaa, mutta Synti kiri.
"Vittu!" tuo ärähti, tämä tosiaan oli turhauttavaa.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 27, 2008 13:39:12 GMT 2
"Ärh, jätä mut jo rauhaan, etkö tajua, ettei tästä tulee mitään, meidän juttu ei vaan toimi!", sininen huusi edelleen läähättäen.
"Tää on tylsää, paneskele puita, sekin on helpompaa!", Tina töksäytti ja koetti lisätä vauhtia niin paljon, että saisi hyvän etu matkan. Se ei kuitenkaan ollut helppoa.
#LYHYTTÄ...#
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 31, 2008 18:27:22 GMT 2
[Ei haittaa 8)]
Tämä meidän juttu ei vain toimi! Synnin suusta kuului karkea naurahdus, jota saatteli leveä virne. Kuin seinään kettu kuitenkin pysähtyi. Kuonolle ilmestyi virneen tilalle surullinen mutru suu. "Surullisuus" oli kuitenkin vain näyteltyä ja liioiteltua, sen huomasi hullukin.
Tuota ei tosiaan saisi kiinni, eikä tässä ollut järkeä. Vapaa ehtoisestikkaan sininen ei varmasti enää tekisi mitään. Musta kävi istumaan. Kuin vaistomaisesti toinen tassu oli alkanut viiltelemään toisen etujalan raajaa. Eestaas kynnet liikkuivat siinä. Synd tunsi kuinka iho karkeutui raapimien kohdalta. Ja tuntui kipuna, mutta se tuntui hyvältä. Tuo huokaisi syvään.
"...Edes vähän?" kettu mutisi, välittämättä siitä, oliko narttu enää edes paikalla. Panohalut olivat kovat.
Menisikö sitten panemaan puita, samahan tuo oli. Ei, se ei ollut sama. Mustakettu kaipasi elävä kohdetta.
[Jos Tina päättää kalppia pois paikalta, niin kiitos pelistä. Jos se jää vielä paikalle niin... Jatketaan ilomielin x)]
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 31, 2008 19:14:53 GMT 2
Narttu hiljensi vauhtiaan ja 30 metrin päässä pysähtyi kokonaan. Koska paikalla oli niin hiljaista, sininen kuuli joka sanan mitä toinen sanoi.
"Ei, ei tästä tule mitään. Minuahan ei kukaan panosta, ja minusta tuntuu, ettet kunnioita minua tarpeeksi, jotta voisimme jutella ihan normaalista ilman mitään hullutuksia. Se taitaa olla adios, mutta kun näen oikein reikäisen puun, ilmoitan kyllä sinulle!", Tina huikkasi noustessaan ylös ja lähtien talsimaan pois. Se rupesi jolkottelemaan teille tietämättömille, toivoen, että toinen ei seuraisi perässä. Omituinen tuttavuus tuo pieni musta kettu.
#Juu, Tina häippäsee, kun ei jaksa vain pakoilla xD kiitos siullekkin pelistä : D#
|
|
