|
|
Post by vohveli on Dec 3, 2007 18:45:28 GMT 2
[May tänn~]
Hiljainen, autio tuhkamaa. Ainoastaan se, ja sumu. Sumu, jossa pysty piileskelemään. Piileskely paikka ketulle nimeltä Synti. Tuo Synti kettu istui, antaessa tuhkan tarttua pyllyyn ja tassuihin, värjäten sen vielä tummemmaksi. Synd tykkäsi näistä hetkistä, olla yksin, varjoissa, kukaan ei häirinnyt. Toisaalta, nyt teki mieli panna jotakin. Niinkuin lähes aina. Teki myös mieli satuttaa jotain, nähdä veren vuotavan. Musta työnsi etutassujaan hivenen eteenpäin, antaen kynsien tehdä viirut tuhkaan. Jostain syvältä kurkusta pystyi tarkkakorvainen kuulemaan hiljaista murinaa.
Siinä se istui, halukkaana satuttaa tai panna jotakuta. Vai miksei se voisi satuttaa itseään. Synd nosti toisen etutassunsa ja alkoi kynnellään hivelemään toista etutassuaan, painaen hetki hetkeltä enemmän. Pian paksussa turkissa olikin kuoppa, vaan verta ei vielä tullut.
|
|
|
|
Post by maydei on Dec 4, 2007 14:31:27 GMT 2
Tina käveli hitaasti tuhkaista maaperää pitkin. Sen sininen turkki tummui tummunemistään. Hetki hetkeltä se ajatteli entistä enemmän, että mitä se edes teki täällä, mitä se teki Ranwien alueella. Kuitenkaan hän ei osannut hyvin pois, joten ei ollut järkevää vain lähteä juoksemaan. Tuhkaa oli joka puolella. Sitä myös leijaili taivaalla. Oli sumuista, joten eteensä ei nähnyt melkein ollenkaan, mutta tassut alkoivat kyllä tottua tähän jo.
Tina käveli hitaasti eteenpäin, kun se aiti jonkun olevan lähellä. Tämä pysähtyi ja jännittyi paikalleen. Ettei vain Ranwi. Edessä näkyi joku. Tuo näytti tummalta, mutta niin varmasti kaikki täällä näytti siltä. Tina ei aikoisi paljastaa itseään. Toinen oli myös pienempi kuin Tina, mutta jos se olisi Ranwi, ei sillä olisi mitään merkitystä. Tinan poskelle vierähti muutama kyynel. Tähänkö hänen elämänsä päättyi? Hän kuolisi mieluummin kuin muuttuisi Ranwiksi.
|
|
|
|
Post by vohveli on Dec 5, 2007 16:07:23 GMT 2
Pieni kettu säpsähti. Hurja, kauempanahan seisoi joku otus, tekemättä mitään. Vain ääriviivat oli nähtävissä. Nopeasti musta syöksähti sivummalle, lähtien sitten hipsimään askel askeleelta. Synti kuitenkin pysytteli aika kaukana sivulla, sillä se luuli, että vieras oli jo nähnyt sen.
Tassussa tuntui kuin joku olisi viillellyt sitä vieläkin. Tämä rentoutti mustakettua, ihme ja kumma. Vaan nyt saisi tilaisuuden satuttaa jotain muuta. Pieneen pääkuppaan muodostui muotokuva armoa anelevasta nartusta, joka itki ja pyysi armoa kaikin mahdollisin tavoin. Yksi puraisu ja tuon itkevän koiran elämä oli siinä. Viimeinen kyynel vierähti pitkin poskea mustan lipoessa verta tuon kaulalta.
Synti lipaisi kieltään ajatuksiensa vaikutuksesta, mutta piti katseensa vieraassa. Vihdoin kettu näytti olevan suurinpiirtein tuliaa vastapäätä. Siihen kettu seisahtui ja hetken päästä istui maahan. Tarkkaan se tutkaili toisen liikkeitä. Matkaa toiseen oli kuitenkin arviolta 30metriä, tai jotain sen tapaista.
|
|
|
|
Post by maydei on Dec 9, 2007 18:59:41 GMT 2
Tina seisoi jännittyneenä paikallaan. Tuo toinen liikkui jossain hänen lähellään, mutta pysähtyi kuitenkin.
Tina rauhoittui hieman ja pyyhki tassuillaan pois kyyneleitä. Hän ei antautuisi ilman taistelua.
Tina seisoi hipi hiljaa paikallaan ja odotti mitä toinen tekisi seuraavaksi. Hän otti muutaman äänettömän askeleen, koska tassuja särki mielöttämästi kaikki jännittäminen.
Pinkit silmät tuijottivat hämärästi erottuvaa hahmoa kauempana.
Se ei onneksi ollut kovin lähellä. Tina rupesi hiljaa peruuttamaan taakseppäin, mutta ei uskaltanut kääntää selkäänsä toiselle. Ties mitä se tekisi.
Tina kävi istumaan, tuskin toisesta oli kauheasti harmia.
|
|
|
|
Post by vohveli on Dec 16, 2007 19:27:15 GMT 2
[Hupsistaheijakkaa, sori kesto ._.]
Vilkaisu, tuhahdus ja silmien pyöräytys. Hiljaista. Oikeastaan voisi luulla, että aika oli pysäytetty. Tosin, sumu paljasti, että aika liikkui, sekunnit kuluivat. Sumu leijaili olemattoman tuulen mukana. Vihreät silmät ottivat erään sumun haipakan kohteekseen, ja ne tarkkailivat sitä. Se liikkui hitaasti mutta varmasti, minne ikinä kulkikaan. Yksinäinen kulkija, monien muiden kulkijoiden joukossa.
Tuota yksinäistä kulkijaa katsellessaan vieras oli kerennyt pakittaa, tosin sitäpä kettu ei ollut huomannut. Silmät kuitenkin ottivat tuon kohteekseen, tarrkaili sitä. Se istui, ehkä sitä jännitti, ehkä ei. Eleitä oli hirmuisen hankala lukea, kun oli niin kaukana, ja sumun ollessa näköesteenä. Ei, eleiden lukeminen ei ollut hankalaa, vaan mahdotonta.
Musta kävi seisomaan, lähtien todella hitaasti, askel askeleelta lähenemään vierasta. "Ei ole hätää, minä en tee sinulle pahaa..." Synti mutisi itsekseen. Virnistys.
Musta ei kuitenkaan lähentenyt liian nopeasti, vaan antoi tuolle aikaa miettiä. Tosin, jos se lähtisi pois, Synd seuraisi. Kunhan tuon nyt pitäisi vain rauhallisena. Hitaalla askelluksellaan uros ei päässyt kuin ehkä kymmenen metriä edemmäs tuota. Silti, se tuntui pitkältä matkalta. Sumun seasta alkoi jo erottamaan väriä. Jotain tummaa se oli, ehkäpä sinistä, tai harmaata. Kuvioitu tuo koira tai susi kuitenkin oli. Synd istahti taas. Vanhatkaan tuhkat eivät olleet kerenneet varista pois takapuolen karvoista. Uutta tuhkaa tarttui niiden kaveriksi. Ehkäpä ne pitivät teekutsut siellä.
|
|
|
|
Post by maydei on Dec 18, 2007 14:40:07 GMT 2
[Eipä tuo mitään ^^, hyvä toi teekutku juttu muuten xD]
Tina odotti hiljaa paikallaan mitä toinen tekisi seuraavaksi. Hän kuuli kuinka toinen mutisi jotain, muttei saanut sanoista mitän selvää. Tina jännittyi ja nousi seisomaan, kun huomasi toisen lähenevän. Hän alkoi peruuttaa hitaasti, mutta varmasti pois tuosta toisesta päin. Harmi kun oli niin sumuisaa. Tina mietti hetken mitä tekisi seuraavaksi. Jos hän lähtisi juoksemaan, toinen lähtisi aivan varmasti perässä.
Tina peruutti edelleen pois päin toisesta, kunnes huomasi tämän pysähtyneen. Tinakin pysähtyi, muttei istuutunut.
|
|
|
|
Post by vohveli on Dec 19, 2007 16:04:26 GMT 2
[Kiitti x')]
Voi hemmetti. Tuo kuviollinen liikkui samaa vauhtia taaksepäin, kuin Synti eteenpäin. Ei tästä mitään hyötyä ollut. Kai tässä pitäisi turvautua oikeaan puhumiseen, toiselle koiralle. Se oli eriasia kuin itsellensä muminointi ja muminoille virnuilu. Kettu avasi ääntään yskäisemällä, kurkussa oli limaa. Niinkuin aina, kun ei usein tultu puhuttua.
Musta pystyi kuulemaan takapuolestaan iloisen porinan ja sanat "Hilkka, otatko enemmän teetä?"
Valehtelija... Eihän sieltä mitään oikeasti kuulunut. Vai kuuluiko sittenkin? Synd huiskaisi hännällään pikkuisen takapään karvoja. "Apuaaa! Pidä minusta kiinni Hilkka, minua pelottaa"
"Et kai sinä pelkää minua?" matala, karhea ja oikea ääni kajahti sumussa. Kysymys oli asetettu tuolle vieraalle, joka istui muutaman kymmenen metrin päässä. Voi hitto, Synti halusi jo tietää oliko se naaras vai uros. Ja oliko se hyvän näköinen. Kummallekkin vaihtoehdolle olisi jokatapauksessa ratkaisu.
|
|
|
|
Post by maydei on Dec 20, 2007 14:44:28 GMT 2
Tina pysyi paikallaan kunnes rupesi kuulemaan epämääräisiä ääniä sieltä missä tuo vieras oli.
Tina nielaisi ja odotti mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän kuitenkin oli hiukan varuillaan jos toinen äkkiä ja huomaamatta pääsisikin välille.
Hetkeen ei kuulunut ääniä, mutta yht´äkkiä kuuluikin sitten puhetta.
Tina oli hetken hiljaa ja vastasi sitten vaisusti.
"Öh... En tietenkään", mutta ääni oli kuitenkin epävarma.
|
|
|
|
Post by vohveli on Dec 22, 2007 11:52:26 GMT 2
Epävarma vastaus. Olisipa edes ollut kunnon vastaus: ”Höpö höpö, miksi sinua pelkäisin, olethan vain kettu.” Synti tosiaan vaan oli vain kettu, tosin ei aivan harmiton kettu. Menneisyys oli muokannut siitä sen, mitä se oli, eikä menneille mahtanut mitään. Kettu ei edes muistanut menneisyyttään, vain hämärästi vilauksia.
”Älä sitten karkaa, enhän minä sinulle mitään tee” karhea, matala ääni sanoi usvan seasta. Ääni saattoi kuulostaa aika pelottavalta toisen korvaan. Vaan minkäs teet? Tuon ystävällisempää tai kirkkaampaa ääntä musta ei saanut aikaiseksi. ”...Haluan vain seuraa” Eikä Synd edes valehdellut. Seuraa se tosiaan halusi, vaan ei ihan tavallista juttuseuraa, kuten muut yleensä.
Kettu lähti taas askeltamaan tuota päin, hitaasti. Olisipa tuo nyt ymmärtänyt, ettei Synnissä ollut mitään pelättävää. Olihan siinä, kuka ties, mutta kunhan toinen vain uskoi toisin, niin hyvä oli.
Donia pysähtyi, lähelle, mutta varmistaen, että toinen ei näkisi liikaa. Antoi sumun vielä peittää muun. Näki, että se oli kettu, ja että se oli tumma. Vaikka oltaisiinkin katsottu läheltä, ei oikein muuta mainittavaa löytyisi. Aivan sama, kunhan ei oltaisi liian lähellä, niin lähellä, että saattaisi huomata vaikka silmien värin. Pieni hajurako hei. Kettu pysähtyi siihen paikkaan, muttei tälläkertaa istuutunut. Ei kai toinen voisi kipittää pakoon, jos oltiin kerran sanottu, että ei tehdä pahaa.
|
|
|
|
Post by maydei on Dec 26, 2007 14:29:22 GMT 2
Tina nieleskeli tyhjää seuratessaan toisen liikkeitä. Se sanoi ettei tekisi pahaa, mutta eihän sitä koskaan voinut olla varma. Tällä alueella saattoi liikuskella vaikka minkä laisia hörhöjä. Tina pysyi paikallaan,. mutta oli kuitenkin valmis juoksemaan jos tarve niin vaati. Kun toinen tuli lähemmäs, Tinalle selvisi, että sehän oli vain kettu. Melko pieni Tinaan verrattuna, mutta ei se silti kertonut sitä miten vahva tuo toinen oli. Tina katseli toista jonkun aikaa ja sanoi sitten:
"Sähän olet vain kettu."
Tina rentoutui hieman, mutta ei silti kehdannut käydä istumaan.
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 5, 2008 14:48:26 GMT 2
[Tällä alueella saattoi liikuskella vaikka minkä laisia hörhöjä <-- Repesin 8DD Niin, ja sowwy hirmusesti ku taas jumitan .__.]
Sähän olet vain kettu. Tulihan se sieltä. Synti hymyili maireasti. "Niin, olen vain kettu" musta kähisi. Ja tuohan oli sininen joka omisti harmaita laikkuja. Narttuhan se. Synti lipaisi huuliaan. Tahtoo tahtoo... "Kerrohhan, mikä on nimesi" kettu sanoi, sillä ainaisella karhealla ja matalalla äänellä.
[Lyhyttä...]
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 6, 2008 12:41:50 GMT 2
(eipä tuo mitään xD)
"Mihin sinä tarvitsen nimeäni?", Tinatar kysyi.
Varmana tuo oli joku pimeä vinttinen hullu.
"Kerrohan, oletko sinä aivan normaali, tai siis, ethän ole ranwi?", Tina sanoi ottaen muutaman askeleen taakse päin. Kettu tai ei, jos se oli ranwi, ei koira mahtaisi mitään.
Narttu pysähtyi paikalleen. Toinen oli kyllä melko pieni verrattuna Tinaan. Tämä katseli kettua jonkin aikaa. Ei ylimääräisiä raajoja, ja muutenkin tuo näytti normalilta. Tuskin oli syytä huoleen.
Ellei tuolla olisi pahat mielessä ja niin varmasti olikin.
"Jos kysyn, meinaatko kenties raiskata minut, mitä vastaat?", Tina kysyi ottaen samalla muutaman askeleen taakse.
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 6, 2008 17:29:53 GMT 2
[Pimeä vinttinen hullu 8DDD Sä olet mahtava May~]
Hymyilytti toisen vastaus. Tällä kertaa kettu päätti puhua, vastata kysymyksiin. Sivistyskeskustelua. "Tarvitsen sitä nimesi sanomiseen. Jos en tiedä niemeäsi, on vaikea sanoa sinua nimeltä. Käsititkös?" musta sanoi varsin maireasti, mutta edelleen kähisten. Sanomansa perään tuo kallisti vielä päätään. Jälleen kysymys. Olipa tuo täplikäs, sininen otus nyt kumma. "Riippuu mitä normaalilla tarkoitetaan. Kaikkihan joskus haluavat, nee? Ja en ole ranwi, anteeksi jos tuotan pettymyksen. Askel eteenpäin. Kai nopea kettu jokatapauksessa saisi tuon kiinni? Ehkä, ehkä ei. "Jos vastaisin, että kyllä, mitä tekisit?" Synti virnuili, hampaat välkkyen. Mahtava tilanne. Jälleen askel eteenpäin. Tuo oli aivan varma, että narttu lähtisi pakoon. Vaan minkäs voit? Voit tottakai juosta perään, vai?
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 7, 2008 17:18:20 GMT 2
(Tiedän, olen vallan mainio xD)
Kun Tina kuuli toisen inhottavan äänen sävyn ja vastauksen hän lähti nopeasti peruuttamaan.
"No mitäs luulisit", koira sanoi ja peruutti vielä.
Sitten se lähti eteenpäin ottaen vauhtia samalla ja hyppäsi ketun yli niin hyvin kuin vain pääsi. Tosin toinen voisi aivan hyvin nappasta kiinni nartun vatsasta, mutta nyt oli liian myöhäistä enää mennä minnekkään.
Tina odotti toisen tarttuvan tähän kiinni ja kaatavan maahan, mutta hän ei tuntenut mitään ja laskeutui maahan lähtien saman tien juoksemaan, koettaen samalla kierrellä missä sattuu, eksyttääkseen ketun.
Tosin voisihan tuo haistaa Tinan, missä tämä olikin.
Tuollaiset kahjot olivat kuuluisia ihmeellisistä taidoistaan. Ehkäpä tuo oli peräti lämpökamera ketun ulkonäöllä.
Tina pysähtyi. Se arveli olevansa kaukana toisesta, mutta todellisuudessa hän ei tiennyt missä oli. Oli vain toivottava parasta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Jan 14, 2008 10:27:32 GMT 2
[Ähämmöhä. Luulin että olin jo vastannut tähän Ö_ö'']
Luulisin että juoksisit...
...Henkesi edestä
Kettu virnisti sinisen lähtiessä pakittamaan, ja lähti samaa vauhtia eteenpäin. Vaan tulipa aivan yllätyksenä, että tuo lähti eteenpäin, ja kovaa lähtikin. Siinä se pomppasi Synnin yli. Enempää kummastelematta kettu teki täyskäännöksen ja lähti juoksemaan niin nopeasti kuin suinkin täplikkään perään. Tuo oli keksinyt tehdä ties mitä mutkia, mutta onneksi oli hyvä hajuaisti. Ja hyvä kuulo. Ja hyvä näkö. Näkö ei vain kauheasti auttanut, sillä tosiaankin oli sumuista. Jotain sieltä kuitenkin erottui. Kun musta uskoi olevansa tarpeeksi lähellä, se koitti pompata nartun häntään kiinni.
|
|
