This is only a game

[vohveli]

[Tika kera Igotsunen~~]

I was invited to
a beheading today
I thought I was a butterfly
next to your flame
A rush of panic and
the lock has been raped
This is only a game
this is only a game


Kirkas täysikuu paistoi lammelle, ja valaisi pimeän tien kulkiaa. Tuo kulkija oli itsekkin vähän pimeä, aivoistaan ja turkinväristään. Tumma laahusti hiljaa rantaviivalle. Se tiesi, että jos paikalle sattuisi Ranwi, ei kunnian kukko laulaisi. Mutta aivan sama. Eihän Synti ikinä ollut kaihtanut tappeluita, eihän? Ja ikinä ei luovutettu, mielummin sitten kuoltiin. Kettu virnisti yksinään ja kumartui lipittämään vettä. Kuu heijastui lammesta, ja jotenkin koko hetki tuntui niin satumaiselta. Tai olisi tuntunut jostakusta, Synnistä ei. Ei se osannut ajatella mitään noin hienoja asioita. Mielummin se olisi nyt halunnut tyydyttää vähän panohalujaan, tai tappelemishalujaan. Mustakettu urahti ja raapaisi maata. Leuka valui vettä tuon nostaessa päätään. Korvat tarkkailivat, kuuluisiko mistään mitään. Mutta ei. Turhaan kettu odotti.
Synd kävi istumaan, selkä kohti lampea. Jotenkin niin virallisen näköisenä se haisteli, kuunteli ja katseli. Tulisi joku. Tuo huomasi pian purevan huultaan ja raapivat toista etutassuaan. Montakohan itsetehtyä arpea senkin turkin alta löytyisi?

[Aika kökköä, muta sille emme voi mitään~]

[Tika]

#Täältä tuloon~#

Igotsune asteli ylpeänä ja mahtailevasti pitkin lammen reunaa. Ruskeaturkkinen susi katseli ympärilleen rentona ja pää korkealla. Ylimääräinen jalkapari roikkui toimettomana edessä. Kummallisen näköinen uros höristi korviaan ja kallisti hiukan sarvekasta päätään. Tuolla oli joku, selvästi. Hienoista uteliaisuutta tuntien uros taivalsi rauhallisesti edemmäs järven rantaa pitkin. Tarkat silmät poimivat ympäristöstä yksityiskohtia. Välinpitämättömästi susi rekisteröi lammen pinnasta heijastuvan valekuun, joka yhdessä oikean kuun kanssa loi tunnelmaa. Ranwi ei kyllä asiasta pahemmin välittänyt, enemmän nyt kiinnosti tuo toinen koiraeläin jonka haju lemahti tämän kuonoon tuulen mukana. Taisi olla kettu, jos nyt ei ihan väärin Igotsune päätellyt. Uros kettu. Ranwien alueella. Tästähän voisi tulla kiintoisaa. Samassa susi saikin tuon tuntemattoman silmiinsä. Ranwi loi tuohon pitkän katseen ennenkuin lähti hitaasti ja hiljaa lähestymään tuota.

#Kökköh#

[vohveli]

Nuusnuus. Hetkinen, sehän oli uusi haju, joka ei kuulunut tähän ympäristöön. Se oli joku muu eläin. Kettu nousi pystyyn, ja katseli ympärilleen. Ei mitään. Entä jos sieltä tulisikin Ranwi? Sitten tästä voisi tosiaan tulla mielenkiintoista.
Kappas, sieltähän se ilmestyikin: kummallisen näköinen koiraotus. Tumma asettui hyökkäys asentoon, ei siitä ikinä tietäisi. Ei tuo kuitenkaan peloissaan ollut, enemmänkin innoissaan. Mitä ihmettä? Häntäkin heilahti laiskasti puolelta toiselle, pari kertaa. Ja se hännän heilautus oli ensimmäinen hyyvin pitkään aikaan. Oikeasti, kettu ei edes muistanut, milloin sen häntä olisi heilunut viimeksi.
Meripihkan väriset silmät tutkailivat tulijaa. Hmmm... Ylimääräinen jalkapari, kaksi sarvea päässä -kyllä. Synd oli täysin vakuuttunut, että se oli Ranwi. Leveä virnistys löysi mustaketun naamalle. Håhåå, tästä tulee kivaa. Tuo yskäisi avatakseen ääntä. Kyllä, se ajatteli jopa puhua.
"Kaunis päivä tänään" tuo virnuili, käyden sittenkin istumaan. Ei tässä mitään hätää ollut. Se oli vain Ranwi.

[Tika]

Susi seisahtui muutaman metrin päähän toisesta. Punaiset silmät tarkkailivat mustaa kettua. Hännät olivat korkealla ja tämä katseli toista ylimielisesti.
"Olisi varmaan, jos ylipäätään olisi päivä"
Nälväisi ranwi toiselle ja tuijotti pistävästi. Tuuli kevyesti ja kuulosti kuin joku olisi kuiskaillut tuulen puhaltaessa. Ruskea virnisti.
"Mikä lienee nimesi?"
Kysyi susi sitten.

[vohveli]

Muah. Ranwihan näytti olevan lähes samalla aaltopituudella kuin Synti. Muttei ihan, ei kukaan ollut.
"Voisi olla" karhea ääni pääsi taas suusta. Kettu ei edes muistanut, että puhuminen oli näin kivaa.
Pistävä katse kohti pistävää katsetta. Kyllä musta silmiin osasi katsoa. Pää meni kallelleen, ja toinen kulma nousi ylös. Jaa, tämä halusi tietää nimen. "Synti" donia murahti. Eikä edes kysynyt ruskean omaa nimeä, kuten yleensä oletettiin. Mitä sillä nimellä teki? Kettu katsoi edelleen pistävästi tuota. No jos sittenkin kysyisi. Tai jos ei. Pään nyökkäys sai kertoa, että Syntiä kiinnosti kuulla toisenkin nimi.
Törr... Halutti tapella.

[Tika]

Igo laski hiukan päätään huvittuneena. Tämähän olikin ranwin mieleen oleva otus. Ensimmäinen vähänkin järkevä tällä kirotulla saarella.
"No tietysti"
Tuhahti susi sitten vastaukseksi. Eipä olltu kovin pelokkaan oloinen otus, kuten suurin osa oli tavatessaan ranwin. Hmh. Igotsunen silmissä vilahti huvittuneisuus tämän kuullessa tuon nimen, mutta muuten kasvot pysyivät kurissa ilmeettömän näköisinä.
"Igotsune"
Sanoi ranwi sitten jäykästi, kun toinen hiukan nyökkäsi. Jokin tuossa ketussa samalla miellytti, mutta myös ärsytti ruskeaa. Ehkäpä toisen hiljaisuus.

[vohveli]

Synti tutkaili Igotsuneksi esittäytynyttä. Muarr. Musta virnisti, eikä edes tiennyt miksi. Tai ehkä tiesikin. Voisikohan ottaa sen riskin, että itsekkin olisi tuollainen? Halu oli kova tapella, mutta ei se halunnut olla välttämättä Ranwi. Kaikki pelkäisivät ja lähtisivät samantien karkuun. Eikä välttämättä ylimääräiset raajat tai muutkaan olleet kauhean käytännöllisiä. Tai eihän sitä tiennyt, mitä sitä suotaisiin.
Musta nousi ylös ja käveli varmin ja rauhallisin askelin lähemmäs. Tuo kiersi kerran otuksen ympäri, mutta jäi kuitenkin sitten tuon etupuolelle istumaan. Sanaakaan sanomatta.

[Tika]

Igo kallisti hiukan päätään toisen tullessa lähemmäs, muttei sanonut mitään. Ranwi tuijotti kummissaan Syntiä, joka kiersi suden ympäri. Mutta vain ruskean silmät liikkuivat, pää pysyi paikoillaan. Kohta toinen jo istuikin tämän edessä.
"Ja mitäs itua tuossa nyt oli"
Nälväisi ranwi omahyväisesti ja työnsi naamansa lähemmäs toista. Kuu möllötti taivaalla viattoman näköisenä, mutta suden oli kuitenkin pakko mulkaista sitäkin.

[vohveli]

Synti piti päänsä paikoillaan. Ei sen tarvinnut muita pelätä. Uros murahti jotain, ennen kuin avasi suunsa.
"Idusta en tiedä, mutta halusin nähdä montaa häntää kannat perseesäsi" tuo tokaisi ilmeettömästi. Pää nousi hiukan ylemmäs. Igo oli aika iso, ainakin kettuun verrattuna. Mutta ei siinä mitään, ei koolla ollut väliä. Synd oli aina ajatellut, ettei häviöllä tai voitolla ollut väliä. Tosin, Synnin häviö oli kuolema. Se ei kyllä luovuttaisi. Ikinä. Kynnet raapaisivat maata. Ai että halutti. Meripihkanväriset silmät tutkailivat urosta. "Osaako tuollainen kuusijalkainen köntys tapella?" tumma virnisti. Mahdollisimman taka-ajatuksettomasti. Oli sillä taka-ajatuksia, parikin. Tai ehkei sittenkään.

[Tika]

Igotsune nosti päätään myös ja veti toista suupieltään vinoon virneeseen. Olipa otsaa.
"No tyydyttikö lukumäärä sinua?"
Kysyi ranwi puolihuolimattomasti ja heilautti korviaan kuulostellen ympäristöä. Lammen vesi liplatti hiljalleen, mutta linnut olivat jo nukkumassa. Suden naama oli taas peruslukemilla, kylmä ja tutkimaton.
"Voithan yrittää ottaa selvää"
Tokaisi ranwi neutraalisti toiselle. Tuon Synninhän viosi muuttaa vaikka ranwiksi. Susi oli ennen tuota tavannut muutaman muunkin koiraeläimen, muttei olltu muuttanut niitä ranweiksi. Ne olivat olleet liian heikkoja ja niiden tyhmä luonne olisi väkisin vängännyt esiin. Mutta tämä Synti tuntui olevan toisenlainen. Sopiva ranwiksi.

[vohveli]

Muah. Tottatosiaan, ranwi oli lähes samalla aaltopituudella kuin musta. Ja musta alkoi jopa ymmärtämään, miksi muut tykkäsivät jutella. Kettukin taisi tykätä, jos toinen osapuoli oli joku Igon tapainen. "Lähes" kettu virnisti. Pikkuhiljaa hyökkäämisen aikeet hiipuivat pois, ja Synti rentoutui. Mutta silti halutti. Donia oli arvaamaton, ties mitä hepuleita se saisi kun oikein tahtoo. Toisen sanojen jälkeen tuo kallisti päätään. "Ehkä voisinkin" tuo tokaisi. Mutta ei nyt. Henkevät keskustelut menossa. Tosin eihän Synd osannut keskustella, ei ollut tehnyt sitä miesmuistiin.

[Tika]

Susi kallisti hiukan sarvekasta päätään. Toinen ei näyttänyt olevan hyökkäämässä. Eikä ranwiakaan vielä huvittanut alkaa riehumaan. Niinpä Igotsune päätti siirtää toisen ranwiksi muuttamisen edemmäs.
"En voi kieltääkään"
Sanoi ranwi nyt jo selvästi huvittuneisuutta äänessään.

#Lyhyt -_-#

[vohveli]

[Nou hätä~~]

Jälleen päänkallistus. Kappas, toinenhan kuulosti jo huvittuneelta. "Et voikaan" uros virnaisi. Tuulen puuska heilutteli tuuheaa karvaa. Ööö... Keskusteleminen oli kyllä vaikeaa. Ymmärtänyt niitä pälpättäjiä jotka muuta osaneet kuin puhua. Syvä huokaus. Öö. 'Kaunis päivä tänään' -kliseinen repliikki oli jo käytetty. Keskusteleminen. Niin vaikeaa ja ahdistavaa. Tai oli se ihan kivaa siihen asti kun puhuttavaa oli. Mutta Synnillä ei ollut puhuttavaa. Tassu raapaisi jälleen maata. Tappelemisen halu kasvoi yhä vain, kun ei ollut muuta ajateltavaa.

[Tika]

Ranwi vakavoitui taas ja astahti askeleen eteenpäin. Alkoi käydä tylsäksi, joten parempi hoitaa homma nopeasti. Susi tuijotti Syntiä punaisilla silmillään tutkivasti. Sitten tämä jännitti lihaksensa ja loikkasi suoraan kohti toista aikeinaan tarrata hampaillaan kiinni johonkin jos nyt sattuisi johonkin osumaan. Täysikuu todisti kummallisen näköisen koiraeläimen ja ketun tappelun.
"Katsotaan sitten miten minä osaan taistella"
Tokaisi ranwi toiselle samalla kun hyppäsi kohti.

[vohveli]

Guaah, tuohan hyökkäsi päin. Nopeasti kettu nousi pystyyn ja väisti. Mukavaa olla pieni. Ja omata nopeat refleksit. Väistö onnistui, onneksi. Synti ei tiennyt, halusiko Ranwiksi. Tulisi kaikenlaista ylimääräistä kehoon, ja. Ja. Ja. Mutta ehkä siinä olisi hyvätkin puolensa? Siitä ei tumma jaksanut kauaa välittää, sillä Igo hyökkäisi varmasti kohta uudestaan. Puolestaan donia koitta saada hampaansa toisen selkään. "Selma" kettu vastasi ennen hyökkäys-yritystään.

[Ööh... Köhköh... ^^' Piupalipaupali~~ Diipadaaba. Pitää koittaa saada viesti näyttämään pitemmältä. Kaunispäivätänäänjooniinonkinhilkkaoletkoskuullusellaistatapaustakun~]