Se on... Lunta 8D [wabaa]

[fang]

Kuolleita lehtipuita joka puolella.
Kylmä viima, joka iski luihin ja ytimiin.
Pieniä, valkoisia, kauniita lumihiutaleita, jotka ympäröivät pääosin valkoturkkisen koira-herran. Lumi tarttui paakkuina uroksen turkkiin, ja suli melkein saman tien.

Vaaleanpunainen kieli lipaisi kuivia huulia. Mustat korvat nappailivat, tai yrittivät napata, edes jonkinlaisia ääniä. Mutta, oli aivan hiljaista. Vain rahisevat askeleet rikkoivat luonnon kauniin hiljaisuuden.

Tylsää!

Valkea koira loikkasi maahan mahalleen, ja heilutteli veltosit puolelta toiselle eripari häntiään. Taavi Taavi Taavi. Tätä se luonnonrauha on. Tätä se on, kun on tuomittu elämään koko elämänsä korvessa, keskellä ei mitään.

Juuri tätä.

[mcromu]

#Tunkeudun 8DD#

Santeri, tuo vekkuli velikulta, oli eksynyt samalle alueelle, kuin tuo nuori erotettu. Poika hyppelehti tyytyväisenä, olihan se löytänyt hetki sitten jonkin pienen elukan raadon ja saanut siitä syödäkseen. No ainakin hetkeksi, valkoisen vatsalla ei tuntunut olevan pohjaa. Poju tajusi pian lumisateen yllättäneen ja tämän hymy ylettyi jo melkein korvasta korvaan. Santtu työnsi oitis kielensä pyydystellen lumihiutaleita. Lumihiutaleet eivät miltään maistuneet, sen kaikki tiesivät, mutta mitä väliä. Kaikki niitä joskus kalastelevat, vai mitä?
Santeri tarmokkaasti jatkoi hiutaleiden pyydystelyä katse kohti korkeuksia. Tosin kaikki tietävät mitä käy, jos ei katso eteensä ja maa on liukas. Kuten varmaan pystyi kliseisesti arvaamaan, Santeri liukastui ja kaatui komeasti selälleen jäiselle maalle.
"Aijaijaijai.." Santtu valitti ja makoili rauhassa maassa tuijotellen taivaankantta.

[fang]

Taavi oli sulkenut silmänsä tympääntyneenä. Pian kuului tömähdys, ja voivotusta. Toimintaa, jes~

"Mitä helvettiä?" uros kysäisi ja nousi hangesta. Erotettu puisteli hieman turkkiaan niin, että lumi lensi pois. Kurkkuun koski äkkinäinen puhuminen, niinpä valkea yskäisi oikein kunnolla.
"Kuka sä oot?" uros kysyi napakasti, muttei vihamielisesti. Hännät heiluivat. Viimein toimintaa, viimein juttuseuraa. Valkea ei ollut pysyä nahoissaan. Toinen vaikutti nuoremmalta, ja turkin väristä päätellen se oli donia. Taavi istuutui, ja kallisti hieman päätään. Kerro salaisuutesi, minä kuuntelen.

[mcromu]

#Mitä helvettiä x)#

Santeri kerkesi hetken toljottaa taivasta, kunnes kuuli jonkun yskäisevän sitten puhuvan luultavasti tälle. Poju kierähti mahalteen ja hetkeä myöhemmin paikansi edestään vähän vanhemman oloisen koiran. Santtu naurahti vähän ja heilutti häntäänsä epäluulottomana.
"Minä? Minun nimeni on Santeri." Donia esittäytyi, tänään oli liian leppoisa sää vihoitteluun, joten mitä tässä empimään ja miettimään sanojaan. Toisen käydessä istumaan Santeri huomasi tuon hännän värin vaihtuneen. Eikö tuo häntä asken ollut sininen? Nythän se oli valkomusta. 'Onko näössäni vikaa, tai jotain..?' Santeri mietti nopeasti, muttei jaksanut tuhlata moiselle enempää ajateltavaa ja keskittyi taas uuteen tuttavuuteensa.
"Kuka itse olet?" Se kysyi ystävälliseen sävyyn ja pyydysti kielellään lumihiutaleen.

[fang]

Taavin oli jälleen pakko sylkäistä, ennenkuin alkoi puhumaan.
"Mä olen Taavi," koira esittäytyi. No niin, muodollisuudet sikseen.
"No Santtu, oletko ollut täällä kauan?" uros kysyi ja nousi takaisin seisomaan, kallistaen hieman päätään ylöspäin, ja antoi hengityksen höyrytä ilmaan. Hiljainen lumisade oli hiljentynyt hieman entisestään. Valkoinen turkki hohti kilpaa hangen kanssa, tai niin Taavista tuntui. Erotettu käänsi päänsä takaisin Santeriin, ja suupielet nykäisivät ilmoille pienen hymyntapaisen.

[mcromu]

Santtu virnuili itsekseen saadessaan taas lumihiutaleen kiinni. Kohta tämä käänsi päätään taaksepäin hymyillen Taaville.
"Nojaa, en ole montaa päivää kerennyt kierrellä täällä." Poika vastasi ja tajusi vihdoin kääntyä selältään mahalteen makoilemaan. Donia nousi kuitenkin pian ensin istumaan ja sitten seisomaan ravistellen turkistaan lumet. Tosin, luntahan satoi koko ajan lisää, joten tuo oli täysin hyödytöntä. No, väliäkö sillä. Santeri käänsi katseensa taas Taaviin, mutta tämän katse kävi kyllä toisen häntä puolella, ihan vai varmistumiseksi. Kohta poika huomasi toisen kaksi häntää, toinen sininen, toinen mustavalkoinen.
"Hei vau, onko sinulla kaksi häntää?!" Santtu kysyi ja oli innoissaan. Makeeta.

[fang]

Taavi pudisteli hymyillen päätään. Pari päivää. Taavi oli joutunut olemaan täällä koko elämänsä.
Hetken aikaa uros vain katseli mielenkiinnolla toisen tekemisiä. Toisesta näki, että se tuli "ulkomaailmasta." Sillä oli hieno huivi ja korvakoru. Tai no, olihan faijallakin koruja. Se ei ollut sama asia.
Pian hymy kuitenkin hieman hyytyi.

Taavi hieman nolostuneena veti kummankin hännän piiloon.
"No, ikävä kyllä. Se ei oo mitää iloa. Ai niin, sä oot uusi, ethän sä tiedä meistä Erotetuista," valkea tokaisi, ja heilutteli kuitenkin mustavalkoista häntäänsä. Jos toinen olisi kiinnostunut, voisihan sille vaikka kertoa laumoista. Hei Taavi, vitsi sä olet viisas~

[mcromu]

Santeri hetken tuijotti kahta häntää, ennen kuin toinen pisti ne molemmat piiloon. Poju harmistui, mutta kuunteli kuitenkin Taavin selityksiä. Miten niin ei ole mitään iloa? Kaksi häntäähän on aika siisti juttu, vai? Santtu kallisti päätään. 'Teistä erotetuista?' Mitkä erotetut?
"Mitkäää.. erotetut?" Donia kysyi. Jep, olisihan se kiva tietää, mitä toinen tiesi siitä, mistä Santtu ei tiennyt, minkä kaikki muut tiesivät. Tai, jos tiesivät, ken tietää.

#Pa-Pa-PASKAA!! *aivastus* Juu-u, Taavi on hyvä ja selittää tietämättömälle-idiootti-korvapuoli-penikka-ääliö-Santerille, ku se ei tiiä mistää mittää x)#

[fang]

"No, Erotetut on sellasia piskejä jotka on rikkonu laumansa sääntöjä ja muuta paskaa. Joskus on erotettu, vaikka ei ois tehny mitää pahaa, kuten mä. Mut erotettiin, koska mun äiti ja isä on erilaumoista," Taavi selitti ja venytteli. Kuului vaimeaa rutinaa, jonka jälkeen hän pörrötti turkkiaan ja nuolaisi pakkasen kuivattamia huuliaan.
"Mutta mitäs siitä, se on menneen talven lumia," poika tokaisi, ja haukotteli hieman. Lumisateen kulku teki äkki käännöksen, ja vaimeneva lumi sade alkoi yltyä. Tulisikohan nyt jotain toimintaa, jos lumisateesta yltyisi oikea myrsky? Hm, kuka tietää. Tietää mitään.

#Vaikea suhtautua Santeriin, kun luulen koko ajan että se on penikka.#

[mcromu]

#Se on sellane penikka x)#

Santeri kuunteli silmät pyöreinä korvat höröllään toisen selitystä. Wou, aika jännää. Kaksi häntää varmasti sopisivat Santulle ja tämä odotti kuulevansa vielä lisää. Mitäs siitä? 'Sinne meni se kertomus.' Poju ajatteli pettyneenä ja huokaisi. Kohta tämäkin huomasi lumen tulon yltyneen ja tämä nosti katseensa ylös. Sankka lumisade peitti näkökentän ja lunta tuprutti sen verran, ettei suoraan ylös päin voinut enää katsoa. Tuuli koveni ja viima vinkui korvassa.
"Kiva." Donia tokaisi pienesti hymyillen. Yltynyt tuuli ja lumisade olivat oikeastaan enemmän jännittäviä, kuin ikäviä. Poju laski päätään, kun tuuli kovasti yltyi ja sulki silmänsä. Ei ollut kiva saada jättimäisiä lumihiutaleita suoraan silmiin.

#Plää-ääh, perkl.. jaksaisinpa jo tehä sen Tiran menenisyyen loppuu, nii saisin otettua sen xP#

[fang]

Taavi huomasi lumisateen muuttuneen ihan yllättäen myrskyksi. Valkean ei enää edes kannattanut pudistaa turkkiaan, koska tuuli paiskoi lunta suoraan tämän kasvoille. Tuuli oli heittää uroksen puuta päin. Taavi päätti hakeutua suojaan, ja tämä lähti kävelemään. Irtolumen alta paljastui ikävä peili jää, ja niin poika lensi sitten sitä puuta päin. Erotettu karjaisi tuskasta, ja tippui maaha. Tämä puisteli itseään, ja nosti päänsä, hieman tokkuraisena. Selkää särki, koska koira oli lentänyt selkä edeltä puuhun. Taavi yskäisi, ja alkoi etsiä epätoivoisesti lumen seasta Santeria.

#Äksöniä. Missään miun pelissä ei tapahu mitää :'D#