|
|
Post by maydei on Dec 30, 2007 14:21:07 GMT 2
"Kojja tänne Tryuu:sa kanssa#
Zita juoksi mutakuopan reunusta pitkin taivaalle tähyillen. Oli aamupäivä. Aurinkopaistoi ja linnut laulelivat jossain kaukana. Zitalla oli tylsää. Hänen edessään oli pikkuinen kuoppa johon tassu mahtui. Susi ei kuitenkaan taivaan tähyilyltään huomannut kuoppaa, ja kompastui. Samalla hän liusui hieman isompaan kuoppaan, joka sattui olemaan mutakuoppa. Zita kirosi hiljaa jotain, ja koitti päästä ylös. Seisomaan hän pääsikin, mutta kipuaminen ei vain luonnistunut, muta oli märkää ja juoksevaa. Narttu koitti yhä uudelleen ja uudelleen päästä pois kuopasta, mutta mitä enemmän hän yritti, sitä nopeammin hän tajusi, että se ei tulisi onnistumaan. Kaiken lisäksi Zita oli täysin kurainen. Susi kävi istumaan kuopan keskelle ja kirosi:
"PERKELE, mitä helvettiä mä teen täällä. Olipas taas ideaa tuijotella taivaalle ja kävellä jossain V*tun kuopan reunalla. Ehkä sitten kuolen tänne ja JUMALAUTA se on tän helvetin kuopan vika!"
|
|
|
|
Post by koji on Dec 30, 2007 16:10:05 GMT 2
Tryuu kulki lähellä mutakuoppaa. Pian koirasuden korviin kantautui kiroilua. Mitä?! harmaa ajatteli ja meni katsomaan huvin vuoksi kuka kiroili kuopassa. Vahingonilon hymy nousi pian uroksen korville. Tryuu naureskeli hetken Zitalle. "Taidat olla hieman kurainen." koirasusi nauroi, katsoen Zitaa ivallisesti. Tapaus oli Tryuulle oikea päivän piristys. Nähdä nyt toinen ihan kurassa, kuopassa koittaen päästä säälittäväsit pois. Hetken uros naureskeli, kunnes maa alkoi pettää tämän jalkojen alta. "Mitä hittoa..?" donia mutisi itsekseen. Pian uros tippuikin itsekkin kuoppaan. Tryuun harmaa turkki oli ihan mudassa ja kurassa. "No voi helvetti..." donia kirosi ja ravisti turkkinsa hieman kuivemmaksi. "Ja älä sinä sitten sano yhtikäs mitään." Tryuu tiuskaisi.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 5, 2008 11:54:56 GMT 2
Narttu ihmetteli tulijaa hiljaa mielessään, eikä sanonut mitään tälle. Kun hän huomasi, että toisenkin jalkojen alta alkoi maa pettää, hän rupesi nauramaan.
Hän ei kuitenkaan edelleenkään sanonut mitään. Zita koitti kivuta kuopan reunaa ylöspäin. Se oli kuitenkin vaikeaa. Oi kun aurinko porottaisi kuumana koko päivän niin, että muta kuivuisi ja olisi helpompi kiivetä. Näin ei kuitenkaan ollut. Zita katsoi taivaalle, ja näki kuinka uhkaavat mustat pilvet lähestyivät.
"Noi voi vitt*", se kirosi hiljaa ja lysähti mutaan istumaan.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 5, 2008 12:08:46 GMT 2
Tryuu katseli ylös mutaista rinnettä, sitten mustiin pilviin. Kohta alkaisi sataa ja ei ainakaan pääsisi vähään aikaan pois. Olisi vielä aikaa yrittää, ennen kuin rankka sade alkaisi. Tryuu meni Zitan ohi, vilkaisematta tähän. Koirasusi koitti kiivetä mutaista rinnettä ylös, huonoin tuloksin. Donia ei luovuttaisi helpolla. Tryuu katsahti uudelleen pilviin, jotka olivat entistä lähempänä.
"Voi hele..." koirasusi sanoi itsekseen.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 6, 2008 12:21:38 GMT 2
Zita ei välittänyt toisesta vaan koitti mitä pikimmiten päästä ylös kuopasta. Edelleenkään yritykset eivät tuottaneet tulosta. Zita keksi kuitenkin uuden tavan kivuta liukasta kuoppaa ylös päin. Hän kaivoi ensin tassuillaan pieniä kuoppia säännöllisin välimatkoin kohti kuopan reunaa. Ne kannattelivat suden painoa jonkin verran, ainakin niin kauan, että se kerkesi kivuta hiukan ylöspäin. Pian susi oli puolessa välissä mutakuoppaa, mutta rinne alkoi käydä niin jyrkäksi, että pikkukuoppien kaivaminen alkoi käydä mahdottomaksi. Narttu ei kuitenkaan luovuttanut. Hän nojautui seinämää vasten ja kaivoi toidella etutassuistaan neljä kuoppaa. Sitten hän nosti toista takatassuaan ja sen jälkeen toista ja nyt hän seisoi taas uudella tasolla. Idea alkoi vaikuttaa hyvältä, koska pikkuhiljaa susi alkoi kohota ylemmäs ja ylemmäs. Ainut ongelma oli reuna. Se oli kaikkein niljakkain ja se sortui kaikkein helpoimmin. Zita lepäsi hetken paikallaan, ja silloin alkoi tapahtua. Suden kaivamat jalansijat alkoivat murenemaan ja narttu alkoi liusua alas. Zita nieleskeli ja koitti kaivaa lisää kuoppia, mutta turhaan. Hän kierähti sen verran sivuun, etteivät kuopat turmeltuisi. Sitten hän liusui alas. Kuopan keskellä oli mutainen riutunut susi joka hengitti kiivaaseen tahtiin.
"Perkele!", Se huudahti puoliääneen ja kierähti kyljelleen. Siinä se lepäsi muutaman minuutin, kunnes nousi ja lähti koettamaan onneansa uudelleen kuoppien kanssa. Tällä kertaa kipuaminen onnistui nopeammin ja pian susi olikin sillä tasolla millä oli äskenkin ollut. Se kaivoi lisää kuoppia ja oli aivan reunalla. Silloin alkoi sataa. Zita koetti päästä mahdollisimman nopeasti pois kuopasta, yli reunan, mutta sade rikkoi reunaa ja muta alkoi vyöryä suden niskaan. Tämä päästi irti ja alkoi liusua mudan kanssa alas. Ei mennyt kauaa, ja Zita oli taas keskellä kuoppaa, niin kuin äsken. Tällä kertaa vaan lähes mutaan hautautuneena. Zita ei tällä kertaa noussut heti mudasta vaan jäi siihen. Kuitenkin kun susi huomasi, että kuoppa alkoi täyttyä vedellä, se kapusi mudan seasta ja lähti talsimaan kohti reunoja. Jos kuoppa täyttyisi vedellä, sieltä saattaisi päästä uimalla pois. Satoi kaatamalla ja kuoppa ei ehtinyt tyhjenemään. Ehkä se saattaisikin onnistua. Ehkä...
|
|
|
|
Post by koji on Jan 6, 2008 13:26:59 GMT 2
Tryuu katseli toisen yrityksia päästä pois kuopasta hieman huvittuneena. Harmaasta oli huvittavaa katsoa kun toinen liukui alas, keskelle kuoppaa aivan mutaisena. Koirasusi nauroi ivallisesti ja vahingoniloisesti. "Tuo on säälittävää." Tryuu naurahti, hymyillen todella ivallisesti. Ivallinen hymy oli miltein ainoa hymy joka näkyi tämän kasovoilla. Pian alkoiki sataa, kaatamalla. Uros nauroi vielä hiljaa itsekseen. Päivän piristys tuo oli.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 7, 2008 17:41:59 GMT 2
"No, mieluummin olen säälittävä, kuin jään pohjalle toimettomaksi", Zita sanoi kiukkuisena mustat silmät leimuten. Vesi alkoi nousta, ja pian se oli jo suden mahaan asti.
"Voi paska", se mutisi itsekseen.
Kohta pääsisi uimaan jos huonosti kävisi. Vesi nousi minuutissa ainakin 10 senttiä. 10 minuutissa sitä olisi ainakin metrin lisää.
Vesi nousi koko ajan, ja se merkitsi sitä, että pian päästäisiin oikein kunnolla pulikoimaan.
Ja niin toden totta kävi. Zitan tassut irtosivat kuopan pohjasta mutaisen veden täyttäessä kuoppaa alleen ja Zita rupesi uimaan.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 7, 2008 19:10:09 GMT 2
Tryuu naureskeli edelleen Zitalle. Pian kuoppa alkoikin täyttyä. Uros pystyi seisomaan aika kauan, kun kokoa oli jonkin verran. Ja kyllähän tämä uida jaksaisi. Olihan nyt koirasusi uinut pitkän matkan tänne.
Vesi oli aika korkealla jo. Ei kestäisi kauaakaan, että pääsisi tästä kirotusta kuopasta pois.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 8, 2008 15:59:47 GMT 2
Kuopan reuna lähestyi kovaa vauhtia, mutta Zita ei ollut aivan varma, täyttyisikö se tarpeeksi, jotta kuopasta pääsisi pois. Zita ui aivan reunaa pitkin, jolloin hänen tassunsa osui siitä ulos työntyvään juureen. Narttu riuhtoi takatassuaan irti juuresta, mutta se ei auttanut. Tämä vetäisi keuhkoihinsa ilmaa ja painui veden alle. Susi riuhtoi ja repi juurta irti, mutta se ei auttanut. Lopulta hän puraisi juuren katki ja ui pintaan niin nopeasti kuin pääsi. Reuna oli jo melkein tassun ulottuvissa, mutta kun Zita koetti kurottaa siihen, hän tajusi, ettei aivan ylettänyt siihen.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 8, 2008 16:06:43 GMT 2
Tryuu uiskenteli rauhallisesti. Kun veden pinta oli tarpeeksi korkealla, harmaa onnistui kiipeämään ylös. Turkkikin oli mudasta peseytynyt. Koirasusi kääntyi katsomaan Zitaa. Tryuu hymähti ivallisesti. "Ethän jämähtänyt sinne..?" uros tokaisi naureskellen perään. Sade oli hieman hillinnyt. Aurinkokin pilkisteli pienistä pilven rakosista.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 9, 2008 16:28:41 GMT 2
Zita otti reunasta takajaloillaan tukea ja ponnistu. Niin se onnistui jotenkuten pääsemään reunalle, ja potkimalla kuopan reunoja pääsi kokonaan reunalle.
"En, kiitos kysymästä", Zita sanoi ja ravisteli itseään niin, että varmasti tuon toisenkin päälle meni jotain.
Sitten Zita istahti pilkistävän auringon valoon.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 10, 2008 14:54:16 GMT 2
Urosta pieni kastuminen ei haitannut, kun vielä satoi hieman kastuisi kumminkin. Sade alkoi pikkuhiljaa hävitä pilvien myötä, ja aurinko pääsi taas esiin lämmittämään ympäristöä. Tryuu ravisteli turkkinsa kuivaksi.
Koirasusi katsahti Zitaan arviovasti, hän käänsi pian kuitenkin päänsä toiseen suuntaan. Eihän Tryuu nyt halunnut osoittaa pientäkään tutustumisen halua toiseen.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 10, 2008 19:03:51 GMT 2
Zita istuskeli auringossa ja mietti mitä tekisi, tai minne menisi seuraavaksi. Hän haukotteli. Sade lakkasi pikku hiljaa ja aurinko alkoi paistaa kunnolla. Kauempana näkyi sateenkaari. Zita istuskeli tyytyväisen näköisenä auringon paisteessa ja kuivatteli itseään.
#LYHYTTÄÄÄH....#
|
|
|
|
Post by koji on Jan 10, 2008 19:13:28 GMT 2
Sitte jotaa toimintaa tänne... x)
--------------------------------
Tryuun turkki oli enää kosteahko. Paksun turkin kuivumisessä kesti kuitenkin. Se huono puoli siinä vain oli. Mutta paksu turkki lämmitti mukavasti kylmillä keleillää. Kylmiin keleihin uros oli jo tottunut, Alaskassa kun on viettänyt lapsuutensa. Alaskaan hän kaipasi, muttei toisaalta sinne halunnut palata. Menneisyytensa takia. Sateenkaareen donia herra katsahti. Ei hän paljoa luonnonkauneudesta pitänyt, ei osannut arvostaa sitä lainkaan.
|
|
|
|
Post by maydei on Jan 11, 2008 14:34:35 GMT 2
No niinpä XD
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Zita katsahti toiseen. Ihan kivan näköinenhän tuo oli, mutta Zita ei sitä myöntäisi tuolle, ei sitten ikinä. Kuitenkin narttu katsoi sivu silmällä toista ja toivoi, ettei tuo huomaisi. Zita rapsutti korvan taustaan. Hänen täytyi esittää kovaa ja välinpitämätöntä. Kukaan ei koskaan tulisi tekemään hänelle niin kuin hänelle tehtiin kauan sitten. Ei kukaan. Sen takia täytyi olla varuillaan ja esittää. Aivan vain varmuuden vuoksi.
#Keksi sie jotai toimintaa, miusta ei irtoa mitään.............................. : D x)#
|
|
