Nämä hirviöt valtaavat rantamme [Nansu~]

[nansu]

Höh, jänishän sieltä vain tuli. Ingo ei tästä välittänyt, eikun uusia haasteita kohti. Tosin toisen sanat kirvelsivät. "Älä sinä siinä, yksihäntäinen!" Ingo tiuskaisi ja istahti. Ilpo tuli lohduttamaan ystäväänsä, ja keksi ruveta jahtaamaan kania. Ingo katsoi ympärilleen. Siellä se kani oli, hyppi ja pomppi ympäriinsä etsiessään ruohoa.

Ingo lähestyi kania maha maata viistäen. Jalat puutuivat ja hännät viuhuivat. Nenä pomppi hajujen perässä, ja kani oli pysähtynyt kuoputtamaan maata pienillä tassuillaan. Nyt Ingo näyttäisi että se oli ihan paras. Pentu hyppäsi kanin selkään - tai siis yritti, mutta kani oli jo kaukana, kun Ingo lysähti maahan. Kani juoksi metsän siimekseen, ja Ingosta näytti kuin se olisi naureskellut. Pentu vilkaisi äkäisesti Yongia, ettei tämä kehtaisi nauraa.

[fang]

Yong katseli silmä kovana toisen touhuja, mutta uroksen katse herpaantui hetkeksi ja tuo vilkaisi vasemmalle, jossa joki kuivui. Sitten tuo katsoi oikealle, ja huomasi, että vähän matkan päässä oli romahtanut silta. Suden mieli olisi mennyt mennä katsomaan lähempää, mutta sitten Donia muisti toisen läsnäolon, ja kääntyi jälleen katsomaan pentua, ja näki juuri miten narttu yritti pyydystää kania.
"Eh," Yong sanoi, ja hymyili vain vienosti, muttei ilkeästi.
"No, harjoittelulla pärjäät," uros sanoi, ja päätti hieman sivaltaa toista. Kyllähän nuoren uroksen mieli uhkui testosteronia, joten tuo päätti hieman pullistella voimillaan.
"Mutta mä olen jo harjoitellut," tuo tokaisi, ja nappasi tikarin vyöltään, ja heitti sen viereisen puun latvuksia kohti. Ehkä tämän taidot olivat hieman ruosteessa, koska se tikari ei osunutkaan toivottuun lintuun, vaan ase lässähti maahan omistajansa viereen, ja linttasi samalla uroksen itsevarmuuden.
"N-no taidot voi ruostua keneltä vain," uros sanoi ja veti tikarin äkkiä paikoilleen.

[nansu]

"Hähähähäh!" Ingo nauroi kun se katsoi urosta. Pikkuhiljaa narttukin alkoi rentoutua uroksen seurassa. 'eihän toi pöllömpi ookkaa.' se ajatteli ja katseli urosta arvostelevasti.

Taivas oli vetääntynyt pilveen. "Ohhoh, mihin se aurinko meni?" Ingo ihmetteli täysin vilpittömänä. Yhtäkkiä jyrähti lujaa. Se oli pikemmin räjähdys kuin ukkonen, ja se sai pennun täysin tolaltaan. Tämä kyyristeli maassa, ja hiipi hiljalleen kohti urosta. "M-mikä se oli?" se kuiskasi toiselle, kauhusta melkeen kangistuneena. Olipas nolo tilanne.

[fang]

Uros katsoi pelokasta pentua, ja vilkaisi sitten taivaalle.
"Ööh, kait se on ukkonen. Aika outoa kyllä tähä aikaa vuodesta..." tuo mutisi, ja painoi korvat luimuun. Susi vilkuili ympärilleen. Pitäisi varmaan etsiä suoja. Mutta etäisesti Yong muisti, että oli kuullut, että ukonilmalla ei kannata mennä puun alle tai jotain muuta...
"Seuraa mua," Donia sitten sanoi, ja kokeili joen jäätä tassullaan. Jää nitisi massiivisen tassun alla, ja uros veti tassunsa pois.
"Totaa..." tuo sanoi, ja muisti sitten sillan rämän. Sen alla voisi varmaankin kyyristellä. Panda-kuvioinen käveli ripeästi sillalle, ja painoi sen alle rantapenkkaan makuulle, ja jäi odottamaan pentua.

[nansu]

Ingo hipsi hissukseen, maha maata vasten uroksen perään. Sillan alla tuli heti turvallisempi olo, joten pentu kohottautui hieman ja lässähti pepulleen maahan. Sitä väsytti jo, ja se halusi ottaa pienet tirsat. Narttu haukotteli näyttävästi ja katsoi urosta. "Emmä oikeesti pelänny" se sanoi uhmakkaalla äänellä ja asettui makaamaan tämän kylkeen kiinni, vieläkin hieman täristen.

[fang]

Et vai, susi meinasi aluksi sanoa, mutta tyytyi vain hiljaisuuteen. Donia laski suuren ruhonsa makuulle ja pään etutassujen päälle. Piti varoa, ettei liiskannut tuota piskuista. Yong hymyili, ja sulki sitten silmänsä.
"Vedän vähän unta palloon," tuo murahti hampaiden välistä, ja toivoi että pentu seuraisi esimerkkiä. Seuraavana päivänä voisi lähteä etsimään jotain aikuista, joka osaisi kertoa tästä paikasta enemmin.

[nansu]

Pentu oli niin väsynyt, ettei edes kuullut toisen sanoja, vaan nukahti pian jonkinlaiseen puoliuneen. Se vavahtelin nukkuessaankin aina kun ukkonen jyrisi.

Tuhina voimistui ja voimistui koko ajan, aamuun saakka. Välillä se taukosi ja jatkui taas lujempana. Sade oli lakannut ja sateenkaari kareili taivaalla, aurinko paistoi pienesti mustien pilvien takaa ja maassa ajelehti pieniä puroja. Yksi puronpahanen oli matkalla kohti sillan alustaa, jossa nukkua posotti kaksi koiraeläintä. Se luikersi maassa kuin käärme, suoraan Ingon kasvoille. Pentu heräsi hätkähtäen ja hyppäsi ilmaan. Sillä oli kylmä ja sen yhä kostea turkki painoi enemmän kuin tavallisesti. Tyttö katsoi vieressään makaavaa tuttua ja kuiskasi sen korvaan: "Herätys"

[fang]

Yong nukkui raskasta unta, ukkosesta huolimatta. Uniakaan tuo ei raskaan unensa läpi nähnyt. Aamulla uni alkoi kuitenkin olla katkonaista ja, tuo kuuli unen läpi pennun äänen. Uros murahti väsyneenä, ja avasi sitten silmänsä, ja aluksi hieman harottaen katsoi ympärillään, ennenkuin muisti, missä oli.
"Huoment," susi sanoi, ja nousi sitten vatsalleen. Donia venytteli makeasti ja syvään, niin että selkäranka naksui.
"Ah. Mulla on nälkä," nuori sanoi, ja katsoi sitten pentua. "Sinulla onko nälkä?" Yong kysyi ja hymyili.

[nansu]

"Noo, emmäny tiiä..." pentu tokaisi, vaikka oikeasti tuntui kuin voisi syödä kokonaisen poron. "Muttaaa... Ilpolla on ihan kaamee nälkä." neiti sanoi. Hyvä vale, hyvin keksitty, se vielä onnitteli itseään. "Katos ku mä oon kaikkein paras metsästäjä tällä koko planeetalla, ni sulla oli onnea ku tapasit mut."

Ingo oli innoissaan. Jipii, nyt pääsisi taas "metsästämään" niinkuin Ingo omaa suoritustaan kutsui. "Mennään jo!" se huusi ja nuuski innokkaasti maata.

[fang]

Yong kahlasi hyisestä vedestä ja loikkasi joen mutkasta ylös pudistelemaan turkkiaan.
"Ookke. Minulla sitten totisesti oli onnea," uros tokaisi, ja haisteli itsekkin hieman maata. Njaa-a. Mitä täältä voisi metsästää? Donialla ei ollut hajuakaan, millaisia elukoita täällä oli. Mutta jos oli kaksi häntäisiä koiria, niin ehkä jotain kolme päisiä lampaita? Eehkei nyt kuitenkaan, mielikuvitus taisi hieman temppuilla.
Susi kuitenkin jatkoi vainun etsimistä. Oli täällä ainakin jäniksiä, olihan Yong jo yhden sellaisen nähnyt. Murh.

[nansu]

Ingo oli malttamaton, nuori, isotteleva kuirasudenpentu. Miten raukan keskittymiskyky muka riittäisi niin tärkeään tehtävään kuin metsästys? Kuitenkin, Ilpolla sitä oli molempien puolesta. Nyt se jo viittilöikin tuttöä kohti läheistä pensasta, jossa kasvoi tuntemattomia, vadelman näköisiä marjoja. "Ilpo, ei me marjoja syödä, pitää löytää jotain mitä oikeesti voidaan syödä!" Ingo sanoi, eikä edes tajunnut puhuvansa ääneen. Pahaksi onneksi tielle oli eksynyt salakavala juuri, joka katkaisi tytön tien. Ja sitten...

Ruskea tajusi tuijottavansa suoraan pieniin, sameisiin mutta selvästi ruskeisiin silmiin. Villisika. "Haa, kowabungaa!" Ingo huusi ja alkoi hätyytellä sikaa. Se kiljaisi kimeästi ja juoksi kohti rantaa.

[fang]

Yong kääntyi äkkiä katsomaan, mikä Ingolla oli hätänä. Uros älähti hieman. Hän ei ollut koskaan nähnyt noin rumaa eläintä. Muistutti tuo ruskea eläin hieman kotipuolen sikoja, mutta ei niillä tuollaisia hampaita ollut.
Uros kuitenkin tunsi, että pieni pentu ei pärjäisi noin isolle ja lihavalle eläimelle. Susi loikkasi suoraan Ingon ja villisian väliin, ja näytti kellertäviä hampaitaan uhkaavana. Korvat painuivat litteästi niskaharjasta vasten, ja Yongin suusta kumpusi äkäinen murina.

[nansu]

[Kirjotinpas epäselvästi, tarkotus oli ilmaista että sika kiljas kimeästi, eikä Ingo, mutta käyhän se näinkin. x)]

Ohhoh. Ingon suusta pääsi pieni, ihmetystä kuvaava huokaus, kun toinen hyppäsi hänen eteensä. Yong näytti tosi pelottavalta ja sikakin, vaikka pelottava oli sekin, lähti takaisin metsän siimekseen. "Kiitti" se kuiskasi pelokkaasti ja kuikuili uroksen takaa metsään. Sika olis kyllä ollut hyvää, mut ku ne on niin pelottavia. Ja vaarallisia. "Oltas me voitu se syödäkki." ruskea mutisi ja katsoi katkenneita oksia siinä, mistä villisika oli juuri ampaissut karkuun.

Nälkä oli kova, ja se iski lujaa pelon lauettua. Pirun piru, miksi niitten piti olla noin pelottavia. Ingon maha kurisi ja murisi. Oli niiin nälkä. "Pitää ettiä jotain ruokaa, mulla on hirmune nälkä jo."

[fang]

Yong huokaisi sian lähtiessä. Perään se ei kehdannut näin nälissään lähteä, ei olisi kuitenkaan saanut kiinni.
"Noo, etsitään vaikka niitä jäniksiä," susi murahti ja alkoi jälleen tonkia maata kirsullaan. Kylmä lumi ei tehnyt hyvää. Yong aivasti kuuluvasti, mutta jatkoi pian ruuan etsimistä.

[Lyhykäinen.]

[nansu]

Ingoa tylsistytti. Se löi peppunsa maahan ja haukotteli. Ei sillä ollut oikeastaan nälkäkään enää, kunhan hiukan kurni. Kyllä se pärjäisi. Neiti katseli taivaalle, oli aivan omissa ajatuksissaan. Yht'äkkiä, uros päästi mojovan aivastuksen. Ingo pelästyi tätä ja kaatui selälleen suuren lumikokkareen päälle. Se mureni koirasuden selän alle ja Ingo nousi äkkiä ylös. Hyi miten kylmää. Huoh. Ingo jäi tylsistyneenä katsomaan toisen yritystä hankkia ruokaa. Yritystä.