Nämä hirviöt valtaavat rantamme [Nansu~]

[fang]

[Otsikko Pocahontasista x)]

Lorinaa.

Maassa makasi suuri otus, aivan kuivan joen uaman vieressä. Otus nosti päänsä veltosti mudasta, ja katseli ympärilleen kummissaan.
"Missäsh mää olen?" tuo sopersi, ja nosti massiivisen ruhonsa maasta. Susi pudisteli turkkiaan, ja samalla korvassa oleva koru helisi. Donia nosti päänsä, ja katsoi taivaalle, jolla pilvien takana paistoi aurinko. Pari lokkia liihotti pilvien edestä. Susi astui pari askelta taaksepäin. Päässä kohisi. Tämä outo paikka, kaikki oudot hajut... Mihin sitä oltiin taas jouduttu? Valko musta hoiperteli pari askelta jokea kohti, ja laski päänsä vedelle. Tuo joi äänekkäästi, ja kylmät väreet kulkivat sitten selkäpiitä pitkin, sellainen se talvi tuppasi olemaan. Mutta Yong Zhen ei ollut koskaan edes nähnyt talvea. Tuo potki lunta ihmeissään, ja vilkuili ympärilleen.
"Njaa-a," tuo tokaisi, ja joi vielä vähän.

[nansu]

Erotettu lampsi kohti jokea. Se hyräili "yksi pieni elefantti marssi näin, aurinkoista tietä eeteen päin..." ja hyppelehti hiukan. Silloin eräs puska liikahti. Ingo pysähtyi heti, ja meni kumaraan. Se tuijotti puskaa ja sen hännät heiluivat pienesti. Tyttö hyökkäsi puskaan, ja sieltä hyökkäsi... peltopyy. "Wiii!" Ingo huusi, ja lähti jahtaamaan lintua.

Se juoksi suoraan joen rantaan. Se ei heti huomannut sutta, vaan juoksi suoraan tätä päin. "Auts!" se huusi pyllähtäen päätään ravistaen selälleen. Ruskea oli pian taas pystyssä ja katsoi sutta vähääkään miettimättä. "Sinä olet hauskan näköinen." se sanoi, totisesti vähääkään ajattelematta.

[fang]

Yong Zhen oli astellut muutaman velton askeleen poispäin rannasta, kun kuuli rymyämistä pusikoista. Pian Donian edessä oli pieni ja suloinen koirasuden pentu.
"Sitä samaa voisi sanoa sinulle," tuo sanoi ja naurahti lempeästi. Valkoinen oletti, ettei tämä paikka voinut kovin paha olla, kun tuollaisia pikkupentujakin sai vapaasti juoksennella missä ja miten sattui.
"Minä olen muuten Yong Zhen, voit sanoa minua Yongiksi," uros sanoi. Ah, pennut piristivät aina uroksen mieltä. Kenties hänellä jonain päivänä olisi omiakin pentuja? Jaa-a, sitähän ei koskaan tiennyt.

[nansu]

"Höh, nauratsä mulle!?" pentu huusi pientä lapsuuden epäuskoisuutta äänessään. Eikö tuo tajunnut kuka Ingo oli? "Mä oon kuule suuripieni Indera, Minchian alfan tytär, ja must tulee viel koko maailma prinsessa!" Se sanoi suurella äänellä, ja liiotteli tosin hieman, pitihän toiseen tehdä vaikutus. "Sitä paitti, ite näytät ku oisit saanu turpaas" neiti vielä heitti ja katsoi alta kulmainsa toista. Se oli ylpeä; nyt toinen varmaan oli tosi vakuuntunut Ingon erikoisuudesta. "Mitäs sä muuten teet täällä?" se sanoi edelleen hieman vakuuttavalla äänellä. Ruskea vilkuili ympärilleen, mihinköhän se lintu oli mennyt..? "Noh, mun nimi on Indera, niinku jo sanoin. Mut sä voit sanoo mua prinsessa Inkivääriks" narttu sanoi.

[voi miten ihana pelata pennulla. 8) varsinki ku tää on tämmöne.. ihana "prinsessa Inkivääri" ]

[fang]

[Osaat todellakin pelata Ingolla, saada sen jotenkin eläväiseksi B) Ei totisesti ollut virhe antaa sitä sinulle~]

Yong hymyili. Ainahan pentujen saamisesta oli kiva unelmoida, mutta totuus tulisi aina ilmi. Uros naurahti hieman, ainahan nuo penikat olivat samanalisia.
"Vai että prinsessä Inkivääri," susi tokaisi ja kumarsi hieman leikillään.
"No, kuka tietää etten olisi saanut turpaan?" donia sanoi. Pandakuvioinen istuutui maahan, mutta oli silti huomattavan kokoinen.
"No, mä en oikeastaan tiedä, miten jouduin tänne. Meren mukana seilaten," Yong sanoi.
"Entä sinä? Vai oletko kenties aina asunut täällä?" uros sitten kysäisi.

[nansu]

"Ootsä ihan tyhmä, vai onks sut noiduttu?" Ingo sanoi härnäävästi. "Mä olin näkevinäni noidan tossa matkalla, se oli ihan hirveen ruma, ei ollenkaan niinku mä." neiti sanoi, muutenkin isot silmät venyttäen teevatien kokoiseksi.
"Mut kuule" erotettu sanoi unohtaen kokonaan toisen kysymyksen, se istahti alas. "Kerro kuka anto sulle tupaan, mä haluun tietää, mä en oo koskaan ollu tappelussa, ku mulla on tää mun kaveri. Sano moi Ilpolle." tytön suusta valui sanoja yhtenä tulvana, oli varmasti vaikeaa saada selvää. Viimeisten sanojen kohdalla se nyökkäsi ilmaa vieressään, siinä oli näkymätön suojelija, joka oli vain Ingon kaveri. "Mun äiti on se Minchian alfa, ja isän nimi on Tuska, ja mulla on monta siskoo ja veljee ja kaikkii tuttui ja tietysti Ilpo."

[Mukava kuulla, oli kiva kun sain hänet lupaan pyhästi olla hään arvoinen pelaaja ^^]

[fang]

[Ilpo ~<3]

Yong meni hieman sekaisin, ja kun puhetulva taukosi, tuo huokaisi helpotuksesta.
"Aah siis, ei kukaan mua oikeasti ole tintannut. Mä en ole saanut turpaan," susi sanoi. Toivottavasti toinen uskoisi.
"Vai että noidan," uros hekotteli. Voi lapsia ja heidän viatonta riemuaan.
"Minullakin on paljon sisaruksia. Heitä en tosin ole tavannut pitkään aikaan:.."

Hetken hiljaisuuden jälkeen Donia tuli kysyneeksi.
"Niin tuota, mikä on minchia?"

[Tynkä. On hieman kiire, kun olen koulussa äidinkielen tunnilla @.@]

[nansu]

"Höh, miks sä sitten sanoit et sua on joku lyönyt." ihme heppu, ku ei osaa puhuu totta, Ingon päässä risteili monia, monia kysymyksiä. "Joojoo! Se oli semmonen kaapuveikko, ja sitte se oli kauheen iso ja kaikkee! Haluuks tul kattoo!? Jos se siis vielä on siellä." Neiti innostui "Voidaan laatia tragedia, ja ottaa se kiinni ja purkaa sun lumous!" Ingon hännät heiluivat. Tästähän tulisi hauskaa, paljon kivempaa ku jonku tyhmän linnun jahtaaminen.
"Aijaa, miten niille kävi sitten?" erotettu pulputti suu vaahdossa, silmiään räpytellen.

"Siis, eksä tiiä mikä on Minchia!? Mistä kuusta sä oot oikeen tippunu?!" se huusi kovaan ääneen, epäuskoa äänessään. "Se on kaikkein paras lauma koko maaaaaailmassa, ja mun äiti on sen alfa." Ingo sanoi leuhkivasti, ja sen hännät viuhtoivat eri suuntiin.

Tässä Ingo oli haka, toisille leuhkimisessa.

[fang]

Yong kuunteli toisen puheita ja yritti ottaa jotain tolkkua. Paljon puhetta, vähän tekoja. Uros yskäisi hieman, ja painoi kuonon rintaansa vasten.
"No jaa, ne on jossain. Mä oikeastaan lähdin kotoa vain etsimään yhtä veljeäni," Donia sanoi, ja nousi sitten, ja venytteli oikein makeasti, aijai miten hyvältä tuntui~

Susi nyökkäsi pennulle.
"Mä olen ihan uusi täällä, en voi tietää, mikä on Minchia."
Ilmeisesti se oli siis jokin lauma. Urosta ei huvittanut kysyä, millä perusteella niihin laumoihin kuuluttiin. Mutta kun Yong näki toisen heiluttelevan häntiään, huomasi tuo ensimmäisen kerran että...
'Tuolla pennulla on kaksi häntää!' susi ajatteli, räpäytteli silmiään mutta ei, siinä ne hännät olivat ja pysyivät.

[nansu]

"Onks sulla lenssu?" Narttu kysyi. "Mulla oli kerran, ja mun nenä vuoti ja yskitti ja se oli iha hirveeeetä!" Ingo kävi makaamaan ja kierähti ympäri. "Rapsuta mun masua." se sanoi ja sen hännät viuhtoivat taas. "Kuules, kerro millasta muualla on, en mä oo koskaan käyny muualla"

[fang]

Yong oli yhä hämillään noista tuplahännistä. Tuo kuitenkaan ei tohtinut kysyä niistä, uros oli varma että pentu loukkaantuisi.
"Ei mulla mitään lenssua ole," tuo sanoi, ja alkoi rentoutua. Ei tuo toinen vaikuttanut mitenkään kamalalta, vaikka sillä olikin kaksi häntää. Pentu kuin pentu. Erilaisuus kunniaan ja niin päin pois.

Yong naurahti toisen pyynnölle.
"Vai että rapsuttaa pitäs," uros sanoi, ja alkoi sitten aikansa kuluksi rapsuttaa pienen vatsaa.
"No, ei siellä muualla nyt niin erikoista ole. Tai siis, en tiedä mitä voisin kertoa. Se on avara maailma, eikä edes yksi elinikä riittäisi kaiken tutkimiseen," susi vastasi hieman tylsästi pennun kysymykseen. Nääh, ei Donia todellakaan tiennyt, mitä kertoa "ulkomaailmasta."

[nansu]

"Ai, mut tiiäks, et se noita pääsee karkuun jos me vielä viivytellään!" Ingo sanoi noustessaan ylös. Tyttö ei kerta kaikkiaan jaksanut pysyä paikallaan, ja hyppi toisen ympäri. "Ohhoh! Sun toinen häntä on tainnu pudota." Ingo kajautti toisen selkäpuolelta. "Haluutsä et me autetaan sua ettii sen?" erotettu kysäisi avuliaasti ja pomppi toisen naaman eteen. "Ilpolla on tosi tarkat silmät, ja se kyllä löytää sen!"

\Sori lyhyys \

[fang]

[Pst, siulle on arttia tuolla fan-art osiossa... Joo, eipä tuo lyhyys mitään, kun itsekkin joskus heitän parin lauseen mittaisia rooleja...]

Yongia alkoi hieman mietityttää, kuinka sulkeutunut tämä saari oli, kun ulkomaailmasta ei tiedetty mitään...
"Tuota, minun toinen häntäni on pudonnut jo aikaa sitten," uros sanoi pikaisesti. Eihän tällä ikinä toista häntää ollut ollutkaan, mutta ilmeisesti pentu oletti, että kaikilla oli. Sen takia Donia ei hennonnut loukata pennun tunteita sanomalla jotain varomatonta.
"Mut hei, mehän voitaisiin mennä etsimään sitä noitaa," Yong tokaisi. Piti saada pennulle jotain tekemistä, eikä Yongin olemattoman hännän etsimen kauaa viihdyttäisi.

[nansu]

[Oi miten ihana, siinähän on Ilpokin <3]
"Heijoo! Se oli semmone iso, ja suuri ja vaaltava!" Ingo taas pulputti, ja se lähti jälleen pomppimaan.

Tuuli puhalsi pilvettömältä taivaalta, ja aurinko loi säteitään kuusipeitteen läpi. Pensaissa oli hieman mustikoita, mutta ne olivat hyvin pieniä ja karvaita, kuin pihlajanmarjoja. Ingo katsoi vihreillä silmillään metsään. Siristykset seurasivat toisiaan, kun neiti yritti löytää katseellaan noitaa. Puskassa rasahti "Kato! Tuolla se on!" Ingo huusi ja lähti juoksemaan kohti rasahduspaikkaa.

[fang]

[Kiva että tykkäsit 8)]

Yong myötäili pennun mukana, ja pian kaksikko olikin pusikon luona. Hetken, siis yhden pienen ja hullun hetken, joka kesti noin sekunnin sadasosan, Yong oikeasti uskoi noidan olevan pusikossa. Mutta vielä mitä. Susi naurahti nähdessään pienen, valkoisen kanin loikkaavaan lehdettömästä puskasta.
"Tuoks on se sinun noitasi?" uros kysäisi ja hymyili. Oikeastaan hän oli helpottunut, ettei mitään noitaa ollutkaan. Olisihan se aika hurjaa, jos sellainen iso, suuri ja valtava noita käyskentelisi täällä... Missä Yong sitten ikinä olikaan.