Son syksyn sävel [Slayer]

[fang]

Pieni tihku sade satoi lähes vaakasuoraan. Musta susi etsi märässä turkissaa suojaa, mutta ei löytänyt. Puista sitä oli turha hakea, nimittäin puiden keltaiset lehdet lensivät tuulen mukana. Oikea koiranilma, tai sudensää.
Aave ei kuitenkaan muutakan löytänyt, joten uros lyyhistyi erään puun alle hengähtämään. Alfan koru painoi kaulaa, ja mustan mieli teki repäistä se irti. Mutta sitä hän ei tehnyt. Alfa nousi istumaan, ja vilkaisi puun alta taivaalle, mutta veti päänsä äkkiä takaisin suojaan. Joka puolelta valui vettä. Alkoi tympiä tämä syksy.

[slayer]

#Oho. En meinannu ekana löytää tätä töpöö. Ja pääsin vasta nyt kirjottamaan! XO#

Ruskea erotettu hölkkäsi ärsyyntyneenä sateessa ja pysähtyi ravistelemaan nopeasti itseään mutta mitä se auttoi siinä sateessa. Turkki kastuisi kuitenkin. Koira huokaisi ja jatkoi matkaansa juosten lopulta puun suojaan. Mitä sekään nyt auttoi, kun ei ollut puussa lehtiäkään jotka olisi suojanneet.
"Ärrh..! Turhauttavaa!!"
se sanoi hermostuneena ja istui sitten puun juurelle. Erotettu haisteli ilmaa mutta ei tuntenut nenän päässään mitään muuta kuin syksyisen sateen hajun.

[fang]

Musta haistoi toisen otuksen. Pieni uteliaisuus käväisi suden naamassa, mutta se katsoi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Pupillittomat silmät katsoivat punertavaa erotettua. Musta tuhahti. Miksi tuokin oli erotettu? Oliko se vehtaillut jonkun toisen laumalaisen kanssa? No, se ei ollut Aaveen murhe. Donia nousi ja puisteli turkkiaan rajusti, ja kuitenkin katse kääntyi aina vilkuilemaan ärtyneenä teiniä. Toivottavasti tuo ei ollut yhtä ärsyttävä kuin se hiljattain tavattu minchia.

[slayer]

Nuori erotettu painoi päänsä ja tuhahti. Tällaisella sateella kaikki menee aina pieleen, esimerkiksi sen herkullisen jäniksen jahtaaminen joka päätyi Scarlettin lentämiseen kuralätäkköön. Jänis oli päässyt pakoon ja narttu jäänyt nälissään vesisateeseen. Scarlett oli aina nälissään, söi se sitten mitä tahansa. Scarlett huokaisi taas turhautuneena ja vilkuili ympärilleen. Rankka vesisade pisti hänet jopa aivastamaan. Narttu ei jaksanut lähteä etsimään itselleen saalista vaan vilkuili ympärilleen ja yritti haistella vesisateen läpi ehkä uusia tuoksuja. Sade se vain tuoksui, syksyinen sade. Silti se tunsi jonkun tuntemattoman läsnä olon, ehkä pitäisi häipyä ehkä ei. Narttu oli utelias näkemään kuka oli hänen kanssaan läsnä. Narttu ravisteli turkkiaan ärtyneenä ja angstasi pysyen silti valppaana.

[fang]

Aave mulkaisi toista. Nuoret.
Donia kierteli hermostuneena. Jostain syystä toinen sai tämän varautuneeksi, johtuen varmaan juuri siitä ennakkoluulosta marisevia teinejä kohtaan. Jos pian ei muu auttaisi, pitäisi mennä puhumaan sille. Vihjaista, että voisi häipyä.
Mutta pian alfa tajusi. Toinen oli hänen reviirillä. Donian reviirillä. Susi murahti. Mikä tilaisuus. Voisiko sitä jättää käyttämättä?

[slayer]

Scarlett tunsi jonkun tuntemattoman hajun lopulta nenässään ja näki vähän matkan päässä suden. Olikohan susi huomannut jo häntä? Scarlett pysyi valppaana ja ravisteli itseään ja yritti kuunnella mitä toisella oli mielessä. Entä jos se hyökkäisi.. tosin narttu olikin ihan toisten reviirillä niin ehkä olisi parempi paeta paikalta. Tai sitten ei. Scarlett halusi nähdä mihin tämä johtaisi. Mutta mitään positiivista narttu ei kyllä tuolta sudelta odottaisi, kun se näytti niin vihaiseltakin. Mitä sillä oli mielessään?

[fang]

Aavetta alkoi ärsyttää. Miksei toinen tullut puhumaan tälle? Ei susi jaksanut vaivautua edes puhumaan toiselle. Miksi erakkojen ei annettu olla? Musta tuhahti niin, että kirsusta lennähti vettä. Tumma ravisteli turkkiaan, ja asteli muutaman askeleen lähemmäs. Mutta mitä jos tuo oli sokea, kun sen silmätkin olivat niin oudot? Äh. Ei ollut Aaveen murhe.
Ja näin alfa jatkoi edelleen mykkäkoulua.

[slayer]

Scarlett tuhahti toisen lähestyessä ja vilkuili sitä oudosti.
"Kukas sinä olet?"
se kysyi hiljaa mutta silti itsevarmasti vaikka tuo susi hieman sitä karmikin. Narttu pysytteli silti hieman kauempana mahdollisen yhteenoton 'pelossa' ja aivasti.
"Ääh.."
se mutisi ja katseli sutta, joka ei ollut vielä sanonut sanaakaan. Luultavasti se oli vanhempi kuin Scarlett ja selvästi alfa, sen hienovaraiseen lähestymiseen verrattuna tai jotain sinne päin. Scarlett kyllä tunnisti olevansa toisen reviirillä, silti se halusi katsoa puhuisiko tuo tumma alfa hänelle sanaakaan.

[fang]

Aave katsoi ylhäältä toista, muttei ylimielisestä. Hän yskäisi, ja avasi rauhallisesti suunsa.
"Päivää. Onko teillä aavistustakaan, kenen reviirillä olet?" donia tokaisi karhealla äänellään, ja päätti sitten vastata toisen kysymykseen.
"Olen Aave, donian alfa," tumma vastasi, muttei kysellyt toiselta mitään. Piti vain saada tuo häädettyä, tai jotain...

[slayer]

Scarlett tunsi kylmät väreet selkäpiissään ja rykäisi. Kyllähän se hieman pelotti olla tuollaisen selvästi kokeneemman alfan seurassa ja vielä toisen reviirillä. Silti Scarlett päätti olla itsevarma itsensä, oli hän kenen reviirillä tahansa ja puhua.
"Öh.. päivää. Olen Scarlett jaa selvästikin sinun reviirilläsi, donian alfa."
se sanoi ja muljautti silmiään miettien mitä sanoisi seuraavaksi. Ei oikeastaan mitään tullut mieleen, ei edes enää se että voisi poistua toisen reviiriltä.

[slayer]

Scarlett katsoi alfaa jäykästi ja lähti sitten peruuttamaan ja lopulta juoksi pois reviiriltä.

[Kiitos pelistä. Oli pakko lopettaa ku ei oikei edenny tää peli.]

[fang]

#Ööh, enkö muistanut sanoa että kun aloitin silloin taukoni vedin kaikki hahmoni peleistä pois? ^^' No, kävi se näinkin~#