All of my life I was in hiding [Romu, sovittu]

[fang]

#Sovittu siis.

Addiktiomaista biisin kuuntelua.#

Aurinkoinen talvipäivä oli käätynyt jo pimeäksi illaksi, joka oli jo kääntymässä vielä pimeämmäksi yöksi. Kuolon pieni manner muodosti siluetin tummassa yössä, ja eittämättä Kuolon suuri vuori oli erottamaton osa sitä.
Vuoren rinteessä oli pieni lepopaikan tapainen tasanne, jolla oli suuri kivi. Kiven päällä maata retkotti musta susi. Oisi voinut luulla, että tuo nukkui, mutta ei, sillä oli silmät auki. Punainen silmä näytti kiiluvan, ja sokea silmä näytti vain harmaalta möykyltä. Maassa hohtava pakkaslumi loisti mustaan, kiiltävään turkkiin. Aaveeksi itseään kutsuva, oiken nimensä jo unohtanut donian alfa aivasti, ja laskeutui kiveltä turkkiaan puistellen. Ikäänkuin tuo olisi haistanut jossain liikettä? Mutta, kuka nyt lähtisi vuorikiipeilemään näin pimeällä säällä?

Siis hänen lisäkseen.

[mcromu]

Illan pimeydessä oli Donian vuorelle eksynyt muitakin. Likaisenruskean turkin omaava rähjiintynyt labradori asteli rivakkaan tahtiin pientä vuoritietä. Vanhus, Tira, se oli päättänyt kiivetä vuoren huipulle saakka nähdäkseen kokonaan saaren, oman diktaatturisen valtakuntansa. Tai ainakin se ennen oli hänen valtakuntaansa, ainakin osa sitä. Sitten asiat vain kasaantuivat ja kaikki meni pieleen. Ja Tira oli täysin varma siitä, että kuka oli syypää. Se oli se kirottu narttu, se mikälie Vilhelmiina. Tira kurtisti kulmiaan ja hengitti raskaasti, sillä se oli kiivennyt reipasta tahtia jo korkealle, eikä ollut pitänyt hengähdystaukoja. Kuka niitä tarvitsee? Vain heikot, joilla ei ole voimaa jatkaa eteenpäin. Pari kivenmurikkaa vieri jyrkkää vuorenrinnettä alas, kun ukko töytäisi niitö vahingossa kiivetessään. Ruskea pysähtyi nyt hetkeksi ja katsoi, josko jo näkisi tarpeeksi saaresta. Näköala oli huimaava, korkealla kun oltiin, mutta Tira vain tuhahti ja ajatteli olevansa vielä ihan liian matalalla. Huipulle oli päästävä, vain sieltä näkisi parhaiten. Tira lähti taas reippaasti päätään roikottaen kiipeämään, mutta kohta haistoi jonkun olevan lähistöllä. Se ei ukkoa hetkauttanut, tämä vain jatkoi matkaansa, niinkuin oli koko ajan kiivennyt. Tosin, kun Tira oli melko lähellä toista, tämä pysähtyi, eikä vaivautunut nostamaan päätään nähdäkseen toista paremmin.
"Olet?" Tira tyytyi kysymään, liika tieto ei ole koskaan haitallista.

#Kjökköööh, mjut sje tjuli *leikkii venäläistä*#

[fang]

#Först wee attak hers heart!#

Aave nosti hitaasti päätään, ja katsoi melko tympeällä ilmeellä toista, jonka ulkonäkö vaikutti etäisesti tutulta. Mustalla ei ollut käynyt mielessä minkään lainen esittely tuokio. Mutta voisihan tuolle typerälle minchialle kertoa, että se voisi lähteä donian reviiriltä. Mustan suusta nousi tasaisesti höyryä, ja tuo katsoi hieman ärsyyntyneenä toista punaisella silmällään.
"Olet minun reviirilläni minchia," Aave tokaisi tylysti muitta mutkitta. Ei tuollainen rakki pärjäisi tappelussa sutta vastaan. Tai kuka tässä vielä oli tappeluista puhunut? Aave sinusta on tullut vainoharhainen.

[mcromu]

Tira tuhahti. Vai että ihan hänen reviirillään. Ja eikö tuo piski muka tiennyt, kelle oikein puhui? Nyt kun ukko ajatteli tarkemmin, niin toisen ulkonäöstä ja kommentista päätellen, tämä oli Donian johtaja. Yhtä roskasakkia siis.
"Minulla ei ole asioita hoidettavana Donian johtajan kanssa, toisin kuin erään toisen.." Tira sanoi ja jatkoi matkaansa. Tyypillistä Doniaa, ei mitään kunnioitusta. Hetken kuljettuaan ukolle juolahti mieleen jotain. Tämä pysähtyi ja käänsi päätään vähän toista päin.
"Tiedätkö nykyisen Minchian johtajan, Vilhelmiinan?"

[fang]

Aavetta kyrsi tuollaiset tyypit, jotka eivät välittäneet mistään mitä niille sanoi. Niinpä, kaikki minchiat samanlaisia.
"Häivy ennenkuin saan tarpeekseni," susi murisi. Väsyneenä tuo oli tavallista ärtyisämpi. Hetken päästä toinen pysähtyi ja kyseli oma laumalaisistaan. Aaveen oikea kulma nousi lievästi koholle toisen kysymyksen jälkeen. Musta nielaisi murinansa ja katsoi toista hieman yläkantista.
"Mrh. Kuinka voisin olla tietämättä siitä heikosta nartusta," alfa tokaisi kuivasti ja tuijotti toista punaisella silmällään. Tuo juoni jotain... Mutta mitä?

[mcromu]

Tira virnisti ilkikurisesti.
"Tiedät hänet siis, hyvä." Ukko aloitti ja kääntyi kokonaan sutta päin nostaen hieman päätään.
"Juuri sen nartun kanssa minulla on asioita hoidettavana, ikäviä hänen kannaltaan. Et olisi kiinnostunut avittamaan suunnitelmassani." Tira jatkoi ja kylmä viima vinkui korvissa, mutta ukko jökötti paikallaan tuntematta vilun värettäkään katse mustassa.

[fang]

Aaveen ei edes tarvinnut kuunnella tuota ukkoa loppuun kun se jo arvasi mitä sillä oli mielessä. Vilkun lyöminen laudalta. Aaveen silmät kapenivat viiruiksi, ja tuo kallisti hieman päätään.
"Anna kun arvaan. Olet minchian entinen alfa, ja tahdot takaisin vallankahvaan," Aave tokaisi. Se selittäisi ainakin sen, miksi toinen oli niin tutun näköinen. Vaikka Aave olikin elänyt metsässä erakkona, olihan hänelle kerrottu mille silloiset alfat näyttivät.

[mcromu]

Tiran virne vain leveni. Toinen oli päässyt jyvälle. Ei toinen ollutkaan niin tyhmä, kuin Tira ensin ajatteli.
"Niinpä niin." Ukko sanoi tylsällä äänen sävyllä, ja mietti hetken.
"Joten, suostutko auttamaan? Uskon, että sinullakin on jotain sitä typerää narttua vastaan."

[fang]

Aave kääni päätään niin pitkälti sivulle, että kuului mukava naksahdus. Sitten tämä kohdisti jälleen jakamattoman huomionsa tuohon, jonka nimeä Aave ei tiennyt eikä vaivautunut kysymäänkään. Alfa niiskaisi, viima sai nenän vuotamaan.
"Mrh. Totta kai minulla on häntä vastaan. Ei sellaisia heikkoja narttuja pitäisi päästää mihinkään, varsinkaan alfoiksi. Sitä paitsi... Sillä on vasta syntynyt pentue erotetun kanssa. Se Vilkkukin pitäisi erottaa," donia selitti, ja samalla selosti kaiken mitä tällä hetkellä tiesi minchian alfasta.

[mcromu]

Tira kuunteli tarkasti toisen informoidessa nykyhetken tapahtumia. Ukkoa vaan jäi harmittamaan, kun toinen ei ollut vastannut, auttaisiko vai ei. Uros höräytti korviaan, kun kuuli pennuista.
"Se oli arvattavissa, sehän on siinä tapauksessa sen nartun toinen pentue." Tira tokaisi väliin. Niin, ei saarella oikein pystynyt elämään kuulematta minkäänlaisia juoruja. 'Vilkun kyllä erotan, kunhan ensin olen hoitanut pari asiaa.' Ruskea ajatteli ja alkoi mielessään punomaan pirullisia suunnitelmia Vilkun pään menoksi. Se saisi mitä ansaitsisi.

#Kökkö paska näin aamutuimaan.#

[fang]

Aave katsoi arvioiden toista urosta.
"En ole varma, autanko sinua taistelussa, jos sellaista suunnittelet. En ole varma, olenko valmis likaamaan tassuni häneen," susi tokaisi.
'Minä en ole mikään murhaaja' alfa ajatteli, ja murahti. Niin, toinen pentue, sitä tuo ei ollut ajatellukkaan, vaikka oli tavannutkin yhden ensimmäisestä pentueesta. Sen... Tintun?
"Ota huomioon, että Vilkku on nainen. Naiset ovat herkkiä. Kun kävin luolalla katsomassa Vilkkua ja hänen pentujaan, oli vähällä ettei hän hyökännyt kimppuuni. Se narttu rakastaa pentujaan todella paljon ja oli valmis heikossa kunnossa hyökkäämään kimppuuni, kun haukuin pentuja," alfa selosti. Toisen oli hyvä tietää, ettei Vilkun kokoista matamia kellistetty, ainakaan tuollainen rakkikoira. Jos tapella tahdottiin, tarvittiin enemmin voimaa. Narttujen heikkokohta on niiden sydän. Siihen Tira saisi iskeä.

#Emme komppaa Spidermania (=kiersin sitä x))#

[fang]

#Herättelen, onhan tämä peli jo jonkin aikaan jummannut#

[fang]

#Son melkein kuukauden jumittanut, mie en jaksa enää venata, kun tykkään pelata Aaveella enkä tahdo että se jumittaa täällä.#