Post by maydei on Dec 27, 2007 21:37:08 GMT 2
KUOLONVÄEN UUDENVUODEN BILEET
Hiukan etuajassahan tää on, mutta ei voi minkää xD
Eikun vaan lukemaan.
”Hohhoijaa, pitäisi varmaankin käydä ostamassa ne raketit”, Owild sanoi samalla kun peilaili itseään ja koetti saada naamakarvojaan harjalla ojennukseen.
”Niin kait. Mihin aikaan ne uuden vuoden bileet on?” Vilkku kysäisi ruokaa laittaessaan.
”Tjaah, lapussa ainakin luki, et noin 5 aikaan kun on paikalla, niin se on ok”, Owild sanoi ja laski harjan pöydälle. Hän meni keittiöön ja rupesi kattamaan pöytää.
”Mut, eix ne uuden vuoden bileet oo joskus 4 päivän pääst?” Tinttu kysyi kävellessään keittiöön.
”On, mutta raketit on ostettava, ennen kuin ne loppuvat käsistä. Kaiken lisäksi, sinä et puhu tuolla kielellä silloin kun minä olen talossa. Se on niin vasten mielistä”, Vilkku sanoi vilkaisten samalla Tinttua.
”Okei, okei, relaa ny vähän. Kyl mä voin puhuu iha normistikki, jos mä vaan haluun, mut siis niiq mitä välii?”, Tinttu kysyi.
”Mä sanoin, ei tota kieltä tähän taloon, sitä puhutaan silloin kun ollaan tämän huushollin ulkopuolella, tuliko selväksi”, Vilkku sanoi mulkaisten Tinttua vihaisesti. Hän ei voinut sietää teinixejä eikä varsinkaan pissiksiä.
”Ookoo, mut mä meen nyt ku mul on vähä menoo, mut mä tuun kyl syömään”, Tinttu sanoi ja paineli tietokoneelle.
”Jopas meni kauas. Kuule voisit hiukan antaa Tintulle tilaa. Ehkä se sitten tajuaisi, että tuo kieli ei sovi hänelle. En tosin ymmärrä, milloin hänestä on tullut tuollainen. Toivottavasti hän ei tupakoi tai juo. Se ei ole hänelle hyväksi. Varsinkaan tuossa iässä”, Owild sanoi samalla kun kattoi pöytää.
”Luuletko etten tiedä sitä? Minua inhottaa. Luulen, että Tinttu tekee tuon tahallaan ärsyttääkseen minua. Täytyy kait olla välittämättä tuosta puhetyylistä, niin hän jättää sen pois kokonaan”, Vilkku mietti ääneen.
”Voi olla”, Owild tokaisi ja laittoi lasit pöytään niin, että kilisi.
”Tinttu, jätä se mesettäminen ja tule syömään. Ehdit deittailla ruuan jälkeenkin!”, Vilkku huusi ja kantoi ruuan pöytään.
”Joo, mut pidä mielessäs se juttu, että mä en deittaile ketään!” Tinttu huusi.
”Ookoo!”, Vilkku vastasi ja virnisti Owildille ja tämä virnisti takaisin.
Tinttu tuli keittiöön ja alkoi syödä ruokaa hirveällä vauhdilla.
Kun tämä oli mennyt, Owild tokaisi:
”Ja minähän en ainakaan deittaile ketään, en varsinkaan nyt.”
Kun ruoka oli syöty ja keittiö oli siivottu, lähtivät Owild ja Vilkku raketti ostoksille.
Sillä aikaa Tinttu näpytteli kännykkäänsä numeron ja soitti.
”Nonni, nyt ne lähti, äkkii tänne, ennen ku ne palaa”, Hän sanoi puhelimeen ja sulki sen.
Sen jälkeen hän sulki koneen ja siivosi niin äkkiä, kuin kerkesi kaiken nolon pois.
Ovi kello soi ja sisään tuli… No sitä en kerro, mutta hän ei ole kukaan hahmoista. Sen voin sanoa.
Kului päiviä ja pian oli se päivä, kun uuden vuoden bileet olivat. Tinttu etsi itselleen sopivia vaatteita niin, että vaatteet sinkoilivat ympäri huonetta.
”Etsitkö jotain spesiaalia kenties?”, Owild kysyi tullessaan huoneeseen.
”Joo, mutten tunnu löytävän mitään, mikä sopisi yhteen tai mikä sopisi minun päälleni.
”Noh, yksinkertaista. Etsitään vain tiukat farkut ja joku kiva paita. Yksinkertainenkin on kaunista”, Owild sanoi. Hän rupesi penkomaan Tintun vaatekaappia.
Jos Owild olisi ollut hetero, ei Tinttu olisi antanut Owildin penkoa kaappiaan, mutta kun asiat olivat toisin, ei Tinttu ollut moksiskaan. Owild viskasi Tintulle tummat pillifarkut ja punaisen topin.
”Sovita”, Hän sanoi etsiessään lisää vaatteita.
Pian Tinttu yskäisi ja tuli esiin sermin takaa.
”Tjaah, melko tavanomaista. Odotas”, Owild sanoi. Tinttu riisui nuo vaatteet ja veti gollege housunsa ja sinisen toppinsa takaisin päälleen.
”Tässä, kokeile tätä”, Owild sanoi heittäessään vaaleansinisen mustakuvioisen hiletopin Tintulle.
”Okei…”, Tinttu sanoi epäröiden, mutta suostui kumminkin sovittamaan toppia.
Owild rupesi penkomaan Tintun kenkiä.
”Ei, ei, ei, ei, ei, EI TODELLAKAAN, ei, ei…”, tätä jatkui kunnes Owild nosti päänsä päälle kengät.
”Jippii!”, Hän hihkaisi ja näytti Tintulle mustia korkokenkiä.
”Siinä, ota tai jätä”, Owild sanoi.
Tinttu ei sanonut mitään, vaan otti kengät ja veti ne jalkaansa. Hetken huojumisen jälkeen hän rupesi pysymään pystyssä.
”Täydellistä. Sitten meikki”, Owild hihkaisi jälleen ja rupesi penkomaan meikkejä.
”Et tarvitse paljon mitään, olethan luonnonkaunis”, Owild mutisi meikkien seasta.
”Löytyi jo kaikki. Ripsiväri, musta kynsilakka ja huulikiilto. Muuta et kaipaa. Eikun hetkinen. Hieman luomiväriä. Meikkaan sinut sitten hiukan ennen lähtöä. Onhan tässä kuitenkin neljä tuntia aikaa. Laita vaatteet tuohon odottamaan ja siivoa tämä karmea sotku”, Owild sanoi lähtien suunnistamaan kohti omaa huonettaan. Owild nääs asui vuokralla Vilkun ja Tintun luona. Tosin asuihan talossa Onnikin, mutta hän ei ollut oikein mukana näissä jutuissa. Oikeastaan hän istuskeli omassa huoneessaan tietokoneella tai pleikan ääressä. Muusta tuo teini ei välittänytkään.
”Tsap, tsap Onni, nyt etsit itsellesi kunnon vaatteet iltaa varten, asia ymmärretty?” Vilkku sanoi.
”On, on”, Onni sanoi vaikka ei oikeasti edes tajunnut mitä hänen äitinsä oli sanonut. Hän tuijotti tietokoneen ruutua tylsistyneenä.
Vilkku tajusi ettei Onni ollut kuunnellut yhtään, mutta hänellä oli muuta ajateltavaa. Hän meni omaan huoneeseensa ja rupesi etsimään vaatteita jotka laittaisi illalla päälleen.
”Owild!” Hän huusi.
”Noh, mitä asiaa?” Tuo kysyi saapuessaan Vilkun luokse.
”En löydä minkään näköisiä vaatteita jotka voisin laittaa illalla. Voisitko…”
”Voin”, Owild sanoi ja rupesi etsimään Vilkulle vaatteita.
”On se hyvä kun on oma stailaaja” Vilkku sanoi seisoskellessaan ikkunan edessä ja tuijottaessaan siitä ulos.
”Jep, on se hyvä”, Owild sanoi etsien yhä edelleen vaatteita Vilkulle.
”Sovitas näitä”, hän sanoi viskatessaan tiukan punaisen t-paidan jossa oli musta pääkallo, sekä mustan hameen vilkulle.
”Siinä, hiukan rock-henkeä suhunkin”, Owild sanoi penkoen Vilkun kenkälaatikoita läpi.
Vilkku tuli sermin takaa.
”Aah, bellissima. Täydellistä. Löysin sulle saappaat”, Owild sanoi ja heitti Vilkulle mustat nahkasaappaat joissa oli korkeat piikkikorot.
Vilkku katsoi niitä epäillen, mutta veti ne jalkaansa silti.
”Onhan nää ihan ok”, Susi sanoi tuijottaen itseään peilistä.
”Wow, Tosi rock äiti”, Tinttu sanoi ja tuijotti äitiään.
”Kiitos Tinttu. Muuten Owild, laitathan meidän hiuksemmekin stailisti, joohan?” Vilkku sanoi anelevasti Owildille.
”Totta kai, miksi en? Enhän minä ryysyläisten kanssa lähtisi mihinkään.
”Mahtavaa”, Vilkku sanoi ja meni vaihtamaan arkivaatteet takaisin päälleen.
SAMAAN AIKAAN MUUALLA
Kyyhky mallaili uutta mekkoaan peilin edessä.
”Tuo on aivan upea”, Neva sanoi katsellessaan Kyyhkyn mekkoa.
”Eikös olekin. Tämä on tosi mukava”, Kyyhky sanoi pyörähdellessään peilin edessä. Hänen yllään oli vaalean sininen polviin asti ulottuva mekko. Jalassaan hänellä oli valkoiset legginsit ja vaaleansiniset ballerina-kengät.
”Se on ihana”, Tinatar huokaisi ja rupesi penkomaan vaatekaappiaan.
”Ei tätä, ei tätä, ei tätä, TÄMÄ!”, Hän kiljaisi ja vetäisi kaapistaan valkoisen topin jossa oli hopeiset koristukset helmassa.
”Vau, toi on ihana”, Neva sanoi.
”Niin on”, Tina sanoi samalla kun mallaili paitaa pillifarkkujensa kanssa.
Sitten hän kiiruhti sermin taakse sovittamaan.
”Sopiiko? Sanokaa suoraan” Tina sanoi astellessaan pillifarkuissaan ja valkoisessa topissaan muiden luokse.
”Sopii hyvin. Etsitään vaan sopivat kengät niin asu on sinulle täydellinen”, Kyyhky sanoi yhä peilin edessä keimaillen.
”Mutta Neva, mites sinä?”, Tina kysyi.
”Mä lähen farkuissa ja t-paidassa. Ne ovat vaan uudenvuoden bileet, ei sen enempää”, Neva sanoi olkiaan kohauttaen.
”Ok”, Tina sanoi mennessään vaihtamaan vaatteitaan.
Iltapäivällä
Kun kello tuli tasan puoli viisi, alkoivat kuololaiset poistua kodeistaan kukin erinäköisenä.
Suurimmalla osalla oli mukanaan raketteja, syömistä ja juomista. Muutama oli ottanut vähän muutakin tavaraa mukaan, ihan vaan sen varalta, että jotain odottamatonta sattuisi tapahtumaan.
Pian porukkaa olikin ihan mukavasti. Kaikki olivat muuten kokoontuneet kerhotalolle. Siellä niitä juhlia olikin hyvä viettää. Lapset leikkivät ja nuoriso katsoi telkkaria. Sitten nämä aikuiset elelivät olkkarissa. Toiset joivat, toiset söivät, toiset puhuivat ja loput lauloivat karaokea.
Aika kului kuin siivillä. 10 aikaan joku otti puheeksi rakettien ampumisen. Kaikki lähtivät ulos. Hiro tosin oli pakko viedä takaisin sisälle, koska se kännipäissään ei pysynyt pystyssä, vaan kaatui hankeen. Aave ja Tira taasen tyytyivät seuraamaan tapahtumia pieneltä parvelta.
Ingo ja Nico leikkivät keskenään ja rakentelivat lumiukkoja minkä kerkesivät.
Scarlett, Choko, Taavi, Misty, Onni, Tinttu ja Inga olivat omissa oloissaan tuijottelemassa raketteja.
Tuska, Synti, Owild, Takara ja Ambra koittivat sytytellä raketteja kuka mitenkin. Synti ja Ambra olivat melko humaltuneita rakettejen sytyttämiseen, joten nämä menivät suosiolla naureskellen taka-alalle. Hetkeen näistä ei kuulunut mitään, puskat vain rytkyivät kauempana. Lopulta Ambra juoksi kauhuissaan muiden luokse Synti perässään.
”Nuorta lihaa, tule takaisin!” Synti huusi.
Tuska tinttasi Syntiä hiukan ja koska Synti oli humalassa, se kaatui hankeen ja jäi siihen hihittelemää. Ambra kiitti Tuskaa ja meni muiden luo turvaan.
Raketteja ammuttiin ja Vilkku, Tina, Zita, Secret, Neva Shadow ja Kyyhky tuijottelivat kauniita välähdyksiä ihastuksissaan.
Nuoriso maleksi näiden takana ja nämäkin ihastelivat raketteja. Kun kaikki oli ammuttu, mentiin sisälle.
Juhlat jatkuivat. Hiro makasi sohvalla, Synti hekotteli olohuoneen nurkassa viski pullo kädessä ja supisi: ”Tule Ambra tänne, en tee pahaa. Saat vain maistaa jotain, mikä on nimeltään kynttilä. Steariini on hyvää, varsinkin kun se on lämmintä.”
Ambra kuitenkin pysytteli kauempana ja Synti oli siihen hyvin pettynyt.
Aave ja Tira istuskelivat olkkarin pöydän ääressä. Nämä pelasivat paska housua.
”Sinä huijasit taas, voi JUMALAUTA!”, Tira karjui Aaveelle huojuen. Lopulta hän keikahti tuolilta alas lattialle.
Aave hekotteli hämynä nurkassa.
Owild lueskeli muotilehteä Kyyhkyn, Tinan, Nevan, Takaran, Ambran ja Zitan laulaessa karaokea. Secret ja Shadow puhuivat jotain muodista. Tuska toimi karaoke mestarina. Lapset olivat nukkumassa ja teinit katsoivat telkkarista kauhuleffaa.
Kaikki meni hyvin kunnes ovi lehahti auki.
Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle. Igotsune asteli ovesta sisään.
”Ranwit eivät ole tervetulleita tänne”, Tuska sanoi astuen Ranwin eteen.
”Eivätkö?”, Igotsune kysyi, ”Ja minä olin lukevinani ilmoituksesta, että tervetuloa uuden vuoden bileisiin kerhotalolle. Kaikki ovat tervetulleita. Ei siinä tietääkseni mainittu mitään siitä, että Ranwit eivät olisi tervetulleita.”
Kaikki olivat hiljaa.
”Sitähän minäkin”, Igotsune sanoi ja istahti sohvalle.
”Viskiä, kiitos, hän sanoi vetäisten Secretin lähemmäs.
”Irti!”, Tämä kivahti.
”No mutta anteeksi. Eikös sinun ikäisesi pitäisi olla tuon nuorison seassa? Mitäs sinä oikein täällä teet?”, Igotsune kysyi näsäviisaasti.
”Se ei kuulu sinulle”, Shadow sanoi tyrkätessään viskilasin Ranwin tassuihin.
”Ai jaaha, ei sitten”, Igotsune sanoi ja siemaisi viskiä nauraen makeasti.
”Tule, mennään sitten nuorison joukkoon”, Shadow sanoi Secretille ja nämä menivät keittiöön muiden luokse katsomaan kauhuelokuvaa.
Kun kello oli 4 kävivät kaikki nukkumaan.
Synti lukittiin eteiseen, ettei se kävisi kenkään kimppuun. Igotsune häipyi sen vuoksi, että tämän mielestä nämä olivat pikemminkin jonkin 5 vuotisen kekkerit, kuin uudenvuoden bileet. Lopulta kaikki saivat rauhassa unen päästä kiinni.
Aamulla 7 aikaan Shadow hiipi tupakalle. Hän seisoskeli yksin pimeässä parvekkeella sauhutellen. Tähdet loistivat kirkkaina. Joku hullu ampui vielä raketteja. Poltettuaan muutaman tupakan, Shadow meni takaisin sisälle ja nukkumaan.
Kun kello tuli 4 iltapäivällä, olivat kaikki häipyneet. Jäljet oli siivottu ja paikka näytti autiolta. Synti kurkki kerhotalon ikkunasta sisään. Sitten hän mutisi itsekseen:
”Kyllä minä vielä jotain pääsen panemaan.”
Hiukan etuajassahan tää on, mutta ei voi minkää xD
Eikun vaan lukemaan.
”Hohhoijaa, pitäisi varmaankin käydä ostamassa ne raketit”, Owild sanoi samalla kun peilaili itseään ja koetti saada naamakarvojaan harjalla ojennukseen.
”Niin kait. Mihin aikaan ne uuden vuoden bileet on?” Vilkku kysäisi ruokaa laittaessaan.
”Tjaah, lapussa ainakin luki, et noin 5 aikaan kun on paikalla, niin se on ok”, Owild sanoi ja laski harjan pöydälle. Hän meni keittiöön ja rupesi kattamaan pöytää.
”Mut, eix ne uuden vuoden bileet oo joskus 4 päivän pääst?” Tinttu kysyi kävellessään keittiöön.
”On, mutta raketit on ostettava, ennen kuin ne loppuvat käsistä. Kaiken lisäksi, sinä et puhu tuolla kielellä silloin kun minä olen talossa. Se on niin vasten mielistä”, Vilkku sanoi vilkaisten samalla Tinttua.
”Okei, okei, relaa ny vähän. Kyl mä voin puhuu iha normistikki, jos mä vaan haluun, mut siis niiq mitä välii?”, Tinttu kysyi.
”Mä sanoin, ei tota kieltä tähän taloon, sitä puhutaan silloin kun ollaan tämän huushollin ulkopuolella, tuliko selväksi”, Vilkku sanoi mulkaisten Tinttua vihaisesti. Hän ei voinut sietää teinixejä eikä varsinkaan pissiksiä.
”Ookoo, mut mä meen nyt ku mul on vähä menoo, mut mä tuun kyl syömään”, Tinttu sanoi ja paineli tietokoneelle.
”Jopas meni kauas. Kuule voisit hiukan antaa Tintulle tilaa. Ehkä se sitten tajuaisi, että tuo kieli ei sovi hänelle. En tosin ymmärrä, milloin hänestä on tullut tuollainen. Toivottavasti hän ei tupakoi tai juo. Se ei ole hänelle hyväksi. Varsinkaan tuossa iässä”, Owild sanoi samalla kun kattoi pöytää.
”Luuletko etten tiedä sitä? Minua inhottaa. Luulen, että Tinttu tekee tuon tahallaan ärsyttääkseen minua. Täytyy kait olla välittämättä tuosta puhetyylistä, niin hän jättää sen pois kokonaan”, Vilkku mietti ääneen.
”Voi olla”, Owild tokaisi ja laittoi lasit pöytään niin, että kilisi.
”Tinttu, jätä se mesettäminen ja tule syömään. Ehdit deittailla ruuan jälkeenkin!”, Vilkku huusi ja kantoi ruuan pöytään.
”Joo, mut pidä mielessäs se juttu, että mä en deittaile ketään!” Tinttu huusi.
”Ookoo!”, Vilkku vastasi ja virnisti Owildille ja tämä virnisti takaisin.
Tinttu tuli keittiöön ja alkoi syödä ruokaa hirveällä vauhdilla.
Kun tämä oli mennyt, Owild tokaisi:
”Ja minähän en ainakaan deittaile ketään, en varsinkaan nyt.”
Kun ruoka oli syöty ja keittiö oli siivottu, lähtivät Owild ja Vilkku raketti ostoksille.
Sillä aikaa Tinttu näpytteli kännykkäänsä numeron ja soitti.
”Nonni, nyt ne lähti, äkkii tänne, ennen ku ne palaa”, Hän sanoi puhelimeen ja sulki sen.
Sen jälkeen hän sulki koneen ja siivosi niin äkkiä, kuin kerkesi kaiken nolon pois.
Ovi kello soi ja sisään tuli… No sitä en kerro, mutta hän ei ole kukaan hahmoista. Sen voin sanoa.
Kului päiviä ja pian oli se päivä, kun uuden vuoden bileet olivat. Tinttu etsi itselleen sopivia vaatteita niin, että vaatteet sinkoilivat ympäri huonetta.
”Etsitkö jotain spesiaalia kenties?”, Owild kysyi tullessaan huoneeseen.
”Joo, mutten tunnu löytävän mitään, mikä sopisi yhteen tai mikä sopisi minun päälleni.
”Noh, yksinkertaista. Etsitään vain tiukat farkut ja joku kiva paita. Yksinkertainenkin on kaunista”, Owild sanoi. Hän rupesi penkomaan Tintun vaatekaappia.
Jos Owild olisi ollut hetero, ei Tinttu olisi antanut Owildin penkoa kaappiaan, mutta kun asiat olivat toisin, ei Tinttu ollut moksiskaan. Owild viskasi Tintulle tummat pillifarkut ja punaisen topin.
”Sovita”, Hän sanoi etsiessään lisää vaatteita.
Pian Tinttu yskäisi ja tuli esiin sermin takaa.
”Tjaah, melko tavanomaista. Odotas”, Owild sanoi. Tinttu riisui nuo vaatteet ja veti gollege housunsa ja sinisen toppinsa takaisin päälleen.
”Tässä, kokeile tätä”, Owild sanoi heittäessään vaaleansinisen mustakuvioisen hiletopin Tintulle.
”Okei…”, Tinttu sanoi epäröiden, mutta suostui kumminkin sovittamaan toppia.
Owild rupesi penkomaan Tintun kenkiä.
”Ei, ei, ei, ei, ei, EI TODELLAKAAN, ei, ei…”, tätä jatkui kunnes Owild nosti päänsä päälle kengät.
”Jippii!”, Hän hihkaisi ja näytti Tintulle mustia korkokenkiä.
”Siinä, ota tai jätä”, Owild sanoi.
Tinttu ei sanonut mitään, vaan otti kengät ja veti ne jalkaansa. Hetken huojumisen jälkeen hän rupesi pysymään pystyssä.
”Täydellistä. Sitten meikki”, Owild hihkaisi jälleen ja rupesi penkomaan meikkejä.
”Et tarvitse paljon mitään, olethan luonnonkaunis”, Owild mutisi meikkien seasta.
”Löytyi jo kaikki. Ripsiväri, musta kynsilakka ja huulikiilto. Muuta et kaipaa. Eikun hetkinen. Hieman luomiväriä. Meikkaan sinut sitten hiukan ennen lähtöä. Onhan tässä kuitenkin neljä tuntia aikaa. Laita vaatteet tuohon odottamaan ja siivoa tämä karmea sotku”, Owild sanoi lähtien suunnistamaan kohti omaa huonettaan. Owild nääs asui vuokralla Vilkun ja Tintun luona. Tosin asuihan talossa Onnikin, mutta hän ei ollut oikein mukana näissä jutuissa. Oikeastaan hän istuskeli omassa huoneessaan tietokoneella tai pleikan ääressä. Muusta tuo teini ei välittänytkään.
”Tsap, tsap Onni, nyt etsit itsellesi kunnon vaatteet iltaa varten, asia ymmärretty?” Vilkku sanoi.
”On, on”, Onni sanoi vaikka ei oikeasti edes tajunnut mitä hänen äitinsä oli sanonut. Hän tuijotti tietokoneen ruutua tylsistyneenä.
Vilkku tajusi ettei Onni ollut kuunnellut yhtään, mutta hänellä oli muuta ajateltavaa. Hän meni omaan huoneeseensa ja rupesi etsimään vaatteita jotka laittaisi illalla päälleen.
”Owild!” Hän huusi.
”Noh, mitä asiaa?” Tuo kysyi saapuessaan Vilkun luokse.
”En löydä minkään näköisiä vaatteita jotka voisin laittaa illalla. Voisitko…”
”Voin”, Owild sanoi ja rupesi etsimään Vilkulle vaatteita.
”On se hyvä kun on oma stailaaja” Vilkku sanoi seisoskellessaan ikkunan edessä ja tuijottaessaan siitä ulos.
”Jep, on se hyvä”, Owild sanoi etsien yhä edelleen vaatteita Vilkulle.
”Sovitas näitä”, hän sanoi viskatessaan tiukan punaisen t-paidan jossa oli musta pääkallo, sekä mustan hameen vilkulle.
”Siinä, hiukan rock-henkeä suhunkin”, Owild sanoi penkoen Vilkun kenkälaatikoita läpi.
Vilkku tuli sermin takaa.
”Aah, bellissima. Täydellistä. Löysin sulle saappaat”, Owild sanoi ja heitti Vilkulle mustat nahkasaappaat joissa oli korkeat piikkikorot.
Vilkku katsoi niitä epäillen, mutta veti ne jalkaansa silti.
”Onhan nää ihan ok”, Susi sanoi tuijottaen itseään peilistä.
”Wow, Tosi rock äiti”, Tinttu sanoi ja tuijotti äitiään.
”Kiitos Tinttu. Muuten Owild, laitathan meidän hiuksemmekin stailisti, joohan?” Vilkku sanoi anelevasti Owildille.
”Totta kai, miksi en? Enhän minä ryysyläisten kanssa lähtisi mihinkään.
”Mahtavaa”, Vilkku sanoi ja meni vaihtamaan arkivaatteet takaisin päälleen.
SAMAAN AIKAAN MUUALLA
Kyyhky mallaili uutta mekkoaan peilin edessä.
”Tuo on aivan upea”, Neva sanoi katsellessaan Kyyhkyn mekkoa.
”Eikös olekin. Tämä on tosi mukava”, Kyyhky sanoi pyörähdellessään peilin edessä. Hänen yllään oli vaalean sininen polviin asti ulottuva mekko. Jalassaan hänellä oli valkoiset legginsit ja vaaleansiniset ballerina-kengät.
”Se on ihana”, Tinatar huokaisi ja rupesi penkomaan vaatekaappiaan.
”Ei tätä, ei tätä, ei tätä, TÄMÄ!”, Hän kiljaisi ja vetäisi kaapistaan valkoisen topin jossa oli hopeiset koristukset helmassa.
”Vau, toi on ihana”, Neva sanoi.
”Niin on”, Tina sanoi samalla kun mallaili paitaa pillifarkkujensa kanssa.
Sitten hän kiiruhti sermin taakse sovittamaan.
”Sopiiko? Sanokaa suoraan” Tina sanoi astellessaan pillifarkuissaan ja valkoisessa topissaan muiden luokse.
”Sopii hyvin. Etsitään vaan sopivat kengät niin asu on sinulle täydellinen”, Kyyhky sanoi yhä peilin edessä keimaillen.
”Mutta Neva, mites sinä?”, Tina kysyi.
”Mä lähen farkuissa ja t-paidassa. Ne ovat vaan uudenvuoden bileet, ei sen enempää”, Neva sanoi olkiaan kohauttaen.
”Ok”, Tina sanoi mennessään vaihtamaan vaatteitaan.
Iltapäivällä
Kun kello tuli tasan puoli viisi, alkoivat kuololaiset poistua kodeistaan kukin erinäköisenä.
Suurimmalla osalla oli mukanaan raketteja, syömistä ja juomista. Muutama oli ottanut vähän muutakin tavaraa mukaan, ihan vaan sen varalta, että jotain odottamatonta sattuisi tapahtumaan.
Pian porukkaa olikin ihan mukavasti. Kaikki olivat muuten kokoontuneet kerhotalolle. Siellä niitä juhlia olikin hyvä viettää. Lapset leikkivät ja nuoriso katsoi telkkaria. Sitten nämä aikuiset elelivät olkkarissa. Toiset joivat, toiset söivät, toiset puhuivat ja loput lauloivat karaokea.
Aika kului kuin siivillä. 10 aikaan joku otti puheeksi rakettien ampumisen. Kaikki lähtivät ulos. Hiro tosin oli pakko viedä takaisin sisälle, koska se kännipäissään ei pysynyt pystyssä, vaan kaatui hankeen. Aave ja Tira taasen tyytyivät seuraamaan tapahtumia pieneltä parvelta.
Ingo ja Nico leikkivät keskenään ja rakentelivat lumiukkoja minkä kerkesivät.
Scarlett, Choko, Taavi, Misty, Onni, Tinttu ja Inga olivat omissa oloissaan tuijottelemassa raketteja.
Tuska, Synti, Owild, Takara ja Ambra koittivat sytytellä raketteja kuka mitenkin. Synti ja Ambra olivat melko humaltuneita rakettejen sytyttämiseen, joten nämä menivät suosiolla naureskellen taka-alalle. Hetkeen näistä ei kuulunut mitään, puskat vain rytkyivät kauempana. Lopulta Ambra juoksi kauhuissaan muiden luokse Synti perässään.
”Nuorta lihaa, tule takaisin!” Synti huusi.
Tuska tinttasi Syntiä hiukan ja koska Synti oli humalassa, se kaatui hankeen ja jäi siihen hihittelemää. Ambra kiitti Tuskaa ja meni muiden luo turvaan.
Raketteja ammuttiin ja Vilkku, Tina, Zita, Secret, Neva Shadow ja Kyyhky tuijottelivat kauniita välähdyksiä ihastuksissaan.
Nuoriso maleksi näiden takana ja nämäkin ihastelivat raketteja. Kun kaikki oli ammuttu, mentiin sisälle.
Juhlat jatkuivat. Hiro makasi sohvalla, Synti hekotteli olohuoneen nurkassa viski pullo kädessä ja supisi: ”Tule Ambra tänne, en tee pahaa. Saat vain maistaa jotain, mikä on nimeltään kynttilä. Steariini on hyvää, varsinkin kun se on lämmintä.”
Ambra kuitenkin pysytteli kauempana ja Synti oli siihen hyvin pettynyt.
Aave ja Tira istuskelivat olkkarin pöydän ääressä. Nämä pelasivat paska housua.
”Sinä huijasit taas, voi JUMALAUTA!”, Tira karjui Aaveelle huojuen. Lopulta hän keikahti tuolilta alas lattialle.
Aave hekotteli hämynä nurkassa.
Owild lueskeli muotilehteä Kyyhkyn, Tinan, Nevan, Takaran, Ambran ja Zitan laulaessa karaokea. Secret ja Shadow puhuivat jotain muodista. Tuska toimi karaoke mestarina. Lapset olivat nukkumassa ja teinit katsoivat telkkarista kauhuleffaa.
Kaikki meni hyvin kunnes ovi lehahti auki.
Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle. Igotsune asteli ovesta sisään.
”Ranwit eivät ole tervetulleita tänne”, Tuska sanoi astuen Ranwin eteen.
”Eivätkö?”, Igotsune kysyi, ”Ja minä olin lukevinani ilmoituksesta, että tervetuloa uuden vuoden bileisiin kerhotalolle. Kaikki ovat tervetulleita. Ei siinä tietääkseni mainittu mitään siitä, että Ranwit eivät olisi tervetulleita.”
Kaikki olivat hiljaa.
”Sitähän minäkin”, Igotsune sanoi ja istahti sohvalle.
”Viskiä, kiitos, hän sanoi vetäisten Secretin lähemmäs.
”Irti!”, Tämä kivahti.
”No mutta anteeksi. Eikös sinun ikäisesi pitäisi olla tuon nuorison seassa? Mitäs sinä oikein täällä teet?”, Igotsune kysyi näsäviisaasti.
”Se ei kuulu sinulle”, Shadow sanoi tyrkätessään viskilasin Ranwin tassuihin.
”Ai jaaha, ei sitten”, Igotsune sanoi ja siemaisi viskiä nauraen makeasti.
”Tule, mennään sitten nuorison joukkoon”, Shadow sanoi Secretille ja nämä menivät keittiöön muiden luokse katsomaan kauhuelokuvaa.
Kun kello oli 4 kävivät kaikki nukkumaan.
Synti lukittiin eteiseen, ettei se kävisi kenkään kimppuun. Igotsune häipyi sen vuoksi, että tämän mielestä nämä olivat pikemminkin jonkin 5 vuotisen kekkerit, kuin uudenvuoden bileet. Lopulta kaikki saivat rauhassa unen päästä kiinni.
Aamulla 7 aikaan Shadow hiipi tupakalle. Hän seisoskeli yksin pimeässä parvekkeella sauhutellen. Tähdet loistivat kirkkaina. Joku hullu ampui vielä raketteja. Poltettuaan muutaman tupakan, Shadow meni takaisin sisälle ja nukkumaan.
Kun kello tuli 4 iltapäivällä, olivat kaikki häipyneet. Jäljet oli siivottu ja paikka näytti autiolta. Synti kurkki kerhotalon ikkunasta sisään. Sitten hän mutisi itsekseen:
”Kyllä minä vielä jotain pääsen panemaan.”
