Until The Day I Die||Louhikko||Tika

[langennut]

||Tika tänne Igon kans ^^||

Hiroshima

Louhikko, suuri terävistä kivistä koostuva alue. Sen kallioita pitkin kapusi donioiden -ylpeä- beta. Tosin viimeisimmät muistot sitä paikaka kohtaan olivat olleet taistelu alfan paikasta, johon liittyen Hiro oli kokenut raskaan tappion. Uros heilautti päätään, pois tuollaiset muistot. Olisi vain nyt, tämä hetki, ja kaikki siitä eteenpäin. Muulla ei ollut väliä. Donia oli huomannut että takanaan, akuempana oli joku, ja se tuijotti tiivisti juuri sinne.

||Kökkö||

[Tika]

#Täältä tuloon #

Suurikokoinen susi asteli varmoin astelin louhikolla, sen näköisenä kuin olisi omistanut paikan. Vaikka eihän se niin ollut, paikka kuului donioille. Igotsunea asia ei kuitenkaan häirinnyt. Se asteli kumman hyvän tuulisena eteenpäin ja heilautti sitten häntiään. Pian punaisiin silmiin sattui toinenkin koiraeläin. Ranwi hidasti vauhtiaan hiukan, ja tarkkaili toista. Sitten susi taas kiihdytti reippaaseen raviin ja suuntasi askeleensa kohti toista. Ruskea pysähtyi Hiron lähelle ja tuijotti toista röyhkeästi.

#Lyhkänen .___.#

[langennut]

Hiroshima

Hiro kääntyi niin että toinen oli aivan hänen edessään. Sitten tämä huokaisi syvään ja mulkoili toista arvioiden. Toinen oli jonkin sortin manipulaatio, kauhean näköinen. Mutta se näytti olevan vahva, noin monesta raajasta voi olla hyötyä, tai haittaa. "Jaahas, jaahas. Kukas se meillä täällä on. Tuskin Donioihin kuulut, olenko oikeassa?" Tämä lausui ivallisesti ja perään haukoitellen. Beta istui ja laski kirveensä eteensä. Nyt piti vain odottaa.

[Tika]

Igo tyrmistyi kuullessaan tuon edes sanovan tämän nimen ja doniat samassa lauseessa. Punaiset silmät iskivät tulta tämän mulkoillessa Hiroa vihamielisesti.
"Joko olet sokea, tai muuten vain tyhmä, mutta doniaan minua ei voi verratakaan"
Sanoi susi nokkavasti ja tuhahti.
"Olen ranwi, ettäs tiedät"
Sanoi tämä tyytyväisenä. Toinen kyllä varmaan oli donia, kun tuohon tyyliin puhuikin. Ja kyllähän sen jo näki. Susi oli tyytyväinen, koska oli ranwi. Ja ranwit olivat yleisesti ottaen suhteellisen pelättyjä tällä saarella, eikä syyttä.
"Ja kuka sinä olet?"
Kysyi uros vielä kopeasti.

[langennut]

Hiroshima

Hiro nuarahti toisen ensimmäisten sanojen jälkeen. Hän odotteli että toinen oli sanonut lopun sanottavansa, ennenkuin vastasi: "Olet oikeassa, et voisi mitenkään kuulua donioihin, ei, se olisi mahdotonta. Doniaan eivät tuollaiset surkimukset pääsisi.. Usko pois, kyllä lauman beta tietää mitä tehdä" Hiroshiman ääni oli edelleen ivallinen, ja se katseli taivaalle hajamielisenä, pitäen toista kuitenkin silmällä. "Kerron nimeni, vasta kun kuulen omasi" se sanoi tylsistyneenä, ja alkoi rapsuttamaan korvantaustojaan, osoittamalla, että ei mitenkään ollut kiinnostunut.

[Tika]

Igotsune tuijotti. Sitten se päätti, että oli aika rauhoittua. Uros istahti myös, ja oli kuin ei välittäisi toisen sanoista. Olkoon sitten, sanokoot mitä lystäsi. Mutta nimeään tämä ei aikonut tuolle noin vain kertoa, ehei. Susi jaksaisi istua paikoillaan puhumatta mitään vaikka kuinka kauan. Mielessään tämä oli jo päättänyt, että toinen olisi tämän vihollinen. Mitä väliä tuon nimellä enää silloin edes olisi? Eihän vihollinen välttämättä nimeä tarvinnut. Riitti, että sen tunnisti ulkonäöllisesti. Ruskea tuijotteli jonnekin toisen ohi.

#Lyhyt ^^'#

[langennut]

Hiroshima

Hiro katsoi todella ärsyyntyneenä. Sen heikkous oli, on ja tuli varmaankin iana olemaan kärsimättömyys. Uros kiristeli hampaitaan ja tuijotti toista niin suoraan silmiin kuin osasi.
"Olet säällittävä" Hiroshima sylkäisi joakisen sanansa ja painoi kynsiään kovaa kiveä vasten.
"Minun tietääkseni Ranweja ei ole vielä merkittävä määrä, vai olenko väärässä?" Donia puhui ivallisesti, yrittäen olla välittämättä toisen hiljaisuudesta.
"Donia tulee olemaan aian voittamattomin." Se lisäsi haukotellen.