|
|
Post by vohveli on Feb 1, 2008 17:26:08 GMT 2
[Yontimo tännäin~ Somebody? 83]
Olipa kerran aro. Olipa kerran aro, jolla oli puska.
Tuo puska, lehdetön, piikekäs, ja varsin suurikin verrattuna muihin hajanaisiin puskiin. Tuon puskan sisällä oli joku. Kuka nyt haluaisi nukkua piikikkäässä puskassa?
Näemmä joku kettu, kettu joka oli musta. Tai ei aivan täysin musta, kun tarkemmin katsottiin. Musta tai tummanharmaa, miten sen nyt otti. Se kettu, nukkui käppyrässä tuon piikkupuskan sisällä. Vaikka se lehdetön olikin, se jotenkin suojasi auringolta. Tumma turkki kun vielä imi itseensä kaiken lämmön.
Niin, olihan tuolla ketulla nimikin: Synti. Se alkoi jo heräillä, olihan se siinä nukkunut jo hyvän aikaa. Iso syvä haukotus ja venytys. Piikit raatelivat jokapaikkaa, mutta uros ei piitannut. Tai kyllä piittasi, mutta kipu tuntui pelkästään mukavalle. Silmät aukenivat, ja auringonvalo paistoi suoraan niihin. Mustakettu siirtyi takapää aurinkoa vasten, ja raotteli silmiään. Jälleen syvä haukotus. Kai sitä oli jo päivä pitkällä, sillä aurinko paistoi ja kovaa. Paksun turkin alta olisi varmasti löytynyt aivan liian monta haavaa piikkejen takia, mutta se ei haitannut. Se tosiaan tuntui mukavalta. Niin, Synd ei ollut ehkä mikään tavallisin kettu. Tuo venytteli piikkien hangatessa kehoa. Okei, eiköhän sitä oltu herätty. Kettu jäi kuitenkin makaamaan piikkipensaaseen. Ei huvittanut mennä suoraan aurinkoonkaan, kun varjossakin oli tarpeeksi kuuma. Tosin eihän lehdetön puska mikään paras varjo ollutkaan.
|
|
fang
Admin 
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Feb 10, 2008 18:48:58 GMT 2
[Noo, jos tämä peli on vielä avoinna niin minä voisin tulla.]
Eräs valkoinen uros oli lähtenyt takaisin arolle. Varmistaakseen vain, ettei hänen edellinen seuralaisensa enää ollut siellä.
Mutta ei Danki sillä tarkistanut, että hänellä olisi ikävä. Sillä vain, ette... No, ei uroksella ollut ikävä.
Koirasusi katseli puskia. Missään ei näkynyt ristin sieluakaan. Valkea nuolaisi huuliaan, ja venytteli hieman, ja yritti vähän lepuuttaa proteesiaan. Outoa kyllä, tassuntynkä tuntui ihmeen hyvältä, ei ollenkaan niin tuskaiselta kuin yleensä. Valkea päätti kuitenkin jatkaa matkaansa. Ei tässä niin heikkoja oltu, että piti pitää jotain lepotaukoja, pyh. Keltaiset silmät kuitenkin huomasivat jotain. Harvinaisen suuren puskan.
'Pyh!' tuo ajatteli, ja aikoi vain sivuuttaa pusikon, mutta pysähtyi kuitenkin uudelleen, ja katsoi tarkemmin. Mitä helvettiä... Siellä pusikon sisällä oli joku eläin. Jotain saalistettavaa? Valkea haisteli hieman ilmaa. Nääh, joku pikku koira. Eikun siis... Kettu. Donia tönäisi hieman tassullaan pusikkoa. Ilmekkään ei värähtänyt, vaikka pari piikkiä kolhaisikin valkeaa tassua.
"Mrh. Hirsiäkö sä vetelet?" Danki murahti happamasti. Ilmekkin oli sen näköinen, että olisi maistanut sitruunaa appelsiinin sijasta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Feb 13, 2008 19:42:54 GMT 2
[Khyl vain~~]
Jotain uutta leijaili mustaan kirsuun. Se oli joku elävä, eläin. Joku koiraotus? Haju voimistui. Synti käänteli päätään, koittaen nähdä jotain. Hei, tuolla kauempanahan käveli joku valkoinen koira. Kettu jäi paikalleen makailemaan. Puskastahan olisi mainiota tehdä yllätyshyökkö.
Tuo uros pysähtyi pusikon luo nuuskimaan. Synd ei pannut yhtään pahakseen. Nuuski vain, minä kyykin täällä puskassa.
Donia oli valmiina ponkaisemaan salamannopeasti ulos piikkien seasta. Vaalea puhuikin, kappas. Tumma virnuili itsekseen pusikossa. Kyllä, nimenomaan, Synti nukkui.
Mustakettu antoi vaalean ihmetellä ja odottaa vastausta sellaisen pienen hetken. Sitten se valmistautui ponkaisuus. Vaan ei se ponkaissutkaan. Se juoksi salamannopeasti ulos puskasta, antaen piikkien viillellä itseään. Tuo koitti puskaista tuon kumoon päällään ja tarttua sen jälkeen tuon jalkaan kiinni. Håhåå~
Fight, fight, fight, fight, fight, fight.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Feb 14, 2008 8:29:05 GMT 2
Danki ärähti vihaisesti kaatuessaan sohjoon, jota lennähti vähän valkoisen ruhon alta ja sivuilta. Koirasusi ei kuitenkaan jäänyt laakereilleen lepäilemään, vaan loikkasi maasta, tuntiessaan pienen nytkähdyksen metalli jalan ja tassun välissä. Siitä ei kuitenkaan piitattu. Valkea yritti tarrata toiseen, ihan mihin vain. Pääasia, että saisi otteen tuon mustasta turkista ja antaisi veren virrata.
Ihme kettu tuo otus. Keltaiset silmät kapenivat viiruiksi leukojen lähestyessä toisten mustaa selkää. Danki ei ajatellut mitään muuta kuin ehkä pian vuotavaa verta. No, koirasusi ei ollut pitkään aikaan päässyt kunnon nujakointiin, joten tämä oli hyvää... harjoittelua? Äh, jotain.
|
|
|
|
Post by vohveli on Feb 15, 2008 20:40:26 GMT 2
Ketun ajatusmaailma oli lähes samalla tasoilla kuin toisenkin. Verta, satuttamista, kaikkea mitä tappelussa syntyi. Miksei vain kukaan ymmärtänyt, että se tosiaan tuntui hyvältä? Eikä Synti ymmärtänyt niitä, jotka harkitsivat tarkkaan, ketä panisivat. Kuka sitä nyt valitsisi, tärkeintä oli se tunne. Ei se, kuka siinä alla on. Tai kenties päällä, mutta Synnin tapauksessa sitä ei ikinä tapahtunut.
Vaalea nousikin pystyyn ja musta tarkkaili tarkasti joka liikettä. Vaikka donia olikin nopea ja omasi hyvät reflektit, se ei millään olisi kerinnyt väistämään uroksen iskua. Tuo ei älähtänytkään hampaiden osuessa johonkin selän paikkeille, vaan antoi veren virrata. Irvistystäkään ei naamalla ollut, korkeintaan pieni ilkikurinen hymy. Kyllä, se tuntui hyvältä. Sitä ei useakaan käsittänyt, kuinka hyvältä. Mutta se ei nyt ollut tärkeintä, voiton tahto, sekin oli se yksi, iso asia, mistä Synd piti. Musta koitti kiepsahtaa ympäri, niin, että harjaksinen päästäisi irti. Pahimmassa tapauksessa nahka repeäisi, vaan ei voinut mitään. Tuo käännös ei kuitenkaan pysähtynyt mihinkään, vaan suoraan kettu koitti ponnistaa jonnekkin niskan ja kaulan välillä. Jos se nyt onnistuisi, tuo tarttuisi hampaillaan, maistasi veren maun, tuntisi, kuinka toista sattuu. Tämä se vasta oli elämää.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Feb 17, 2008 17:39:41 GMT 2
Danki tunsi herhiläisen niskassaan. Vaalea ravisteli itseään, yrittäen tiputtaa ketun, mutta hampaat olivat iskeytyneet niin nopeasti, että kipeää teki. Verta lennähti valkoiseen takaraivoon, mutta koirasusi ei voinut välittää siitä. Oli vain äkkiä saatava kettu irti, että pääsisi itse iskemään. Että itse saisi omat hampaat upottavaan turkkiin ja tuntea lämpimän veren huulillaan. Ja kielellä. Ja suussa. Keltaiset silmät kapenivat viiruiksi, ja valkea yritti kaatua itsensä voimalla selälleen, että pienempi eläin jäisi alle.
[Ööh. Hieman tynkä hitaaksi peliksi... ^^']
|
|
|
|
Post by vohveli on Feb 25, 2008 23:00:56 GMT 2
[Njep, tiedän, tappeluissa on oikeasti vaikea kirjoittaa pitkää viestiä :'3]
Hampaat upposivat nahan lävitse. Nahan alta löytyi verta, sitä, joka purskahti ulos nahan rikkoutuessa. Se veri oli lämmintä, sillä elimistö pyöritti sitä koko ajan. Ja se maistui maukkaalle. Tuo maku oli niin maukas, että Synti ei hevin halunnut päästää irti. Ravistelut tärisyttivät hampaita, mutta ote piti. Vaan vaalea tekikin jotain mihin pienempi ei ollut varautunut. Se tuli koko painollaan selälleen, ja tietysti kettuparka jäi alle. Vinkaiseva ääni pääsi suusta kaiken ilman tullessa ulos keuhkoista. Ei saanut happea, tuli paniikki. Mahdollisimman nopeasti tuo koitti päästä takaisin jaloilleen, mutta uutta hyökkäystä se ei edes kuvitellut tekevänsä. Donia koitti saada happea, tuloksetta. Kettu hoiperteli vähän sinne tänne, vaikeuttaakseen punaharjaksisen kenties toista siirtoa.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Mar 1, 2008 11:05:43 GMT 2
[Sori että on kestänyt, olin lomalla o/]
Danki älähti toisen päsätäessä irti. Uros pomppasi pystyyn ja seurasi katseellaan toisen hoipertelua. Kettu meni sinne tänne, oli vaikea yrittää koordinoida iskuja.
'Pysyispä ees hetken paikallaan...' koirasusi manasi ja odotti valppaasti toisen pysähtymistä. Että voisi edes kuvitella iskevänsä. Valkea astui pari askelta oikealle, ja sitten vasemmalle. Pinna alkoi palaa, ohimo tykytti. Hemmetin hemmetti.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 14:33:50 GMT 2
[Tihii o/]
Huaa. Ensimmäisen kerran happea pääsi keuhkoihin. Kettu jatkoi epämääräistä liikehdintäänsä ja otti syvään happea. Sisään, ulos, sisäään... Muutaman hengenvedon jälkeen tuo virnisti ja ponkaisi kohti vaalean uroon kylkeä. Tuo koittaisi puskea toista päällään. Kettu tiesi, ettei toinen kaatuisi, olihan se sentään sen verran roteva kettuun verrattuna. Ehkä se oli vain harhautus liike.
Ellei vaalea pääsisi hyökkäämään ennen mustan seuraavaa liikettä.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Mar 2, 2008 12:05:15 GMT 2
Danki oli jo niin kauan odottanut, että fefleksit olivat hidastuneet. Valkea tunsi toisen mustan pään tönäisevän tätä kylkeen. Donia vain liukui hieman taaksepäin. Uros irvisti rumasti ja loikkasi mustaa kohti hampaat irveessä. Sylki valui poskella, ja sen sekaan oli vähän sekoittunut vertakin. Kellertävät hampaat yrittivät näykkäistä toisen kuonoon kiinni. Äkkiä Danki tunsi ilkeän pistoksen vasemmassa takajalassaan, ja sekunni ajan tuo ei voinut liikuttaa proteesiaan. Se oli kuitenkin pikaisesti ohi, ja tuo jatkoi hyökkäystään.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 7, 2008 19:55:29 GMT 2
Saatuaan puskettua vaaleaa edes vähän kävi Synti heti valmius-asentoon. Jalat koukussa, valmiina hyppäämään minne vain. Silmät olivat viirussa, katsoen tarkasti vaalean tekemisiä.
Vaikka nopeat reflektit kettu omasikin, se ei kerinnyt tekemään mitään toisen ottaessa hampaillaan mustasta kuonosta kiinni. Donia sähähti ja koitti raapaista isompaansa poskesta. Tumma tunsi toisen terävien hampaiden painon, se puhkaisi nahan. Ketun heiluttaessa päätään nuo hampaat vain raapivat nahkaa vielä enemmän auki. Veri pääsi virtaamaan, valui pitkin kuonoa, kunnes tipahti maahan. Toiset olisivat huutaneet, toiset itkeneet, mutta Syntipä hymyili. Se vain tuntui mukavalta. Siksihän se tappelikin. Ja noh, olihan se hyvää kuntoilua. Ja ennenkaikkea mukavaa. Miksei vain kukaan ymmärtänyt sitä? Murahdus. Kettu koitti kääntää päänsä nopeasti poispäin toisesta, jotta sen ote irtoaisi. Uros koitti samantien potkaista vaaleaa jonnekkin takatassuillaan, kuten hevonen.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Mar 10, 2008 15:23:13 GMT 2
Danki sähähti kissamaisesti toisen raapaistessa tätä poskesta. Muutamat, yksinäiset veripisarat lensivät ilman halki ja lätsähtivät maahan ja kaksikon päälle. Valkea huohotti ja nuolaisi vaaleanpunaisella kielellään poskelta valuvaa verta. Hetken päästä valkea tunsi potkaisun sukukalleuksiinsa. Valkea älähti ja kaatui maahan, mutta ei ehtinyt kauaa angstata kun tilanne jo vaati nousemaan. Hieman haparoiden Donia nousi maasta läähätteän, silmät raivosta leiskuten. Suusta kuului äänekästä murinaa ja tuo loikkasi kettua kohti, aikeinaan saada hampaat uppamaan jälleen mustaan turkkiin, tällä kertaa hieman pitävämmin.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 12, 2008 14:24:36 GMT 2
Myös ketun kieli taipui lipaisemaan kuonolla valuvaa verta suuhunsa. Se oli lämmintä, muttei muuten maistunut miltään. Eihän oma veri ikinä maistunut. Sen piti olla jonkun muun. Tumma nuolaisi vielä huuliaan ajatuksilleen kirkkaan punaisesta verestä, joka oli vasta kiertänyt toisen elimistössä...
Aikato, vaaleahan murisi. Hui kauhistus kun pelottaa. Synti murisi takaisin, tosin sen murina ei ollut ihan yhtä voimakasta. Eihän tuon suusta ikinä pystynyt kuulemaan mitään kauhean äänekästä. Murina oli ehkä myös hieman särehtivämpää, sillä kurkussa oli limaa. Donia kerkesi väistää kuin kissa hiukan sivummalle, mutta se ei aivan riittänyt. Toisen hampaat olivat uponneet jonnekkin takaselkään. Tumman murina keskeytyi ja tuo "haukahti" pienesti paljastaen hampaansa. Tuo koitti päästä näykkäisemään koiraa jostain mahan kohdalta. Vaan siihen tarvittiin nopeaa liikettä päältä, ja sen pitäisi taipua paljon. Naks. Pää ei missään vaiheessa päässyt sinne asti. Helvetti vieköön, pitikin puuttua se nikama niskasta. Niin paljon kuin se pistikin, Synti vetäisi päänsä pois. Ja niska olisi nyt taas seuraavan viikon kipeä. Rasittavaa. Kettu murahti ja koitti pyristellä vaalean otteesta irti. Pakko siitä oli jotenkin päästä.
|
|
fang
Admin
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Mar 19, 2008 14:19:12 GMT 2
Danki murahti saadessaan toisesta kiinni. Uros nosti kettua vähän ilmaan ja päästi tuon sitten maahan, tiputti melkein oikeastaan. [soriautohittaus] Sitten valkea ärähti ja nykäisi päänsä pitkälti taakse ja sitten voimalla eteenpäin yrittäen saada näykätyksi toisen niskasta. Danki ei oikein ehtinyt suunnitella mitään iskua erityisesti, joten kaikki oli hieman hutiloidusti tehtyä.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 24, 2008 2:30:36 GMT 2
Kettu uikahti tuntiessaan nousevansa hiukan ilmaan. Tuo luuli vaalean heittävän mustan jonnekkin, mutta ei. Koira tipauttikin donian maahan. Siihen se ei ollut varautunut, ja jalat eivät älynneet joustaa yhtään, tuloksena koko elukka tärähti.
Kun meripihkanväriset silmät eivät nähneet edessään vastustajaa, kääntyi tuo vaistomaisesti takaperin. Toinen etutassu oli refleksejen mukana noussut ylös, ja koittikin raapaista toista jostain kasvojen tietämiltä. Donian hyökkäykseen ei tuo mitenkään olisi kerinnyt reagoimaan, mutta käännöksen ansiosta tuo osui jonnekkin posken tietämille. Synd murahti ja koitti potkaista toisen otuksen rintaa.
|
|
