Lyödään Läskix! :: Mutakuoppa :: Romu tänne~

[fang]

Ou shit. Jäistä mutaa, mikä olisi mukavempaa? Vielä valkoinen turkki!

No, ei parane olla turhamainen. Koira käveli inhoava ilme kasvoillaan mudan poikki.
'Miks kaikista maailman paikoista just tänne...' tuo manasi mielessään. Sitten Taavi astui vahingossa sulaan mutaan. Pääsi kiroituluva kovaa ja korkealta, ja tuo yritti riuhtoa itseään pois mudasta. Mutta mitä vit... Voi ei! Erotettu oli jäänyt mutaan jumiin. Lievä paniikki iski urokseen, ja tuo nyki tassuaan mudasta. Ponnistelut eivät auttaneet, siinä se tassu nyt oli, mutaan haudattuna.
"Perkele," tuo murahti, ja kävi sitten istumaan, tassu vänkyrällä. Lievä kipu aalto pyyhki etutassun yli, joka siis oli mudassa kiinni. Sitä piti pitää niin vaikeassa asennossa jaja...

[mcromu]

Mutaa, mutaa ja vain mutaa. Chokoreetto, miten se oli taas tällaiselle ikävälle seudulle eksynyt. Poika vältteli parhaansa mukaan upottavaa mutaa, mutta ei kuitenkaan säästynyt puhtaana. No, onneksi ruskeasta turkista mudan roiskeita ei huomannut. Laiha lohtu, mutta silti.
Kohta arka Chokoreeto hätkähti säikähdyksestä, kun kuuli jonkun kiroavan lujaan ääneen. Iik, ei kai vain joku ilkeä tyyppi. Chokon teki mieli ottaa takapakkia ja lähteä sinne, mistä tulikin, mutta nielaistuaan miljoona kertaa rohkeni kuitenkin äänen suuntaan, tosin "nykivin" liikkein. Chokoreeton silmiin osui pian murjottava rakki, tosin murjotuksen syy ei selvinnyt pojalle. Ruskea lähestyi vielä pari askelta ja huomasi toisen tassun uponneen mutaan. Olikohan se jumissa tai jotain? Pitäisikö auttaa? ... Näh, ei Chokoreeto kuitenkaan osaisi olla avuksi ja toinen vain suuttuisi.. Koirasta puheen ollen, eikös tuo kirjava näyttänytkin jotenkin tutulta? Hyvin tutulta itseasiassa? Tietäisipä Choko, että katseli siinä omaa veljeään.
"T-t-t-t", Choko aloitti, vaikka änkytystä oli enää harvemmin, "T-tota, tunnenko mä sut..?" Poju nielaisi. Toivottavasti toinen ei hermostuisi ja käskisi Chokon painua hiiteen. Vaikka niin ruskea mieluiten tekisikin.

#S-s-s-s-s-s-s-s-s-se t-t-t-t-t-t-t-t-t-t-t-t-t-tuli..."

[fang]

Taavi ei aluksi oman kiroilunsa alta meinannut erottaa hentoista ääntä, mutta sattui vahingossa sivusilmällä vilkaisemaan sivulle, ja näki sitten ruskean koiran puhuvan jotain.
"Mitä sä änkytät?" uros kysäisi ihmeissään. Mikälie pelkuri, kun pelkäsi tavallista, teini-ikäistä koiraa. Hetken päästä Taavista alkoi tuntua, että tunsi tuon pelkurin. Nii-in. Erotettu, ruskea ja änkytti. Sen oli pakko olla...
"Chokoreeto?" teini sanoi. Aivan kuin koiran olisi pitänyt sanoa se ääneen, että itse uskoisi, että tuossa seisoi hänen veljensä. Luultavasti ainut enää elossa oleva veli.
"Khyl mä luulen, että tunnet," Taavi tokaisi.
"Älä enää seiso siellä vaa tuu AUTTAMAAN mut täältä helvetin mudasta!" valkea murahti. Alkoi pikkuhiljaa toden teolla kyrsiä tämä jumissa oleminen.

[mcromu]

Choko räpytti hetken epäuskoisena silmiään. Toisen ensimmäinen töykeä kommentti melkein ajoi pojan lähtöön, mutta tämä kuitenkin jäi ja onneksi jäikin. Kirjava tuntui tuntevan ruskean ja hetken tämä siinä vain ihmetteli. Kenet hänen pitäisi tuntea, tuo rakkiko? No, jotakin tuttua siinä oli ja kirjavakin näytti varsin tyytyväiseltä tuntiessaan Chokon. Eli heidän täytyi olla kavereita, kun kovin moni ei pojua tuntenut, ainakaan nimeltä.
Kohta kirjava vaati apua. Pitäisikö auttaa? Chokoreeto asteli varovaisesti lähemmäs valkoista varoen, ettei itse uppoaisi mutaan. Lähempänä tämä huomasi, että kuten hänellä itsellään oli tuolla kirjavallakin kaksi häntää. Chokon muisti sitten kirkastui (klisekliseklise..) ja tämä reippautti tahtiaan. Kahden varsin hitaan sekunnin jälkeen poju oli ihan veljensä vieressä ja tämä tuijotti jumittunutta jalkaa. Jalan ympäriltä piti kai kaivaa, Choko ei ollut oikein hyvä näissä tilanteissa, joten tämä teki mitä pystyi, eli alkoi kaivamaan jalan ympäriltä mutaa. Muta oli kovaa ja kaivaminen raskasta, mutta oli se sen arvoista- veljeähän tässä autettiin.
"K-koeta vetää jalkaa ylös samalla kun kaivan, Taavi." Choko selitti ja jatkoi kaivamista.

[fang]

Taavi katsoi kulmiensa alta korvat luimussa toisen touhuja.
"Sori ku mä huusin sulle," uros sanoi, ja välillä veteli veltosti tassuaan. Pitäisi varmaankin kysellä kuulumisia, miten oli pärjäillyt, oliko tavannut muita sisaruskia, miten yleisestikkin veli pojalla meni.

Mutta nyt ei ollut kysymysten aika. Kunhan uros saisi tassunsa ylös mudasta, tuo voisi olla tarpeeksi rentona kyselläkseen kuulumisia. Vaikke ei oikein uskonut, että veljestä paljon mitään irtoaisi. Valkea yskäisi, ja vilkaisi jälleen Chokoa.

[mcromu]

Choko jatkoi kaivamista vilkaisten nopeasti veljeään.
"Ei se mitään.. Mulle huuetaan aina, oon tottunu." Ruskea selvensi. Joo, oma vikansahan se oli, kun oli niin nössipössi kakara. Chokoreeto havahtui, kun iski tassunsa mudassa piileskelleeseen kiveen. Poju vingahti(<-- kirjotetaa noi ?O.ó??) terävästi ja lakkasi kaivamasta käyden istumaan pidellen toista etutassuaan ilmassa. Pieni haava vuosi vähän verta ja poikaa hävetti. Taavi oli varmasti paljon vahvempi ja sinnikkäämpi, kuin mitä ruskea ressukka oli.
"Saat varmaan itsesi jo irti." Reeto sanoi ja katsoi toisen jumittunutta tassua. Kyllä se itsensä irti saisi.. varmaan?

[fang]

Taavi pakitti hieman, ja keskitti kaikki voimansa (joita ei paljoa ollut) tassuunsa, ja sai kuin saikin sen vedettyä irti. Mutaa lensi hieman joka puolelle, ja myös valkea lumi muuttui ruskeammaksi ja sohjoisemmaksi.
"Kiitti," valkea sanoi ja väläytti kauniin pepsodent-hymynsä Chokolle. Nyt voisi vaikka kyselläkkin.
"Btw, mites sulla ylipäätänsä menee?" erotettu kysyi. Eihän hän ollut tavannut Chokoa pitkään aikaan.
"Tiedätkö sä muista sisaruksista?" Taavi kysyi heti perään, ja yskäisi. Hemmetin ikuinen kurkkukipu. Kiitos ukki.

[Ääh, hieman tyngän puoleinen.]