|
|
Post by yontimo on Jan 22, 2008 17:43:15 GMT 2
Hitaasti leijailevat lumihiutaleet osuivat ripeästi etenevän mustan otuksen turkkiin, askelia tuskin kuului kun tämä juoksi kohti donioiden louhikkoa, sillä sinne tämä oli aikaa sitten piilottanut kokonaisen rusakon.
Epäonnistunut saalistus oli päättänyt pulskan linnun voittoon ja mustan suden alakuloiseen ilmeeseen, kunnes tämä muisti että oli jo piilottanut ruokaa keskelle vaarallista louhikkoa, niimpä tämä oli lähtenyt uudestaan tyytyväinen hymy huulillaan juoksemaan kohti omalla reviirillään olevaa kivistä ja jäistä paikkaa.
[tämmöstä lyhyttä alkuun..]
|
|
|
|
Post by marska on Jan 23, 2008 15:07:47 GMT 2
[Eipä tuo mitään xD] Vadra inhosi tätä paikkaa. Eikö hän ollut keksinyt mitään parempaakaan paikkaa viettää tämä... täysin tylsä ja normaali päivä? Hiljakseen hän tassutteli eteenpäin, häntä roikkuen mutta pää pystyssä. Vadra vilkuili varjoja aina silmäkulmastaan, mutta ei ollut kuitenkaan peloissaan tai levoton. Peloissaan hän ei ole ollut sitten penskaiän, levottomuutta eivät nyt mitkään varjot saaneet hereille. Hän vilkuili lähinnä sen takia, ettei kukaan seurannut häntä. Tälläisessä paikassa ketä tahansa oli turhankin helppo seurata. Taivaalta hiljaa putoileva lumikaan ei saanut Vasua paremmalle tuulelle. Lisäksi maa oli jäinen. Turkki kastui ja muutenkin oli vaikea kävellä. Niinpä Vadra pysähtyi ja istahti alas - ja siihen jämähti. Korvat hiukan lurpallaan ja ärtyneenä tämä tuijotteli taivaalle, hengitys höyrysi. [Ei tämäkään nyt mikään kamalan pitkä oo ...  ] |
|
|
|
Post by yontimo on Jan 24, 2008 11:28:19 GMT 2
Ripeästi musta syöksyi esiin puiden keskeltä ja luisteli sitten hetken paikallaan, kunnes sai jälleen tasapainonsa takaisin ja hyppäsi ensimmäiselle kivelle, vielä muutama loikka niin tämä olisi herkkupalansa luona. Vesi kielellä musta loikki epäröimättä kiviä ylöspäin ja pysähtyi sitten hengästyneenä pienen kolon äärelle, hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja läheni koloa,'hetkinen' musta ajatteli samassa ja vilkaisi uudestaan oikella ja hieman alaspäin, 'mitäs tuo täällä tekee' musta ajatteli ja tuijotti valkomustan koiran selkää. Kuonoaan nyrpistäen tämä jätti saaliinsa ja istahti parimetriä toisen yläpuolelle. Tarkkailemaan.
|
|
|
|
Post by marska on Jan 25, 2008 15:56:31 GMT 2
Äkkiä Vasusta tuntui siltä, että joku/jokin tuijotti häntä.
Hän laski katseensa taivaista ja alkoi pälyillä ympärilleen. Ketään ei näkynyt. Ehkä tästä ärtymyksestä hän alkoi tulla myös luuloharhaiseksi. Hän tuhahti ja nousi seisomaan, kääntyen ympäri.
Ja kaskas, pari metriä hänen yläpuolellaan istuili musta, todella oudon näköinen koira. Vadra tuijotti sitä häpeilemättä silmiin. Hän ei raaskinut sanoa mitään, hän halusi, että toinen aloittaisi.
[No nyt tuli kyllä tosi lyhyt xD kiireessä tehty, nääs]
|
|
|
|
Post by yontimo on Jan 25, 2008 16:09:50 GMT 2
Yhtäkkiä alapuolella oleva koira alkoi katsella ympärilleen ja huomasi sitten lopulta hänet. Black katsoi toista arvioivasti ja käänsi sitten vinon hymyn huulilleen, "kuka olet?" lipsahti tämän huulilta samalla kun hän nousi seisomaan koko valtavalla koollaan. Ei hän ystävällinen halunnut olla, mutta hymy tuntui takertuneneen huulille, viimeinkin se kuoli pois ja isot mustat silmät jäivät tarkkailemaan toista.
[eip mitään^^ tykkään ite kirjottaa melko lyhyttä]
|
|
|
|
Post by marska on Jan 26, 2008 16:53:41 GMT 2
Vadra katseli vielä hetken toista, eikä näyttänyt reagoivan tämän valtavaan kokoon mitenkään. Hänen kasvonsa olivat tutkimattomat, hän ei edes räpyttänyt silmiään.
"Vasu" tämä lopulta vastasi, valehdellen niinkuin aina. "Entä itse?" tämä tokaisi nopeasti vielä perään, muttei rentoutunut hiukkaakaan. Sen sijaan hän mietti, että millaista roolia vetäisi. Ehkä tämä keskustelu lisäisi edes hiukan jotain mielenkiintoa hänen tylsään päiväänsä? Vadra toivoi niin, eikä mehukkaista paljastuksistakaan olisi niin paljon haittaa, siis jos niitä tulisi, Vadra osaisi epäillä. Hänellä ei ollut minkäänlaista hajua, millainen toinen ... olento olisi, mutta kovalta tämä näytti. No, Vasu ei luonteensa takia antanut toisen ulkomuodon hämätä, ties millainen pehmo tämä uros oikeasti olisi. Itkisi hyttysenpistostakin, jos oikein pehmis olisi. Tai sitten tämä oli niitä kavereita, jotka vetivät turpaan aina kun tilaisuus tuli.
Huhhuh, Vasu ajatteli. Hän todellakin mietiskeli liikaa.
|
|
|
|
Post by yontimo on Jan 28, 2008 9:09:18 GMT 2
"Sano vain vaikka black, oikee nimi on liian pitkä" hän sanoi toiselle ja hypähti yhden kiven toista lähemmäksi, kunnes istahti sitten siihen tutkailemaan. Toisesta ei voisi sanoa mitään, ilmekään ei kertonut juuri mitään, niimpä sitten uros olkiaan kohauttaen tuijotteli toista.
"Öh, mitä teet täällä?" hän kysäisi hetken kuluttua ja heilautti häntäänsä nopeasti kunnes se jälleen laskeutui hänen ympärilleen, mustana ja tuuheana.
[hee, kerkesin ennen kouluun menoa kirjottaa ^__^]
|
|
|
|
Post by marska on Feb 3, 2008 11:38:23 GMT 2
[Anteeks että kesti  Koeviikko...] "Enpähän sen kummempia" Vasu sanoi hiljaa. Hän ei aikonut paljastaa aikeitaan, vaikkei hänellä kyllä sellaisia ollutkaan. Hän kuitenkin ajatteli pitää ylimääräiset mölyt mahassaan, mistäs sitä tiesi, vaikka tällä uroolla olisi jotain kiinnostavia tietoja. Vadrakin istahti, ja teeskenteli rentoutuvansa. Sai nähdä menikö tuo toiseen läpi, ihan sama. Vasuhan ei ollut niitä olentoja, jotka välittivät toisten mielipiteistä. "Entäs itse?" tämä kysyi vielä. |
|
|
|
Post by marska on Feb 6, 2008 18:30:37 GMT 2
[Jos nettisi kerran katkesi, vien Vasun pois ;D kiitos seurasta ^^]
|
|
|
|
Post by yontimo on Feb 22, 2008 21:15:22 GMT 2
[juuh katkes se mutta tää peli on pelattu~¨ kiitti seurasta  ] |
|
]
Koeviikko...]
]