Usvaverhon takana [Lara]

[fang]

#Sovittu peli Laran kanssa, ei muista kii-tos. ööh, tämä on se peli jossa Räyhä lähettää viruksensa liikkeelle 8) Pelailen siis eikenenkäänhahmolla ja Räyhällä.#

Donian Louhikko. Ankea näky.

Louhikolla asteli vaalean ruskea susi. Otus oli hyvin hämillään viimeaikojen tapahtumista, ja vilkuili aina harmaalle taivaalle. Louhikko oli kerrankin kirkas. Oli mukavaa nähdä mihin astui. Susi nosti hieman päätään, ja tunsi muutamien pisaroiden tippuvan kuonolle. Loistavaa. Täällä louhikolla ei ollut mitään, minkä alle suojautua. Susi lähti juoksemaan rauhallisin mielin. Etsimään jotain suojaa.

Turhaan juoksi.

Taivaan harmaat pilvet muuttuivat mustiksi. Sade yltyi todella rankaksi ja salamat lensivät taivaalla. Vaalea susi alkoi olla lievässä paniikissa.
"Mites se ilmasto näi..."
Mutta otus ei ehtinyt lopettaa lausettaan. Uros kompastui yhteen suureen kiveen ja lensi pitkän ilmalennon.

[Lara]

#Joo~ Tullaan#

Naaras susi, Vilkku, asteli rauhallisesti mutta kaikissa mahdollisissa varjoissa. Se piileskeli. Jotenkin se oli sattunut näinkin aukealle paikalle. Susi oli matalana ja kyyryssä seuraten jotain. Jonka sitten lopulta huomasi. Vaalean ruskea susi, narttu katseli hetken kunnes sitten huomasi sateen yltyvän mahdottoman nopeasti. Alfa vilahti nopeasti jonnekkin suojaan, piiloon kiven koloon josta näki silti hyvin varjoista suden joka kaatui. Vilkku oli varuillaan, ei pitänyt tehdä mitään äkki liikkeitä.
"Outoa, että sade yltyy näin aurinkoisesta päivästä myrskyyn"
Minia mutisi aivan hiljaa ja seurasi katseellaan tarkasti. Onneksi paikkaan, jossa Vilkku oli, ei nähnyt hyvin. Susi aavisteli pahaa, hän oli kuullut että kun Räyhähenki oli lähellä, syntyisi myrskyjä. Mutta tällä kertaa susi ei halunnut sekaantua asiaan. Vaan toivoen parasta se piileskeli kiven kolossa katsoen tarkasti. Toivottavasti kukan ei huomaisi häntä.

[fang]

Vaalea susi nosti päänsä. Posket olivat menneet pienille naarmuille, ja niistä tihkui verta. Kirvelivätkin, perkele. Susi nousi kiroten, ja tunsi navakan tuulen. Karvat nousivat pelosta pystyyn, ja vaalea kääntyi katsomaan taakseen. Suuri musta, torpeedon näköinen liikkui sutta kohti. Uros ulvohti kimeästi ja lähti juoksemaan.
Turhaan juokset.
Susi ulvahti. Tuo ääni kuului tämän päästä. Tämä nielaisi.
"Kuka... Mikä sinä olet?" vaalea sanoi jostain syystä torpeedolle, joka oli aivan kohdalla. Sitten se muodostui hahmoksi. ALuksi epäselväksi, mustaksi utu hahmoksi, mutta pian kaikkialla oli niin sumuista ettei vaalea nähnyt mitään. Sitten tämä tunsi hönkimistä niskassaan. Uros oli pelosta kankea. Tämä kääni päänsä ja näki suurehkon, mustaa sutta muistuttavan hahmon.

[Lara]

Narttu hätkähti. Sumussa se näki vain hieman, joten päätteli ettei tätäkään huomattaisi. Joten sen avulla oranssi livahti nopeasti mahdollisimman lähelle piiloon kiven taakse ja sieltä koloon. Voi juma! Se oli iso, musta, ja pelottava. Vilkku säikähti ja valmistautui jo juoksemaan pois mutta jokin sai sen kääntymään takaisin piiloonsa. Räyhähenki. Alfan teki mieli juosta ja pelastaa laumalaisensa mutta se olisi ollut vaaraksi hänelle itselleenkin. Susi päätti katsoa, ja toivoa ettei Räyhllä olisi mitään pahaa aikeinaan. Narttu kuitenkin päätti livahtaa vielä lähemmäs, ja niin se pinkaisi hiljaa ja varovasti että kuulisi heidän puheensa. Oli pelottavaa nähdä Räyhähenki niin sanotusti livenä.

[fang]

Suden päässä kuului kolkko ääni. (Kuuluu nyt Vilkunkin päässä)
Te minchiat olette turhan kauan päässeet pälkähästä. Te tuhositte minut sen pikku Perustaja ystävänne kanssa, joten nyt minä tuhoan teidät. Teidät kaikki.
Vaalea susi inahti pienesti, ja astui askeleen taaksepäin, kääntyi ja lähti juoksuun. Mutta musta otus oli aina edellä tätä.
"Kuka helvetti sinä olet?!" minchia huusi. Vesipisarat lensivät otuksen päältä, ja pelko alkoi ottaa ylivaltaa.
Olen se, jota sinun oikeasti tulisi kunnioittaa. Olen Räyhääjä, ja viimein kostoni alkaa.

Vaalea susi juoksi taas. Karkuun, äkkiä pois! Mutta kaikki näkevä Räyhä oli pian taas edellä. Kyyneleet valtasivat uroksen silmät.
"Perkele," se inisi pienesti.
Älä yritä mitään. Näen sinut, menit mihin menit. Näen myös tuolla piilossa kykkivän alfasi.

[Lara]

Narttu kuuli äänen päässään ja ärähti, Räyhä tiesi ämän olevan paikalla, ja sadekkin kasteli nartun ja tuon harjaksen joka heilahti litimärkänä. Susi päätti jättää kyykkimisen, hänet oli nähty. Mutta mitään ei susi voinut enää tehdä räyhän liikkuessa mahdottoman nopeasti.
'on tässäkin alfa, ei voi muka tehdä mitään, Alfan pitäisi aina suojella laumalaisiaan henkensä uhalla.'
Vilkku ajatteli ja käänsi päänsä pois nousten näkyviin. Ei llut enää mitään hyötyä pysyä piilossa. Räyhä oli nähnyt hänet, ei ollut enää mitään mikä olisi hyödyttänyt.
"Anna hänen olla!"
Susi huudahti mutta ääni muuttui myrskyssä vain pieneksi piiperrykseksi ennenkuin se ehti Räyhän luo.
"Anna anteeksi"
Vilkku sanoi ja tunsi itsensä hyödyttömäksi ja laskeutui maata vasten. Susi itkien nieli kyyneleitään, tuntui niin kamalalta kun ei voinut tehdä mitään. Vilkku piiloutui, vaikkei se hyödyttänyt mitään.

[fang]

Tumma hahmo ei värähtänytkään.
Hiljaa huora!

Vaalea susi katsoi tässä olevan tilaisuus. Uros lähti loikkimaan hiljaa ja hitaasti pois. Räyhä vaihtoi paikkaa suoraan Vilkun eteen. Tämä murahti hiukan ja teki ison suojakilpimaisen iskun. #Vilkku siis lentää ilmaan ja jonnekkin#

Sen jälkeen Räyhä oli taas vaalean suden edessä.
Älä yritä mitään... Sinulle pitää ilmeisesti kostaa
Vaalea susi alkoi täristä ja tämä meni aivan maahan, ja katsoi sateenkastelemilla silmillään tummaa hahmoa pelokkaana.

[Lara]

Narttu lennähti taakse, noin kahden metrin päähän ilmasta tömähtäen. Susi hengitti vielä, sentään. Vilkku huohotti iskusta ja käveli takaisin huojuen. Se katsoi vain muutaman metrin päästä.
"Jätä jo!"
Alfa huudahti käskevästi ja voimakkaaksi. Se yrittäisi vielä vaikka hengitys jo rahisi.

[fang]

Vaalea susi tärisi, mutta turhaan se sääliä keräsi. Räyhän hahmo muuttui ensimmäistä kertaa. Sen kasvoille tuli virne, ja pian koko hämärä hahmo näytti aivan aineelliselta, tavalliselta sudelta, vaikkakin paljos suuremmalta.

Sitten se tapahtui. Räyhä tarttui suurilla hampaillaan vaalean suden niskaan, ja puri tätä. Mutta verta ei vuotanut. Kuului puhkaiseva ääni ja suun välistä valui hieman liilahtavaa litkua. Vaalean suden huuto muuttui hiljaiseksi kähinäksi, ja pian otus vaikeni, ja valahti velttona maahan.

[Lara]

Narttu säikähti, mitä tapahtuisi nyt? Liilahtava litku valui, ja teki maahan tahran. Vilkku jäi odottamaan mitä tapahtuisi. Susi säikähti ja hypähti taaksepäin varoen. Maahan vaipunut susi alkoi nousta, se itsekkin säikähti ja lysähti takaisin maahan tuntiessaan oudon tunteen, kynnet alkoivat kasvaa huimaa vauhtia. Vilkku lähti peruuttamaan.

Meni hetki, vain pieni hetki. Kun jo ennen niin vaalean ruskea susi nousi ylös. Sillä oli kynnt kasvaneet mahdottoman isoiksi, hampaat olivat kasvaneet ja kieli oli muuttunut melkein käärmeen kieleksi. Turkin väri oli tullut tummaksi, yön varjon väriseksi jossa oli siellä täällä laikkuja. Niskasta valui vielä hieman liilahtavaa litkua. Sitten alkoi tuo muuttunut susi nauraa. Silmät olivat värjäytyneet täysin punaisiksi. Minchia peruutti, nyt oli kaikki nähty. Tuo susi oli saanut viruksen, ja kantoi sitä mukanaan. Vilkku tiesi, että tuo voisi tartuttaa sen puremalla joten oli mahdollisimman varuillaan ja kaukana.
"Miten sinä voit tehdä näin! Räyhähenki...."
Vilkku ärähti.

[fang]

Tumma otus muuttui taas aineettomaksi.
Orjani! Säästä tuo ruikuttava huora. Hän on se, joka saa kertoa tästä kaikille. Kuolkoon sitten muiden minchioiden mukana. Orjani, ensimmäisenä tapamme alfan

Ranwi ei kuullut enää muuta kuin isäntänsä käskyt. Ristiriitaisena tämä kuitenkin peruutti isäntänsä luo. Hän ei saanut tappaa narttua, mutta samalla hänen piti tappaa se.

[Lara]

Narttu kuli kaikki sanat.
"Mielen hallitsija"
Susi sanoi ja alkoi murista.
"Koitappa vain!"
Vilkku ärähti. Siitä vain, yrittäköön. Mutta ensin Alfan pitäisi kertoa tästä muille, täten Minchia odottaisi vielä hilliten itseään. Mutta sitten tämä ottikin ja päätti lähteä ja ehtiä kertoa laumalleen.
"Me kyllä pystymme kostamaan, älä sitä huoli."
Vilkku ärähti Räyhälle ja luikahti sitten nopeasti pois paikalta etsien laumalaisiaan, joille varoittaa.

#Ja näin ollen peli päättyy minun ja Vilkun osalta, kiitän ja kumarran#

[fang]

Ranwi kuolasi apaattisena entisen alfansa perään. Tumma hahmo näytti tyyneltä, ja jos se olisi voinut puhua, se olisi tuhahtanut kärkkäästi.
Sinä maksat hengelläsi.

Pian sen jälkeen välähti salama. Sade loppui kuin seinään, mutta sumu jäi. Tumma hahmo katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Ranwini, pure kaikkia eteesi tulevia ja kokoa itsellesi armeija.

Se oli viimeinen käsky. Sen jälkeen Ranwin silmissä välähti ja tämä tuli taas melko tajuihinsa. Kuitenkin tämä lähti toteuttamaan tehtäväänsä.

#Njoo, kiitos vain itsellesi ^______^#