Post by Juhis on Aug 25, 2010 16:16:22 GMT 2
”I am the mastermind.”
Nimi
Shemian
Nimestä
Kehitetty nimestä Shem, joka tarkoittaa ”nimeä” vanhaksi hepreaksi.
Kutsutaan
Shemian.
Ikä
1 vuosi.
Sukupuoli
Uros.
Laji
Susi.
Rotu
Sekarotuinen; 50 % kalliovuortensusi / 25 % labradorinsusi, 25 % alaskantundrasusi.
Lauma
Minchia.
Asema
Tavallinen laumalainen.
Synnyinpaikka
Kuolo.
Ulkonäkö # Kuvapohja
76 cm / 44 kg
Shemian on ruumiinrakenteeltaan varsin sopusuhtainen, linjakas, voimakas ja tasapainoinen. Hän on yhtäaikaa voimanpesä ja pikajuoksija, tiivisrakenteinen ja keskikokoa kookkaampi nuori suorakaiteen muotoinen susi. Harjaspää omaa pitkät raajat vaikuttamatta silti hontelolta. Runkonsa muoto, liikkeet ja karvanlaatu muistuttavat sutta.
Shemianilla on lihaksikas, susimaiselta vaikuttava pää, ylhäältä ja sivulta katsottuna kiilan muotoinen. Otsapenger on kohtuullisesti erottuva, kirsu soikea. Kirsu, tiiviit huulet ja kimmoisat polkuanturat ovat väriltään maitosuklaanruskeita. Leukansa ovat hyvin kehittyneet, purenta tiukka ja vahva saksipurenta. Shemianin posket ovat kuivat ja riittävän lihaksikkaat. Suden silmät ovat valpasilmeiset, mantelinmuotoiset ja vinoasentoiset ja niistä vasen on väriltään taivaansininen ja oikea kirkuvanpunainen. Hänen korvansa ovat ohuet ja lyhyet. Uroksen kaula on kuiva, hyvin lihaksikas ja sulavasti runkoon liittyvä. Ylälinja on hieman laskeva, säkä lihaksikas ja korostunut. Harjaniskalla on suora ja vahva selkä sekä lihaksikas ja tilava rintakehä. Hän omaa lyhyen lantion, kiinteän vatsan ja kohoavan vatsaviivan. Minchialaisella on leveä ja tuuheakarvainen häntä, joka kulkee suorahkona punaharjan jäljessä liikuntaa tasapainottaen, joskus kohoten, muttei selkälinjan yläpuolelle. Pituudeltaan se on aika pitkä, yltäen suorana kintereen alapuolelle. Ranteensa ovat vahvat ja joustavat, käpälät hyvin kehittyneet ja selvästi kaareutuneet. Reidet ovat pitkät ja lihaksikkaat, polvet vahvat ja joustavat. Liike on tasapainoista, keveää ja maatavoittavaa. Tiivis karvapeite on suoraa ja pinnanmyötäistä.
Shemianin väritystä voisi kuvitella suhteellisen yksinkertaiseksi. Pääväriltään minchialainen on tummanruskea, jonka kuitenkin rikkoo rusehtavanharmaa ja luonnonvalkoinen päässä, vatsassa, raajoissa ja hännässä. Oikean silmän sekä kirsun ympärys on rusehtavanharmaa, samoin vasemmanpuoleisista jaloista löytyy kummistakin harmaanruskea sukka. Myös vatsa ja hännänalus ovat samaa väriä. Likaisenvalkoisia ovat alaleuan kuononpää, oikea etukäpälä ja vasemman takasen varpaat. Lisäksi vielä hännänpää on valkea. Vasemman etusen varpaat ovat tummanruskeat.
Kaiken kukkuraksi Shemianin niskaa haroo harjaskruunu, joka on väritykseltään kirkkaanpunainen. Niskasta se on jämäkästi pystyssä hapsottaen silti vähän joka ilmansuuntaan kun taas otsalta se on kasvanut hyvin pitkäksi ja haittaakin siksi monesti eriparisilmän näköä. Laadultaan se on paikoin karhea ja jouhimainen, paikoin hyvinkin silkkinen ja sileä.
Luonne
”Leaving you all behind.”
Shemian on tiivistetysti vaikeaselkoinen, laskelmoiva ja salaperäinen susihukkanen, joka käyttää kaikkia itselleen suotuja lahjoja, niin älykkyyttä kuin voimakkaita lihaksiakin häikäilemättömästi hyväkseen. Hän on itsevarma, karismaattinen ja sivistynyt yksilö, erinomainen näyttelijä ja kiero kuin korkkiruuvi, vaikkei sitä ehkä ulkopuolisille näytäkään.
Ensitapaamiselta Shemian onkin, yllättävää tai ei, kaikin puolin sulavakäytöksinen, kohtelias ja miellyttävä tuttavuus. Hän ei hermostu, vaikka saisikin osakseen tulikivenkatkuisia haukkumasanoja vaan päinvastoin jatkaa huomaavaista käytöstään ja pidättäytyväistä teitittelyään kuin ei olisi huomaavinaankaan. Mihinkään ylimääräiseen liehakointiin ja mielistelyyn minchialainen ei silti alennu vaan säilyttää tietynlaisen arvokkuuden ja omanarvontunnon kaikkien niiden käyttäytymiskoodien keskelläkin. Shemianiin onkin näinollen varsin helppo mielistyä.
Lähempien tuttavuuksien seurassa Shemian pitäytyy omassa tilassaan, kuoressa, jonka sisälle muilla ei ole asiaa. Mitä läheisemmäksi susihukan kanssa tulee, sen etäisemmäksi ja viileämmäksi hän käy, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Hän ei halua leimautua kehenkään liiaksi vaan pärjätä omillaan ja siksi hermostuukin, jos meinaa kiintyä johonkuhun. Hän inhoaa intiimejä keskusteluja ja karttaa muutenkin kaikkea syvällistä, joka saattaisi jättää häneen jälkensä ja näin heikentää häntä. Punahapsi ei mielellään paljasta itsestään paljon ja saattaa toisinaan tarpeen vaatiessa turvautua valheiden valkoisiin säikeisiin. Shemian pyrkii kaikin keinoin tekemään vaikeaksi häneen tutustumisen ajatellen, että on helpompi elää vailla tunteiden tukahduttavia siteitä.
Mutta yhtä lailla kuin suden kanssa on vaikea ystävystyä, ei hänestä myöskään millään meinaa saada vihollistaan. Shemian ei ota fyysisiä tahi psyykkisiä loukkauksia tosissaan vaan tavallisesti joko nauraa niille hyväntuulisesti tai vastailee omalla kurinalaisella, etikettisäännöksiä tiukasti noudattavalla tavallaan. Jos joku sitten alkaakin häntä vainota, ei Shemian siitä juurikaan ota nokkiinsa vaan tuntuu lähinnä ilahtuvan, että joku viitsii osoittaa hänelle niinkin paljon huomiota. Ja vaikeapa kenenkään on keksiä aina yhtä kohteliaasta ja moitteettomasti käyttäytyvästä rubiiniharjasta mitään vihan aihetta. Ainakaan aluksi.
Jos Shemian näkee jossain itseään suuresti hyödyttävän tilaisuuden, hän käyttää sen. Hän pystyy käyttämään toisia hyväkseen vailla sen suurempia tunnontuskia eikä menetä yöuniaan raiskattuaan tai tapettuaan jonkun viattoman. Loppujen lopuksi hän marssii oman rumpunsa tahtiin, tulee marssimaan kehdosta hautaan ja nauttii yhtä lailla muodollisuuksista kuin hirmuteoistakin. Jonkun silmissä hän saattaa olla arvoton saasta, joka pitäisi päästää päiviltä, jonkun muun silmissä hän on todellinen hurmuri, jonkun muun taas riemuton, kieroonkasvanut lapsiraukka, joka purkaa turhautumistaan esittämällä jotakin mitä ei ole. Oikeastaan Shemian ei kyllä tiedä itsekään mikä hän oikeasti on ja haluaa vain elää elämänsä niin, että joku tulee vielä katsomaan hänen hautaansa, suru tai ilo ajatuksiaan värittäen. Väliäkö tuolla, kunhan hänet muistetaan.
Menneisyys
Shemian syntyi äpäränä eräälle raiskatulle narttuparalle yhdessä Akai Arashiksi sittemmin nimetyn pikkuveljen kanssa. Narttua ei paljon epätoivottujen pentujen kohtalo kiinnostanut, mutta äidinvaisto vei voiton ja niinpä se hoivasi jälkikasvuaan muutaman kuukauden ajan juuri sen verran kuin oli pakko. Eräänä päivänä hän katosi jäljettömiin.
Shemian ja Arashi kulkivat yhdessä ja aikojen saatossa nuorempi tuli suorastaan riippuvaiseksi isoveljestään. Arashi oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa henkilö, johon Shemianilla kehittyi vahva tunneside. Kaksikolle tuli kuitenkin pieni riita ja niinpä Shemian jätti nuorempansa. Hän harmitteli aluksi päätöstään, mutta hänen mielensä pysyi lujana ja päivä päivältä elämä ilman Arashia kävi helpommaksi. Hän ei enää juurikaan kaivannut pikkuveljeään, vaikkei myöskään unohtanut. Hän asettui Minchioiden joukkoon asustelemaan ja alkoi siellä harjoitella sosiaalisia taitojaan. Fyysiset hänellä oli jo hyvin hallussa yksin vietetyn kovan elämän ansiosta. Hän päätti, että hänestä tulisi vielä jotakin suurta. Tavalla tai toisella.
”And that ain't no fucking lie.”
Perhe / Suku
Isä ?
Emä ?
Pikkuveli Akai Arashi
Ystävät
-
Tavatut
Jûkyû
Tutut
-
Viholliset
-
Tunnuskappaleet
» Mindless Self Indulgence - Mastermind
Muuta
-
Pelaaja ja tekijänoikeudet: Juhis 24.8.2010, ellei toisin mainita.
Hyväksyjä: Kridu 25.8.2010
Nimi
Shemian
Nimestä
Kehitetty nimestä Shem, joka tarkoittaa ”nimeä” vanhaksi hepreaksi.
Kutsutaan
Shemian.
Ikä
1 vuosi.
Sukupuoli
Uros.
Laji
Susi.
Rotu
Sekarotuinen; 50 % kalliovuortensusi / 25 % labradorinsusi, 25 % alaskantundrasusi.
Lauma
Minchia.
Asema
Tavallinen laumalainen.
Synnyinpaikka
Kuolo.
Ulkonäkö # Kuvapohja
76 cm / 44 kg
Shemian on ruumiinrakenteeltaan varsin sopusuhtainen, linjakas, voimakas ja tasapainoinen. Hän on yhtäaikaa voimanpesä ja pikajuoksija, tiivisrakenteinen ja keskikokoa kookkaampi nuori suorakaiteen muotoinen susi. Harjaspää omaa pitkät raajat vaikuttamatta silti hontelolta. Runkonsa muoto, liikkeet ja karvanlaatu muistuttavat sutta.
Shemianilla on lihaksikas, susimaiselta vaikuttava pää, ylhäältä ja sivulta katsottuna kiilan muotoinen. Otsapenger on kohtuullisesti erottuva, kirsu soikea. Kirsu, tiiviit huulet ja kimmoisat polkuanturat ovat väriltään maitosuklaanruskeita. Leukansa ovat hyvin kehittyneet, purenta tiukka ja vahva saksipurenta. Shemianin posket ovat kuivat ja riittävän lihaksikkaat. Suden silmät ovat valpasilmeiset, mantelinmuotoiset ja vinoasentoiset ja niistä vasen on väriltään taivaansininen ja oikea kirkuvanpunainen. Hänen korvansa ovat ohuet ja lyhyet. Uroksen kaula on kuiva, hyvin lihaksikas ja sulavasti runkoon liittyvä. Ylälinja on hieman laskeva, säkä lihaksikas ja korostunut. Harjaniskalla on suora ja vahva selkä sekä lihaksikas ja tilava rintakehä. Hän omaa lyhyen lantion, kiinteän vatsan ja kohoavan vatsaviivan. Minchialaisella on leveä ja tuuheakarvainen häntä, joka kulkee suorahkona punaharjan jäljessä liikuntaa tasapainottaen, joskus kohoten, muttei selkälinjan yläpuolelle. Pituudeltaan se on aika pitkä, yltäen suorana kintereen alapuolelle. Ranteensa ovat vahvat ja joustavat, käpälät hyvin kehittyneet ja selvästi kaareutuneet. Reidet ovat pitkät ja lihaksikkaat, polvet vahvat ja joustavat. Liike on tasapainoista, keveää ja maatavoittavaa. Tiivis karvapeite on suoraa ja pinnanmyötäistä.
Shemianin väritystä voisi kuvitella suhteellisen yksinkertaiseksi. Pääväriltään minchialainen on tummanruskea, jonka kuitenkin rikkoo rusehtavanharmaa ja luonnonvalkoinen päässä, vatsassa, raajoissa ja hännässä. Oikean silmän sekä kirsun ympärys on rusehtavanharmaa, samoin vasemmanpuoleisista jaloista löytyy kummistakin harmaanruskea sukka. Myös vatsa ja hännänalus ovat samaa väriä. Likaisenvalkoisia ovat alaleuan kuononpää, oikea etukäpälä ja vasemman takasen varpaat. Lisäksi vielä hännänpää on valkea. Vasemman etusen varpaat ovat tummanruskeat.
Kaiken kukkuraksi Shemianin niskaa haroo harjaskruunu, joka on väritykseltään kirkkaanpunainen. Niskasta se on jämäkästi pystyssä hapsottaen silti vähän joka ilmansuuntaan kun taas otsalta se on kasvanut hyvin pitkäksi ja haittaakin siksi monesti eriparisilmän näköä. Laadultaan se on paikoin karhea ja jouhimainen, paikoin hyvinkin silkkinen ja sileä.
Luonne
”Leaving you all behind.”
Shemian on tiivistetysti vaikeaselkoinen, laskelmoiva ja salaperäinen susihukkanen, joka käyttää kaikkia itselleen suotuja lahjoja, niin älykkyyttä kuin voimakkaita lihaksiakin häikäilemättömästi hyväkseen. Hän on itsevarma, karismaattinen ja sivistynyt yksilö, erinomainen näyttelijä ja kiero kuin korkkiruuvi, vaikkei sitä ehkä ulkopuolisille näytäkään.
Ensitapaamiselta Shemian onkin, yllättävää tai ei, kaikin puolin sulavakäytöksinen, kohtelias ja miellyttävä tuttavuus. Hän ei hermostu, vaikka saisikin osakseen tulikivenkatkuisia haukkumasanoja vaan päinvastoin jatkaa huomaavaista käytöstään ja pidättäytyväistä teitittelyään kuin ei olisi huomaavinaankaan. Mihinkään ylimääräiseen liehakointiin ja mielistelyyn minchialainen ei silti alennu vaan säilyttää tietynlaisen arvokkuuden ja omanarvontunnon kaikkien niiden käyttäytymiskoodien keskelläkin. Shemianiin onkin näinollen varsin helppo mielistyä.
Lähempien tuttavuuksien seurassa Shemian pitäytyy omassa tilassaan, kuoressa, jonka sisälle muilla ei ole asiaa. Mitä läheisemmäksi susihukan kanssa tulee, sen etäisemmäksi ja viileämmäksi hän käy, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Hän ei halua leimautua kehenkään liiaksi vaan pärjätä omillaan ja siksi hermostuukin, jos meinaa kiintyä johonkuhun. Hän inhoaa intiimejä keskusteluja ja karttaa muutenkin kaikkea syvällistä, joka saattaisi jättää häneen jälkensä ja näin heikentää häntä. Punahapsi ei mielellään paljasta itsestään paljon ja saattaa toisinaan tarpeen vaatiessa turvautua valheiden valkoisiin säikeisiin. Shemian pyrkii kaikin keinoin tekemään vaikeaksi häneen tutustumisen ajatellen, että on helpompi elää vailla tunteiden tukahduttavia siteitä.
Mutta yhtä lailla kuin suden kanssa on vaikea ystävystyä, ei hänestä myöskään millään meinaa saada vihollistaan. Shemian ei ota fyysisiä tahi psyykkisiä loukkauksia tosissaan vaan tavallisesti joko nauraa niille hyväntuulisesti tai vastailee omalla kurinalaisella, etikettisäännöksiä tiukasti noudattavalla tavallaan. Jos joku sitten alkaakin häntä vainota, ei Shemian siitä juurikaan ota nokkiinsa vaan tuntuu lähinnä ilahtuvan, että joku viitsii osoittaa hänelle niinkin paljon huomiota. Ja vaikeapa kenenkään on keksiä aina yhtä kohteliaasta ja moitteettomasti käyttäytyvästä rubiiniharjasta mitään vihan aihetta. Ainakaan aluksi.
Jos Shemian näkee jossain itseään suuresti hyödyttävän tilaisuuden, hän käyttää sen. Hän pystyy käyttämään toisia hyväkseen vailla sen suurempia tunnontuskia eikä menetä yöuniaan raiskattuaan tai tapettuaan jonkun viattoman. Loppujen lopuksi hän marssii oman rumpunsa tahtiin, tulee marssimaan kehdosta hautaan ja nauttii yhtä lailla muodollisuuksista kuin hirmuteoistakin. Jonkun silmissä hän saattaa olla arvoton saasta, joka pitäisi päästää päiviltä, jonkun muun silmissä hän on todellinen hurmuri, jonkun muun taas riemuton, kieroonkasvanut lapsiraukka, joka purkaa turhautumistaan esittämällä jotakin mitä ei ole. Oikeastaan Shemian ei kyllä tiedä itsekään mikä hän oikeasti on ja haluaa vain elää elämänsä niin, että joku tulee vielä katsomaan hänen hautaansa, suru tai ilo ajatuksiaan värittäen. Väliäkö tuolla, kunhan hänet muistetaan.
Menneisyys
Shemian syntyi äpäränä eräälle raiskatulle narttuparalle yhdessä Akai Arashiksi sittemmin nimetyn pikkuveljen kanssa. Narttua ei paljon epätoivottujen pentujen kohtalo kiinnostanut, mutta äidinvaisto vei voiton ja niinpä se hoivasi jälkikasvuaan muutaman kuukauden ajan juuri sen verran kuin oli pakko. Eräänä päivänä hän katosi jäljettömiin.
Shemian ja Arashi kulkivat yhdessä ja aikojen saatossa nuorempi tuli suorastaan riippuvaiseksi isoveljestään. Arashi oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa henkilö, johon Shemianilla kehittyi vahva tunneside. Kaksikolle tuli kuitenkin pieni riita ja niinpä Shemian jätti nuorempansa. Hän harmitteli aluksi päätöstään, mutta hänen mielensä pysyi lujana ja päivä päivältä elämä ilman Arashia kävi helpommaksi. Hän ei enää juurikaan kaivannut pikkuveljeään, vaikkei myöskään unohtanut. Hän asettui Minchioiden joukkoon asustelemaan ja alkoi siellä harjoitella sosiaalisia taitojaan. Fyysiset hänellä oli jo hyvin hallussa yksin vietetyn kovan elämän ansiosta. Hän päätti, että hänestä tulisi vielä jotakin suurta. Tavalla tai toisella.
”And that ain't no fucking lie.”
Perhe / Suku
Isä ?
Emä ?
Pikkuveli Akai Arashi
Ystävät
-
Tavatut
Jûkyû
Tutut
-
Viholliset
-
Tunnuskappaleet
» Mindless Self Indulgence - Mastermind
Muuta
-
Pelaaja ja tekijänoikeudet: Juhis 24.8.2010, ellei toisin mainita.
Hyväksyjä: Kridu 25.8.2010