En saa kieltomerkkejäsi noudattaa //Fang&Rakker

[kridu]

//Otsikko taas tosi random (kuten aina) ja se on Stam1nan biisistä lääke.
Fänggi Rakkerin kanssa tänne 8))//

Jûkyû

Sää oli sangen tyyni. Aallokko löi rantaan kuin hidastetussa elokuvassa, pienen tuulen vireen saattelemana. Rantahietikossa seisoi paikoillaan suuri kokoinen koirasusi uros. Tuo saattoi näyttää kliseiseltä seisoessaan auringon laskua vasten, mustan harjakruunun heijastuessa sinertävänä ilta-auringon valossa, mutta tuo harmaavalkoturkkinen oli luonteeltaan kaikkea muuta kuin kliseinen koirasusi. Hän ei varsinaisesti kaihtanut seuraa -paitsi huonoina päivinään- mutta hän rakasti ja palvoi yksinäisyyttä hulluuteen asti. Hän ei pystynyt alistumaan, eikä tuntenut mitään tarkoitusta kuulua mihinkään turhanpäiväiseen laumaan, jotka kiistelivät rajoista ja saaren herruudesta. Sellaista paskaa se oli joka puolelle. Massatuotantoa. Ja massa-ajatuksia ei uros hyväksynyt miltään kantilta. Yuuksi, näin lyhyesti, nimetty uros omasi hyvin kimurantin ajatusmaailman, eikä hän vaihtaisi sitä mihinkään. Tuon kirkkaansininen katse vaelsi pitkin meren selkää, saaden muistot palaamaan mieleen. Muistot olivat hänelle päähän pinttymä. Hyvä sellainen, koska niiden kautta hän osasi varoa montaakin asiaa. Menneisyydessään hän oli oppinut paljon, eikä tietojaan taikka taitojaan vaihtaisi mihinkään. Paitsi ikuiseen vapauteen. Arpikasvo huokaisi lähes kuulumattomasti. Tuon ryhti oli täydellisen suorana, kasvoillaan neutraali ilme.

[fang]

Merenrannan vaaleassa hiekassa hölkkäsi hieman riutunut susi. Tämä oli vasta saapunut oudolle saarelle, eikä oikein tiennyt, miten päin olla. Rakker-niminen erotettu asteli melko rauhattomana eteen päin. Tuon kirsuun tarttui vieraan haju, ja se sai uroksen varuilleen. Hän ei tiennyt, millaista sakkia täälläpäin asui. Tuokin vieras saattoi olla raivohullu tappaja - tosin Rakker ajatteli pärjäävänsä kenelle tahansa taistelussa. Pian suden näkökenttään ilmestyi vaaleampi uros. Toinen näytti hieman suuremmalta kuin Rakker, mutta susi oli silti melko itsevarma. Erotettu oli jo melkein toisen kohdalla, ja alkoi hidastaa vauhtiaan.

[kridu]

Yuu tunsi nopeasti kirsussaan toisen koiraeläimen tuoksun. Hopeanuttu käänsi koverankallonsa mustaturkkistaa tulijaa kohden. Jaaha, ei tätäkään päivää selvästikään pilattu yksinäysyydellä, uros ajatteli hetken aikaa. Toinen näytti jotenkin siltä, kuin olisi vieraalla maalla. No ehkäpä asia olikin niin. Donia, värityksestä päätellen. No eipä Yuu viitsinyt enempää pohdiskella. Taivaan väriä heijastavat sielunpeilit jäivät silti tarkkailemaan toista, ihan vain yleisestä mielenkiinnosta, miten Yuu useastikin asiat totesi. Mustakruunu ei todennut olevansa ainakaan vielä vaarassa, joten hän ei jaksanut edes osoittaa mitään merkkejä siitä, että oli voimakkaampi, kuin ulkokuori näytti. Yuu päätti kuitenkin siirtää katseensa pois, jonka vuoksi kovera pää kääntyi taas osoittamaan merelle päin. Leuka oli hieman kohollaan, saaden koirasuden näyttämään erittäin itsekeskeiseltä ja ylpeältä, mitä hän todella olikin.

[fang]

Rakker huomasi toisen tarkkailevan tätä, miksiköhän, sitä uros ei tiennyt, mutta tunsi olonsa todella epämukavaksi.
Ehkä tuo tietää.. susi tuumi vainoharhaisena ja murahti.
"Mitäs mulkkaat?" Rakker ärähti ja pysähtyi melko lähelle toista. Aurinko värjäsi taivaan punertavaksi. Oikeastaan ranta ja merikin huokui punertavaa.
Susi nosti katseensa toisen ylpeään ulkomuotoon ja naurahti mielessään. Mitä lie tuokin luuli olevansa.. Eihän susi tosin voinut tietää, jos toinen oli oikeasti joku merkittävä taho täällä. Nih.

[kridu]

Yuu käänsi katseensa hyvin nopeasti takaisin toiseen ja antoi kasvoilleen ihan luvan kanssa nousta passiivisuuden tilalle sangen vihaisenkin katseen. Millä oikeudella tuo pikkurakki luuli saavansa tulla aukomaan hänelle päätään? No varsinaiseen riitaan ei aikonut Yuu suostua, kuin vasta suuremmilla syillä.
"Mitä itse katsot? Yleensä koirat kuin sudetkin tarkkailevat ympäristöön ja havaitessaan vieraan ja nähtävästikin itsestään epävarman yksilön, he näkevät parhaakseen tutkailla katseellaan jonkin aikaa, kunnes voivat todeta kohteen olevan vaaraton, koska kaikki eivät jaksa käyttää aikaansa lapsellisesti tappeluun ja kinasteluun", uros sanoi, erittäin pitkä sanaisesti. Hän oikein yllättyi itsekin, sillä yleensä hänen lauseensa muodostuivat yhdestä tai kahdesta sanasta, tarpeen tullen pidemmistä. Mutta ehkäpä Yuu vain näki parhaakseen selittää kerralla koko paskaisen jutun, ettei tarvinnut elämäänsä enempää tuhlata moiseen turhuuteen. Leukaluu pysyi koko saarnan ajan korkealle asetettuna, eikä ryhtikään näyttänyt lysähtämisen merkkejä.

[fang]

Rakker naurahti teennäisesti.
"Suuret puheet on juu", susi murahti ja tapitti toista sinisillä silmillään. Erotettua ei juuri kiinnostanut, oliko toinen missään asemassa vai ei. Urosta ärsytti suunnattomasti toisesta huokuva itserakkaus ja omahyvyys. Suden mieli teki aukoa päätään toiselle, kun oli omasta mielestään keksinyt niin hyvän repliikinkin. Susi murahti jälleen ja mietti kuumeisesti mitä teki seuraavaksi. Käsirysyyn Rakker ei viitsinyt tuhlata aikaansa, varinkaan kun tuollaisesta neidistä tuskin olisi edes vastusta.

[kridu]

Yuu katsoi halveksuvasti toiseen. Uhkamakas typerys. Kuolisi tuota menoa jos menisi aukoman väärille tyypeille pientä rumaa päätään. Yuu oli tarpeeksi itsevarma tietämään, ettei jäisi taistelussa kuin taistelussa alakynteen. Toki häntäkin voimakkaampia löytyi, mutta sellaisten kanssa ei uros ajatellutkaan hankkiutua vaikeuksiin, toisin kuin tuo pikkurakki hänen nokkansa alla.
"Totuutta kertovat puheet", Yuu korjasi viileällä, hyvin etäisellä äänen sävyllä kohottaen leukaansa muutaman ylimääräisen asteen korkeammalle. Häntä ei enää todellakaan huvittanut keskustella mokoman idootin kanssa, jolla ei näyttänyt olevan pienintäkään järjen häivähdystä pääkopassaan.

[fang]

Rakker naurahti jälleen.
"Totuutta.. Pah, pikemminkin tyhjää leukojen louskutusta tuo oli," susi murahti ja astui pari askelta eteenpäin rantaviivaa pitkin. Mustaturkin kasvoilla oli melko tympääntynyt ilme, ärsytti kun ei tiennyt missä oli ja mitä tehdä. Asuiko täällä edes ketään, siis muita kuin tuo omahyväinen koirasusi. Erotetun pää pyöri kuin pöllöllä, kun tuo etsi katseellaan jotain.. Susi ei itse edes tiennyt mitä etsi. Merkkiä älyllisestä elämästä? Rakker pysähtyi jälleen. Tuolta toiselta ei viitsinyt kysyä tästä alueesta mitään.

[kridu]

Harmuuturkki otti sanat hyvin verisenä loukkauksena, eikä aikanut jättää vastaiskua tekemättä. Ei mistään hinnasta.
"Anteeksi, en huomannutkaan että arvon pikkurakki on aivan eksyksissä ja ymmällään. Olikohan silmäsi alunperin vihreät? Nyt kun kusi on noussut tarpeeksi korkealle ne näyttävät erehdyttävästi sinisltä", Yuu sanoi neutaalilla äänellään. Taas näin pitkä lause rakenne? Mikä häntä vaivasi? Tai sitten vain vitutti liikaa tuollainen itsekeskeinen rakinpaska. Yuu tiesi kyllä itsekin olevansa itsekeskeinen, mutta hän sentään yritti olla peruskohtelias muille.

[fang]

Susi sulki korvansa toisen alkaessa puhua. Rakkeria ei yksinkertaisesti kiinnostanut toisen päänaukominen. Silti tämä kääntyi katsomaan harmaanuttua ja virnisti vähän. Olisi tietysti ollut viisasta jättää toinen kokonaan huomiotta, mutta eihän Rakker viitsinyt vaieta. Erotetulla ei ollut muutakaan tekemistään, kuin yhtyä suunsoittoon. Jos vain keksisi jotain nerokasta..
Erotetun pää oli tyhjä solvauksista. Susi murahti ja kääntyi katsomaan merelle. Uroksen pää oli vielä vähän pyörällä kaikesta. Rakker istuutui kostealle hiekalle ja huokaisi. Näin sitä oli jälleen saavuttu uudelle alueelle. Susi oli varma, ettei täälläkään voisi elää rauhassa, ilman ongelmia ja draamaa.

[kridu]

Koirasusi oli sen verran välkky, koska huomasi toisen jäävän alakynteen sanasodassa jo heti alkuun, eikä toinen näyttänyt tuntevan paikkaakaan. Olikohan mokoma uusikin rakki jolle aallokko oli tehnyt saman paskamaisen tempun? Hyvin paljon mahdollista, mutta ei omalle kohdalle sattunut asia haitannut. Hän viihtyi Kuolossa. Tilaa oli riittävästi ja hän saikin viettää laatuaikaa tarpeeksi itsekseen.
"Donia oletan", Yuu sanahti neutaarilisti. No kohtahan se selviäisi, "tai kentien Erotettu?" tämä kyseli. Jauhokasvo ei ehkä vastaisi, tai sitten valehtelisi, mikä oli oikeastaan ihan sama, mutta niin kauan kun mokoma aikoi Yuun päivää häiriköidä, saisi yöturkki myös jutustella. Juttelemalla tuosta pääsisi luultavasti nopeammin eroon, joten runsassanaisuus olisi hyväksyttävä ele tälle päivälle.

[fang]

Rakkerin pää kääntyi toisen suuntaan kun puhetta alkoi jälleen kuulua. Susi varautui jo sulkemaan toisen paskapuheet mielestään, mutta toinen ei aukonutkaan päätään, vaan esitti kysymyksiä. Harmikseen susi ei tajunnut toisen puheista juuri mitään. Jos toinen oletti että Rakker oli 'donia', tarkoittikohan se jotain lauman tapaista. Mustaturkki ei uskonut olevansa missään laumassa, eikä halunnutkaan olla. Joten ilmeisesti hänet oli 'erotettu'.
"Ilmeisesti olen erotettu," Rakker tokaisi sitten ja kääntyi enemmän toiseen päin.

[kridu]

Ahhah, naulankantaan herra Täydellisyys, Yuu onnitteli itseään mielessään. Toinen oli uusi, sanamuoto paljasti sen.
"Eli tulokas", uros tuumasi lähinnä itselleen. Nyt voisi mustaturkki hänen puolestaan lähteä lätkimään ja pysytellä kaukana harmaaturkin sinisistä silmistä. Yuu korjasi jo valmiiksi täydellistä ryhtiään ja lukitsi katseensa taivaan rannalle, joka kimalteli auringonlaskun väreissä meren takana. Shikokuristeytys ei aikonut toisen häiritä itseään enää. Uroksen korvat kuitenkin pysyivät valppaina, jotta tuo pystyisi reagoimaan nopeasti, jos idiotti kuitenkin päättäisi käydä aggressiiviseksi ja rieuhua kuin mikäkin elukka.

[fang]

Rakker nousi hiekasti ja mulkaisi toista. Tulokas, no, tottahan se oli. Toinen vain osasi sanoa senkin jotenkin.. äh.
Susi mietti hetken, nostaisiko kytkintä ja lähtisi etsimään muita elukoita, muttei jaksanut. Hän oli vieläkin aika väsynyt uintireissunsa jälkeen, joten ei viitsinyt lähteä sisämaahan. Siellähän saattoi törmätä jos jonkinlaisiin vaaroihin, ja puolikuntoisena erotettu olisi pienehkön kokonsa takia hädässä. Niinpä mustaturkki istuutui taas miettimään seuraavaa siirtoaan.

[kridu]

Yuu vilkaisi silmäkulmastaan toisen tekemisiä. Hän seisoskeli samana ylpeänä, täydellisenä, itsenään auringon laskua vasten hyvä kuntoinen turkki kiiltäen. Aallokko huuhtoi rantahiekkaa saaden kaikki jäljet katoamaan jäljettömiin. Koirasusi oli antanut kunnioituksensa merelle. Hän ei tiennyt mitään asiaa, joka voittaisi meren mahtia. Tulikin hävisi vedelle, vesi oli kaikkivoipa. Yuu muisti vieläkin vuosien takaisen taistelunsa meren kanssa. Noh, sen takia hän tällekin kirotulle saarelle joutunut. Jos uros saisi päättää, hän kipittäisi pää viidentenä jalkana takaisin Japanin maalle äitinsä luokse, mutta koska se ei tullut kysymykseenkään, koska erkkikään ei jaksaisi uida pois, hänen oli tyydyttävä osaansa.