Do you wish to take and die? || Kridu

[Warblind]

|| Kridu ja Inaripuppeli ||

Voi tuota kivien määrää. Noita suuria lohkareita, joiden päältä pennut voisivat pudota, taittaa niskansa ja kuolla. Tuota epätasaista maastoa, jolla joutui varoimaan jokaista askeltaan, pienintäkin liikettä, ellei halunnut juosta Rambona ympäriinsä ja turmella itseään. Säästä ei edes puhuta, välillä satoi ja välillä paistoi. Ei sitä sää itse pystynyt päättämään satoiko vaiko paistoi, mutta mitä saastaisen väliä. Ei ketään kiinnostanut.
Ja noilla kosteiden lohkareiden välissä kierteli solakka, täysikasvuinen susinarttu, etsien taas vaihteeksi paikkaa, jonka voisi vallata itselleen. Niin, vain siinä mielessä, että olisi oma rauhallinen paikka mietiskelyyn ja päivän paistatteluun. Tai no, miksi sitä turhaan kivelle käydä loikoilemaan, kun voisi valppaana jäädä istumaan kiviröykkiön vierellekin. Yllätyshyökkäykset toki olisivat mahdollisia tuolta paikalta, mutta ei mitään väliä - olisi epätodennäköistä, että joku raivotautinen koiranpaskiainen hyökkäisi niskaan ja repisi tuon kappaleiksi. Kapeapiirteinen Sawere oli kuitenkin varautunut kaikkeen mahdolliseen, tarkkaillen sceneharjaksensa alta ympäristöä - aivan vaan kaiken varalta täytyi edes yrittää näyttää tarkkaavaiselta.

[kridu]

Indrea käveli louhikossa taitavasti tasapainoaan käyttäen. Ihan jokaisen ei kannattanut tähän paikkaan tulla aikaansa viettämään, varsinkaan pikku lapsosten, joille saattoi käydä hassusti. Varsinkin jos Indre-setä oli samaan aikaan paikalla, joka saattoi ihan vahingossa ihan vähän vain tönäistä. Niin kävi joskus. Uros ei kuitenkaan kerennyt nyt käyttämään energiaansa ympäristön tarkkailuun, vaan hän piti käytti senkin ajan hyväkseen ja loi erilaisia ajatuksia pääkopassaan, miten hän saisi vallan ainakin näin alkuun Donioiden joukoista. Periaattessa se oli helppoa. Kunhan menisi johtajalle hieman lepertelemään, koettaisi puhetaidoillaan voittaa jonkinmoista luottamusta. Sitten vain oikeaa hetkeä odotellessa. Kun hetki koittaisi hän vain yksinkertaisesti listisi mokoman rakin, taikka vaihtoehtoisesti pistäisi johonkin tyrmään manaamaan huonoa onneaan. Mutta hänellä ei ollut vielä vankilaa, eikä vielä tarpeeksi vahvat suunnitelmat, jotka olisivat toteutuskelpoiset. Kaiken piti olla viimeiseen asti hiottua, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. Ajatuksissaan kulkeva uros ei huomannut vähän matkan päässä nököttävää tuttavuutta, jonka kanssa hän oli käynyt aikaisemmin erittäin mielenkiintoisia keskusteluja.

[Warblind]

Kyllähän se aika näinkin kuluisi, kun paistattelisi päivää vaihtelevassa säässä. Sawere mietiskeli kaikkea maan ja taivaan väliltä, vain mielikuvituksen ollessa rajana. Ellei kellään olisi ollut parempaakaan ideaa miten päivän kuluttaa, niin tässähän tämä sujuisi hyvin. Labradorinsusi olisi voinut vaikka rentoutuakin, mutta ei. Scenehukka saattoi havaita erään rakkaan tuttavuuden vähän matkan päässä. Inarisetähän se siellä. " HEVILETTIHINTTI!" Sawwe huudahti ihan vaan vittuillakseen, hymyillen yhtä pirullisesti. Viime tapaaminen oli ollut varsin ihastuttava, ja tässä sitä taas oltiinkin. Sawwe ei kuitenkaan jaksanut liikahtaakaan vielä, mutta mikäli tuo nymfi ei jaksaisi tulla sarren luokse vaan jatkaisi matkaansa, olisi nartun pakko kipitellä uroksen perään. perkele jos scenenartun hylkäisi.

[kridu]

Aivosolut rakensivat erilaisia ratkaisuja jokaiseen kysymykseen, jotka heittäytyivätkään susi uroksen aivokuorelle vaatimaan vastausta. Hän oli jo lähes varma että kauaa ei enää kestäisi hänen tavallisen tallustajan elämänsä, ratkaisut olivat jo niin lähellä. Samalla sekunilla kantautui kuitenkin Indreaparan korviin tuttu ääni ja ah-niin-kohteliaalla tervehdyksellä. Voi vittu, oli ensimmäinen lausahdus, joka pyrkikään hopeakruunun mieleen. Taas hän menettäisi kallista aikaansa. Mutta viimeksihän maanvaiva oli lähtenyt pakoon tarjoamalla pikkuista poskipusua, eli mitäs sitä tänään keksisi. Ihan vain vaihtelun vuoksi.
"SEKUNDAHUORA PILLUMAGNEETTINI", tuo huudahti, aivan kuin olisi ikävöinytkin narttua. Todellisuudessa ei Indrea ollut edes muistanu miettiä muiden olemassa oloa, bisnekset kun pitivät hänet kovin kiireisinä. "Joko olet saanut huorakerhoni alunnuslipukkeen?" tuo kysäisi hymyillen leveästi.

[Warblind]

Ah, uroshan muisti hänet! Tuo todellinen Skylla muisti hänet! pitäisikö olla ylpeäkin? Sawere virnuili entistä leveämmin, ei häntä vielä sentäs unohdettu oltu. Hevilettihintin kysellessä alennuslipun perään, Sarre pakotti naamalleen mukamas-murheellisen ilmeen. "Ei ole näkynyt, ilmeisesti postinkantaja unohti tuoda sen", labradorinsusi harmitteli niin kovinkin surullisena, ilmeen kirkastuessa kuitenkin loppupeleissä. "Entäs onkos minun rakas pikkuinen hevilettinnymfini löytänyt uusia pantavia huoria?" Sarre kysyi ihan vain ärsyttääkseen, mutta ei se viimekertainen sanailukaan ollut ketään haitannut, piristänyt ainoastaan angstista päivää. "Vai eivätkö herkkäuskoiset viisaat langennutkaan jalkoihisi, nuolemaan paskaista suota tassujesi alta?" vittuilua toisensa perään, mutta... tässä sitä taas oltiin.

[kridu]

Miksi ei olisi uros muistanut? Sehän oli ollut mukavin keskustelu vuosiin, joten miksi valittaa? Mutta sen kaltaisia keskusteluja ei ehtisi ylläpitää näin tiheää tahtia, jonka vuoksi päättikin Indrea häätää mokoman rauhan murhaajan helvettiin, kunhan kerkesi... "Ei voi olla todellista! No voinhan antaa sinulle vaikka tässä jos emme keskusteltavaa enää keksi", uros sanoi kasvoillaan niin harmistunut ilme, niin ylinäyteltynä ettei enää enempää voisi. "Luultavasti olet kertonut huoraystävillesikin minusta, koska heitä lipuu jonossa luokseni. On se hyvä, että muut pitävät arvokkaat tassuni puhtoisina, koska kuka nyt pystyisi minua vastustamaan", uros sanoi ylpeästi, hyvin vittuilevaan sävyyn. Liikaa härpäkkeitä itselleen kerännyt hukka istahti lohkareelle, jolla sillä hetkellä seisoskeli. Onneksi hänellä oli edes pieni turvaväli narttuun, ettei toinen himoissaan repisi häntä. Puutteessa elävät nartut olivat pahinta, mitä Indrea tiesi. Tosin, vittuiluahan koko paska oli.

[Warblind]

Sawere niiin rakasti tätä ylenpalttista vittuamista, etenkään kun ei uroskaan niistä sen pahemmin tuntunut loukkaantuvan. Ehkä tuo hevilettihomo oli tarpeeksi viisas, ettei jaksaisi ottaakaan koko juttua tosissaan - ei Sarre ainakaan, ja kyllähän tuollainen vittuilu sopi päivään kuin päivään. Kiireinen bisnesmies vaan ei olisi mitenkään ehtinyt tuhlata päiväänsä labradorinsuden seurassa. Uroksen harmitellessa sitä, ettei alennuslippua ollut Sarrelle kuulunut, pakotti narttukin harmistuneen ilmeen kasvoilleen, kuitenkaan mitään asiaan enää sanomatta. Puheiden jo vaihtuessa Saweren huoraystäviin, labradorinsusi virnuili vain. "Oh, kerroin kyllä, mutta kaikki sanoivat olleensa jo sinun huorinasi, moneenkin kertaan", narttu sanoi valittelevaan sävyyn, kallistaen päätään. "Tuollaiset paskaiset käpälätkö täytyisi puhtaina pitää, kun jokaista kapista narttua käynyt kopeloimassa, jokaisessa helvetin suossa käynyt tarpomassa?" Sawe kysyi ihan vaan vittuillakseen, vaikka ehkä osasikin jo odottaa, millainen vastaus urokselta tulisi.

[kridu]

"Ihmekkös viimeaikaiset panoni ovatkin olleet surkeaa laatua", Indrea sanoi, tai paremminkin tuumasi itselleen. Vittuillakseen tietenkin. "Noh, noh rakkaani, tietenkin, koska huomaatko, ne ovat täydellisesti puhtaan valkoiset", uros aloitti, "enkä minä harrasta suoseksiä, toisin kuin louhikkoseksiä... Lähes joka päivä", susi sanoi sarkastisen rakastavaan sävyyn. "Mutta, mitäs sinulel saisi sitten olla, kun edeltävällä kerralla riitti pienoinen poskisuudelma sinut karkoittamaan. Riittäisikö se tälläkin kertaa? Jos tulisit puheilleni seuraavan kerran ensi kuun maanantaina, jolloin huoraklubissani on avoimien ovien päivä, niin voisimem silloin jatkaa tätä eeppistä keskustelua", sekarotuinen tokaisi nousten seisomaan ja lähtien tassuttelemaan seuralaisensa ohitse.

[Warblind]

Sarre katsoi hyvin neutraalina urosta, pudistellen harmittelevasti päätään. "Eiväthän he mitään laatulutkia ole, mutta riittävän hyviä sinun homoudellesi", susinarttu kommentoi asiaan säälivänä, siirtäen väliaikaisesti katseensa kohoaviin kiviin. Ah tätä paikan riemua, miksilie oli edes tullut tänne? Ei Sawere sitä enää muistanutkaan, mutta ei sillä juuri nyt ollut merkitystä. Hänen oma Skyllansahan nimittäin oli täällä. Uroksen mainitessa jotain puhtaanvalkeista tassuista, Sarre vain virnuili. "Voi sinun valkoisia pieniä tassujasi. Ei ihme että viihdyt louhikolla, onko kenties pikku Skyllani vakiohuora täällä?", narttu kysyi viattomana, kallistaen päätään aavistuksen. Kaunista puhetta. Kutsuttiin huoraklubillekin. "Minulla ei ole tapana käydä sellaisilla, itseään tyrkyttävät horot eivät innosta. Odottavat vanhaa, pervoa urosta", narttu lausui säälivästi, vastaten samalla äänensävyllä myös seuraavaankin kysymykseen: "Ja kiitos ei, säästä poskipususi jollekin säälittävälle lutkalle."

[kridu]

Indrea kohotti kulmaansa ja pysähtyi. Jaa, ehkä hänen pitäisi vähän raiskata nartun ketaletta niin lopettaisi sanomasta häntä homoksi, mokomakin syohuora. "Tai sitten he käyvät ensin sinunlaisesi suohuoran luona, koska jonot minulle ovat niin pitkät että joutuvat odottamaan paineissa kolme viikkoa", hän sanoi vääntäen kasvoilleen normaalin, passiivisen ilmeen. Aivan, Sarrelin Skylla oli hänen luonaan aina ja ikuisesti, rauhaa ja rakkautta. Ja saatana. "Niimpä, voisitkin hoivata pikku tassuparkojani", Indrea sanoi säälittävän kuuloisena, terästäytyen kuitenkin nopeasti. "Tietenkin, siinähän sinä olet, vakiohuorani, suohuorani, joka harrastaa huoraamista louhikolla", Indrea selitti. "Sääli." Vastaus oli ehkäpä tarkoitettu molempiin lausahduksiin. No kyllä tästä seksisuhde vielä kehittyisi.

[Warblind]

Sarre oli kiltti, sarre oli kohtelias, Sarre oli tottelevainen. Todellinen unelmavaimo. Labradorinsusi katseli hevilettihinttiä viattomana, huolimatta uroksen kauniista, kohteliaista sanoista. "En tiennytkään että nartut käyvät minunkin luonani, kun kerran sinulla on niin kiireistä ettet jokaista tautista sekundahoroa ehdi hoidella", scenenarttu totesi neutraalina, katsellen tuota hopeanvärisen harjaksen omaavaa sutta. Toisen sanat eivät herättäneet mitään kummempia tunteita, tuo vain katseli urosta miettien, miten tuollainenkin homo saattoi parantaa puutteessa elävien narttujen päivän. "Voi sääli, mutta minua ei kiinnostaisi juuri nyt hoivailla paskaisia käpäliäsi, joilla olet kävellyt ties missä", narttu kommentoi neutraalina, vaieten herran seuraavan lauseen ajaksi. "Olenkin niin suohuora, etten muusta puhukaan ikinä kuin siitä, miten turve lentelee", Sarre lausui sarkastisella äänensävyllä, pyöritellen silmiään. Sigh, kyllä oli tylsää.

[kridu]

Kyllä. Nartun seura alkoi pikku hiljaa kyllästyttää Indreaa. Hän katsoi halveksuvasti toiseen ja kohotti kuonoaan ylimielisesti. "Muistiko jo tuossa iässä pätkii?" tuo kysäisi neutraalisti. "Minulla on nimittäin muutakin tekemistä kuin tyydytellä kaltaisiasi 'sekundahuoria'", uros juttusi. Tottahan se oli. Hänellä oli saari valloitettavana ja tässä hän oli jo tuhlannut tuota pikaa viisi minuuttia turhan päiväiseen löpinään. "Sinä ja sinun paskaiset käpäläsi..." Indrea mutisi, eikä jaksanut enää alkaa puhumaan suohuorista. Hänen aivonsa raksuttivat, etsien vastausta miten pääsisi tuostakin takiaisesta eroon ja mahdollisimman pian. Taas menivät yöunet vähille, sillä työajasta ei minuutteja revitty. Piste. Uros otti muutaman askeleen ja oli aivan nartun vierellä. Jos mokoma pitäisi kuononsa kiinni säilyisi scenerakki henfgissä. Henkisesti tai fyysisesti, ihan miten vain.

[Warblind]

Voi Indreaparkaa, mutta Sarre olikin niin rakastettava neitonen. Labradorinsusi katseli neutraalina urosta, antamatta minkään sen suuremman tunteen näkyä ulospäin. Jokainen saisi tehdä miten halusi, mutta eihän kukaan käskenyt urosta jumittamaan scenesuden seurassa. Se voisi lähteä heti kun haluaisi, eikä Sawere asiaan puuttuisi. Toisen höpistessä jotain muistin pätkimisestä ja sekundahuorista, alkoi kolmivärinen narttu jo vaikuttamaan tylsistyneeltä, ja sen kuuli toki myös äänestä: "Tokihan sinulla on, tyydyttele toki vain laatuhuoriasi." Oli jälleen hetken hiljaisuus, kunnes uros mumisi jotain. Ei Sarre asiaan huomiota edes kiinnittänyt, kunhan jotain mumisi. Kukin tyylillään, kuten oli tapana sanoa. Kun hevilettihintti astahteli muutamalla askeleella nartun vierelle, ei Saweren ilme muuttunut. "Kissako kielesi vei Skyllaseni?" Sawere kysyi viattoman kuuloisena, kääntäen päänsä uroksen suuntaan. Minne jäi harkintakyky? Inari vei sen mukanaan, namnam.

[kridu]

//Autohiitti lupa~//

Indrea oli taatusti rakastettavampi. Hän oli charmikas, hyvä käytöksinen ja puhui aina kohteliaasti ja kunnoittavasti. Pärsk. Uros ei kääntänyt katsettaan hetkeksikään pois, vaan tuijotti narttua koko ajan. Raiskaaminen oli helppoa (paitsi roolata). Sen toiminnon jälken ei scenehukka häntä häiriköisi enää ikinä, se oli varma. Mustaharjan sanat menivät toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos. Indreaa vitutti. Tässä nähtiin hänen äkilliset mielenvaihtelunsa erittäin hyvin. Kun hän ei vastannut, alkoi vihersilmä kyselemään. Indrean rento, vittuileva käytös oli tiessään. Sekunin murto-osassa viha läikähti hänen sisällään ja hän nappasi narttua niskavilloista hampaillaan ja niin... No kaikki tässä vaiheessa jo tiedämme mitä Indrea nartulle teki. Homman hoidettuaan uros loikkasi kauemmaksi nopeasti.
"Adios sekundahuora", hän sanoi mahtailevasti ja virnisti niin vittumaisesti kuin vain ikinä pystyi valmiina häveltymään paikalta.

[Warblind]

Indreasta tuli hetkien ajaksi jotenkin... rauhallinen. Scenenarttu kohotti epäileväisenä kulmiaan, kuin yrittäen lukea jotain uroksen mielenliikkeista. Sääli vain, tuo hopeaharjaksinen homo peitti kaiken yllättävän taitavasti, ettei Sawerekaan pystynyt täysin olemaan varma, mitä herra oikein tuumaili. Ruohonvihertävät silmät tarkkailivat pistävästi kookkaampaa urosta, joka toisaalta vaikutti turhautuneelta Sarren kyselemiseen. Hetken ajan pieni hymynpoikanen kareili nartun naamataululla, tosin sekin hävisi kuin hetkessä. Voi miten loistavaa. Tuleva teiniäiti. Pienten karvanoppien emo. Sigh. Menikö kaikki sittenkään niinkuin piti? Välikohtauksen jälkeen kolmivärinen irokeesihukka valahti maahan makaamaan, mulkoillen sen verran kylmästi kuin pystyi. Sawereen sattui, mutta sen kanssa oppi elämään. Elämä sai riepotella nukkejaan miten halusi, ja piti vain alistua kohtaloonsa. Tähän Sawere tosin olisi voinut vaikuttaa, mutta minkäs teit. Toisen huudellessa hyvästejä, yritti labradorinsusi nousta hatarasti edes istumaan - hyvin vaivaalloisen ja kituvan näköisenä. "Saatanan raiskaaja.. Suksi helvettiin siitä", scenehukka sihahti hampaidensa välistä hyytävästi, painaen korvat kiinni niskaansa. Ehkä Indrea olisi kiltti ja lakkaisi tuhlaamasta aikaansa.