Sulavat tunteet jäätyvät jälleen || Fang&Benji

[fang]

Kun toinenkaan ei vaikuttanut halukkaalta jatkaa keskustelua, alkoi Benji ajatella omiaan. Uros ihmetteli itseään. Toisen läsnäolo ei haitannut Benjiä - yleensä hän ei seurasta perustanut niinkään. Arashi ei myöskään saanut Benjin oloa epämukavaksi - Yleensä koirasusi tunsi kenen tahansa seurassa olonsa epämukavaksi. Jollain oudolla tavalla toinen kiehtoi Benjiä erilaisuudellaan. Minchia heilautti jälleen häntäänsä malttamattomana. Loppuisi jo rajuilma, että pääsisi jatkamaan matkaansa, ja unohtamaan tuon Arashin. Koirasusi ei halunnut, että toinen alkaisi kiehtoa liikaa. Benjin toiveet sään selkenemisestä olivat kuitenkin täysin turhia, sade vain yltyi.

[kridu]

Pilvet tiputtelivat kyyneleitään maankamaralle. Arashi ei voinut olla myöskään vajoamatta omiin ajatuksiinsa. Hän muisti veljensä, jonka oli vannonut tappavansa, mutta olikin velikulta kadonnut näköpiiristä ja Arashi oli purkanut raivonsa muualle, löytänyt elämänsä kultaisen (kuraisen) keskitien, joka sisälsi verenvuodattmista ja hengen riistämistä, ainoastaan sen vuoksi, että se kohotti hänen surkeaa itsetuntoaan. Uros vihasi itseään ja luuli, että tappaminen oli ainoa asia mihin pystyi.
Rajuilman voimat alkoivat heikkenemään.

[fang]

Toinenkin taisi olla uppoutunut mietteisiinsä. Benji huokaisi. Hänen elämänsä oli ollut niin tyhjää ja yksinäistä, ettei hän oikein osannut puhua toiselle mistään. Punaturkki huomasi taas vajonneensa ajattelemaan kotia. Benji oli lähtenyt nuorena omille teilleen ja jäänyt vaille kodin turvaa.. Mutta pah, mitä sitä aikamies sellaisia miettimään. Uros oli nyt aikuinen, ja voisi perustaa oman perheen - jos välttämättä haluaisi. Benji ei kuitenkaan voinut kuvitellakkaan itseään isänä. Koirasusi huvittui hieman ajatuksistaan. Minchia oli surkea narttujen kanssa, mistä tämä edes hankkisi eukon? Mihin eukkoa edes tarvitsi.. Koirasusi pudisteli sekavat ajatuksensa päästään, ja vilkaisi Arashia. Mietteissään yhä, myös. Smyh. Benji koitti ajatella jotain arkista, sillä jos hän ei ajatellut tietoisesti mitään, hän huomasi ajattelevansa toista. Miksiköhän, ei sitä Benji voinut käsittää.

[kridu]

Ehkä Arashin paikka elämän kiertokululla oli vain kuulua sinne mustalle, saastuneiden puolelle. Sinen puolelle jossa ei kunnioitettu elämää. Ajateltiin vain omaa napaa.
"Myrsky laantuu", uros sanoi herättääkseen toisen ajatuksistaan. Ehkä Benji oli kuite4nkin sen huomannut jo, ehkä ei, mutta Arashi olisi mielellään yksin, sillä ahdistavat ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan ja hän tunsi olonsa yhä vain likaisemmaksi. Ehkäpä näiden ajatusten takia hän jättäytyisi taas syömälakkoon, kuihtuen taas pieneksi, mutta silti jädäen voimakkaaksi tappajaksi. Ainakin henkisellä tasolla, jos ei muuten.

[fang]

"Nii-in", Benji tokaisi toisen puheille. Koirasusi mietti hetken, lähtisikö, ja voisiko ylipäätänsä lähteä. Minchia katsoi toista.
"Tahokko et lähen?" nuorikko kysyi murahtaen ja mietti hetken, miksi edes kysyi tuota. Benji ei halunnut mennä sateeseen kastelemaan turkkiaan lisään, joten sanoi toinen mitä tahansa, vielä minchia ei suunnitellut lähtöä. Ei Benji edes tiennyt, mihin olisi mennyt.

[Vitu lyhyt ja onneton mutku ei kirjuttamine joteki luonnistu ny XD]

[kridu]

Arashi oikeastaan yllättyi toisen kysymyksestä. Eihän toista viitsinyt sateeseenkaan ajaa. Ruskoturkki käänsi sinisen katseensa hieman vanhempaan, tosin pieni kokoisempaa urokseen.
"Mikäpäs minä olen vaikuttamaan sinun liikkeisiisi", uros päätti vastata. Ympäripyöreä vastaushan se oli, mutta Arashi ei suoraan tahtonut sanoa olevansa mieluummin yksin, eikä hänellä nyt varsinaisesti ollut mitään toista vastaan. Pilvet alkoivat hajoilla, mutta sade jatkui, voimakkaan tuulen kera. Arashi kyllä jo kokemuksesta tiesi, että nekin katoaisivat salamoiden ja jyrinän mukana ajan kanssa.

//sama täällä xD//

[fang]

Benji tunsi pientä huojennusta, toinen ei suoranaisesti ollut ajamassa tätä pois. Uros oli aika hyvillään siitä, että sai olla vielä vähän aikaa toisen luona ja tuntea olonsa mukavaksi. Koirasusi ei oikein uskaltanut sanoa mitään, tyytyi vain myhäilemään tyytyväisenä. Huono sääkään ei haitannut urosta, etenkään kun taivas näytti jo selkenemisen merkkejä. Vihreäsilmä kävi vatsalleen makuulle ja vaivihkaa vilkaisi Arashia, josta yhä huokui tyyneys. Sitten koirasusi katsoi taivaalle ja mietti hetken, olisiko hänen pitänyt kiittää toista siitä, ettei tämä ajanut Benjiä sateeseen.

[kridu]

Arashi tunsi pienen ärsyyntyneisyyden nousevan, kun pilvet alkoivat rakoilla. Perkele, sinä meni sekin nautinto, hän ajatteli turhautuneena. Benji kävi makuulteen ja tuntui vilkuilevan hänen suuntaansa. Mitäköhän toinen oikein halusi? Sanoa jotain? No Arashi ei kuitenkaan kasannut itselleen liikaa paineita, vaan jatkoi taivaan tuijottelua siinä toivossa, että myrsky palaisi ja tuulet lähettäisivät uuden. Mutta toiveisiin ei vastattu.
"Perkele..." uros sanahti hiljaa. Sade jatkui vielä, tosin ei niin raskaana. Hänen puolestaan sade olisi saanut jatkua vaikka loppu vuoden.

[fang]

Benji katseli selkenevää taivasta, ja kuuli Arashin kiroavan. Koirasusi ei kehdannut kysyä mitä toinen kirosi, joten tyytyi vain makaamaan hiljaa. Sade jatkoi vielä, tosin se laantui koko ajan. Pian se varmaan loppuisi, ja kaksikon tiet eroaisivat. Minchia huokaisi huomaamattaan ääneen, mutta tuhahti sitten mielessään. Ilma tuoksui raikkaalta ja, no, siltä miltä se yleensä sateen jälkeen tuoksuu. Sade muistutti enää vain normaalia kesäsadekuuroa, ja Benjin oli vaikea tajuta, että äsken paikalla riehui raju myrsky.

[kridu]

No, eihän ihan jokainen olisi edes pystynyt käsittämään, miten joku pystyi myrskyä palvomaan, niin kuin Arashi teki. Sen vuoksi olikin uros ihan onnellinen, ettei toinen alkanut utelemaan, vaan pysytteli hiljaa. Kyllähän Benjikin siinä vieressä huokaili, joihin Arashi ei jaksanut reagoida. Olipa tämäkin seuraleikki. Sade muuttui aina vain harvemmaksi. Myrsky oli laantunut lopullisesti. Miten harmillista, tuumasi Arashi hiljaa mielessään. Pian sadekuurokin alkoi rakoilemaan. Pilviverhon takaa kimalsi muutama auringon säde, jotka tuntuivat puhkeavan kukkaan, kun pilvi repeytyi kokonaan.

[fang]

Benji nousi maasta ja pudisteli itsensä, kun sade näytti enää vain hennolta tihkulta. Auringon säteet häikäisivät uroksen silmiä, ja tuo yskäisi hieman, saadakseen toisen huomion.
"Minun on parasta lähteä", koirasusi sanoi. Hän ei voinut olla enää Arashin luona, vaikka olisi halunnutkin. Hieman mietteliäänä Benji ampaisi juosten matkaan kuran lentäen lätäköistä ja tarttuen minchian oranssinpunertavaan turkkiin tämän kadotessa metsikön varjoihin.

[Kiitokset pelistä :3 Näin Benji sai kokea ensi-ihastumisensa XD]

[kridu]

Arashi katsahti toiseen, kun Benji rykäisi herättääkseen huomion. Pieni kokoisempi sanoi asiansa.
"Asia selvä", Arashi sanoi rauhallisesti. Hän ei antanut innostuksensa kuitenkaan näkyä ulos päin. Pysytteli vain samana omana neutaalina itsenään. Pilviverho oli pirstoutunut tuhansiksi sirpaleiksi päästäen valon tulvinaan maahan. Benji loikki kuran keskelle kadoten pian näköpiiristä. Ei kestänyt kauaakaan, kun Arashi itsekin lähti pusikon suojista.

//Lyhyt loppuun... Kiitokset pelistä! 8)))//