|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 18:50:09 GMT 2
Beatrice
Mustanharmaa koirasusi narttu asteli kevyesti, hölkkäsi, pitkin lehtimetsän polkua. Polku oli kirjavien lehtien peittämä ja donia kiinnitti katseensa maahan. Tuo haukotteli ja vinkaisi samalla, niinkuin sillä oli tapana. Narttu nuuhkaisi ilmaa ja siirtyi yhden koivupuun viereen ja istahti siihen. Tuo rapsutti korvaansa ja laskiessaan häntänsä sen suuri kultainen koru kilahti kimeästi osuessaan pieneen kiveen. Koiran puolikas laski nenänsä maahan. Tästä oli vasta kulkenut joku eläin. Tuo lähti maata nuuhkien seuraamaan jälkeä.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 1, 2008 19:00:24 GMT 2
Siniraitainen ja muuten lähes musta uros susi asteli pää painuksissa eteenpäin. Vieläkin mieli oli hieman maassa, no ei mitenkään nopeasti nyt toivuta jos kerran sydän särjetään. Hän huokaisi. Elämä ei maittanut. Elämä oli syvältä. Kaikki oli syvältä. Ruskeat silmät nousivat pois lehtien peittämästä maasta ja haravoi ympäristöä. Koivun alla oli joku, luultavasti Donia. Mutta Micah ei jaksanut piitata. Ei kukaan hänestäkään piitannut, antoivat mätääntyä yksin vaikka seuraa kaipasi. Ei kukaan tälläisen luikun kanssa halua olla, luikun tosiaan. Syöminen oli vähän vähälle jäänyt... Uros vain jatkoi matkaansa hiljaisin askelin katse taas kerran maassa.
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 19:12:59 GMT 2
Maa rahisi nartun edessä, kauempana. Katse nousi salaman nopeasti, samoin pää. Helpottunut huokaus, se oli donia. Ja siinähän oli melkein samaa väriä kuin Biitissä. Laiha, katse ilmeisesti maassa. Se tuli narttua kohti.
"Hei, sinä siellä", narttu huudahti, aika hiljaa kylläkin. Kaippa tuo toinen kuulisi. Koirasusi hieraisi kylkeään puuhun kun kirput taisivat purra. Tai ainakin kutitti kylkeä ihan hirveästi. Sitten tuo astui kauemmas puusta ja lehti tipahti tuon kuonon päälle. Narttu ravisti päätään hieman ja lehti tippui alemmas.
[liian lyhyt ]
|
|
|
|
Post by koji on Oct 1, 2008 19:39:33 GMT 2
Micah pysähtyi taas kuullessaan jonkun huutavan, luultavasti tuo susi tuolla. Se oli tullut lähemmäksikin. Hirveän ilkeältä ei toinen vaikuta, mutta eipä tiedä... Ulkonäkö pettää. Hän katsoi toista vähän epäilevänä. "Niin..?" uros kysyi ja pysyi paikallaan.
Lehtiä tippui hiljakseen pois puusta, punaisia ja keltaisia, ruskeitakin. Hiljalleen ne tippui puusta tuulentakia, vihreää laikkua ei missään ollut. Pari tuollaista kaunista lehteä tippui Micahinkin päälle, jotka tämä ravisti pois. Toinen ei varmaan ole ollut ihan koko elämäänsä täällä... Miten muuten olisi saanut tuon kultarenkaan häntään? Hänkään ei ole täällä aina ollut. Niinkuin moni muukin.
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 19:55:53 GMT 2
"Öh, ajattelin vain kysyä josko tietäisit missä olen?", narttu kysyi. Pian tuon teki mieli läimäistä itseään jotenkin päähän. Kai hänen olisi pitänyt kysyä missä me olemme, koska hän ei ollut yksin. No, ei se niin tärkeää ollut.
"Olen muuten Beatrice, kaverit kutsuvat usein Biitiksi", narttu sanoi ja hymyili kuin olisi ollut itse iloisuus.
"Olimpas minä tyhmä, mikä on sinun nimesi?", narttu kysyi. Biitti katsoi urosta edestäpäin, niin, tuo tutkaili toista. Jep, taisi olla uros. Koska nartuilla ei taida olla useinkaan tuota.. palleja. Kyllä, tietenkin Donia oli katsonut senkin. Tosin vainvihkaa, ja toivoi ettei uros ollut huomannut. Grr, ei tuo mikään rumakaan ollut ~ Hymy vaihtui virneeksi. Mutta narttu piilotti sen taas nopeasti. Pervot ajatukset saisivat kyllä pysyä kurissa, vielä.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 1, 2008 20:02:15 GMT 2
Jep, taisi olla uros. Koska nartuilla ei taida olla useinkaan tuota.. palleja.
repesin XD
--------------------------
"Kuolon Kynnessä." uros vastasi, hän itse tiesi jo jonkin verran tästä paikasta, mutta oli ainakin hyvä tietää se nimi. Hauska nimi toisella Beatrice... Ainakin parempi kuin Micah, se kuulosti tyhmältä uroksesta.
"Olen Micah." donia esittäytyi. Aika sosiaaliselta toinen vaikutti, Micah ei niinkään sosiaalinen ollut, kun oli masentunut. Ja ei oikein silloin elämä ja muu kiinnosta. Ehkä ei edes Biitti kestä tälläistä kauaa, Micah ainakin luuli niin. Ennenkään kukaan ei ole kestänyt... Kohdellaan kuin jotain erotettua perkele... Sellainen ehkä joskus ollaankin, ehkä. Jos siitää hänen ja ranwin suhteesta saadaan selville...
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 20:13:38 GMT 2
[xPP]
"Kuolon kynsi.. Ei me kai vielä olla kuolleita?", narttu yritti olla hauska, koska toinen vaikutti apealta, mutta hän ei ollut vitsimiehiä. Micah, narttu maisteli nimeä hieman. Se oli helppo lausua ja se oli myöskin aika mukava nimi.
"Taidat olla aika huonolla tuulella? Huono päivä, kenties?", narttu kysyi hienoisesti. Koirasusi haukotteli hieman ja istahti katselemaan urosta odottaen vastausta kysymykseensä. Lehtiä tippui paljon puista. Olikohan tämän nimi lehtimetsä? Kenties. Olisi aika osuva nimi.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 1, 2008 20:39:11 GMT 2
Micah pudisti päätään. "Se on vain saaren nimi." hän sanoi. Huonolla päällä? Hm... Ainahan nyt, ja ei toinen ymmärtäisi. Mutta eipä hän kerrokkaan.
"Olen jo kauan ollut..." siniraitainen sanoi. Toivottavasti toinen ei rupea utelemaan, miksi hän oli maassa. Se vasta inhottavaa olisi. Ruskeat silmät katsoivat hieman noita putoilevia lehtiä, kauniita olivat. Kohta tosin tulisi talvi, ja kylmä. Mutta eipä Doniaa se haittaa, hahaa. Tuuhea turkki oli, ja siitä oli usein hyötyä paljonkin.
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 20:44:20 GMT 2
"Tuota.. Haluaisitko kertoa minulle? Ei tietenkään pakko, mutta saattaisi helpottaa?", narttu kysäisi hiljaa ja nopeasti ja yritti tavoittaa harmailla silmillään uroksen silmiä. Pojun katse taisi harhailla paikasta toiseen. Biitti huokaisi hiljaisesti ja heilautti häntäänsä vähän liian rajusti ja kuului taas kilahdus kun koru osui puuhun. Tuo oli aina paha kun narttu metsästi. Hänen piti opetella varomaan. Mutta ei sitä ihan heti oppisi.
"Oletko yksinäinen?", narttu tokaisi, ei se oikeastaan ollut kysymys. Mutta hiljaisuus oli niin ärsyttävää, eikä narttu välittänyt hiljaisuudesta ja siitä että joku on allapäin.
Piristyisi nyt hyvä mies, sehän kuolee apeaan, Trice huokaisi. Apeisuus tarttui ilmeisesti.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 1, 2008 20:53:20 GMT 2
"Mielummin en puhuisi siitä..."
Micah sanoi, ei hän oikeastikkaan välittänyt puhua. Herkkä asia se oli, ja ei ollut tuntenut toista edes 5 minuuttia. Enemmän luottamusta saisi ansaita. Korvat heilahtivat vähän, kun tuo kilahdus kuului. Toisen hännässä oleva koru osui vain puuhun, ei erikoisempaa. Hyvä.
"Miten nyt ottaa..." siniraitainen sanoi. Ei hän kehdannut myöntää, että oli hyvinkin yksinäinen.
----------------------
vähä lyhyt mut pitää mennä
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 1, 2008 21:01:27 GMT 2
[Njuu ^^]
Narttu pettyi hieman itseensä, olipas hän ollut tunkeileva. Nyt tuo päätti hieman rauhoittua.
"Tiedätkös, ymmärrän sinusta että olet aika rauhallinen sielu... ja ehkä juuri sen takia sinusta on tullut sellainen kun olet yksinäinen?", koirasusi veikkasi ihan lonkalta ja siitä mitä oli käsittänyt uroksesta sen viitisen kuutisen minuutin aikana. Biitti venytteli ja nousi seisomaan. Punatulkku oli tullut visertämään kauniisti puun oksalle. Donia lipaisi huuliaan, sille tuli nälkä. Mutta lintu oli liian ylhäällä, eikä siinä olisi paljoa mitään syömistäkään. Toinen punatulkku lensi ensimmäisen viereen. Hetken kuluttua ne lähtivät toisiaan kierrellen ja pujotellen yhdessä pois. Aww ~ Rakastuneita. Katse suuntautui taas urokseen. Olikohan tuo koskaan rakastunut kehenkään. Hmm, ehkä. Narttu avasi suunsa kysyäkseen mutta ei saanut pihaustakaan aikaiseksi ja sulki sitten hieman nolona suunsa ja suuntasi katseensa maahan. Jäädä nyt sanattomaksi. Tosin ei häntä pitäisi nolottaa miltei tuikituntemattoman uroksen kanssa. Noh, minkäs sille mahtaa.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 2, 2008 16:21:57 GMT 2
Micah katsoi hieman kummissaan toista, mitä ihmettä se selitti? Uros kyllä taisi tietää syyn, miksi oli yksinäinen. Se oli hänen oma vikansa, kun ennen oltiin sellainen ihme pakkomielteinen... Pakkomielteistä on kyllä jotenkin pois päästy, mutta ne vielä vainosivat. Nytkin tekimieli tarrata tuohon tassuun kiinni ja purra vain.
"Niimpä kai..." susi uros huokaisi.
Mistä lie syystä on oikeasti tultu yksinäiseksi... Siitä, että muut eivät piittaa vain. Maailma on täynnä itsekkäitä idiootteja. Ja kaikki on varmaan tänne kerääntuneitä. Voisipa toisaalta lähteä täältä vain pois, kauas pois. Sinne missä olisi mahdollisesti onni, mutta ei sitä missään ole. Se pitää löytää ja ansaita.
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 2, 2008 16:32:02 GMT 2
Narttu tuhahti. Äh, ei uros tainnut halutakkaan seuraa. Koirasuden teki mieli lähteä. Tosin tuo vain päätti siirtyä taas kauemmas uroksesta. Biittikään ei ollut löytänyt ystäviä, tosin hän oli ollutkin saarella vasta viikon pari. Tuuli kävi pyöräyttämässä lehtiä kuin pieni hurrikaani, ja tiputti lisää lehtiä puista. Donia laskeutui puun viereen maahan loikoilemaan ja katse kiersi puita ja vähän puiden oksien välistä pilkottavaa taivasta. Ilma oli kolea, onneksi sentään oli se paksu turkki. suden puolikas haukotteli makeasti ja lipaisi huuliaan. Virnistys nousi tuon huulille. Tiedä sitten miksi. Kaksi lintua, pääskyä, liisi koiraeläinten ohi. Miten ne sitten uskalsivatkin tulla niin alas vieläpä petojen ohi lentää? Ehkä, koska ne olivat niin nopeita. Olisipa Beatillakin siivet. Oh, hän lentäisi. Hän niin lentäisi! Halki taivaan.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 2, 2008 18:14:41 GMT 2
Micah seisoi paikallaan. Toinen meni näköjään takaisin tuon puun luokse... Uros huokaisi mielessään, ei nyt ääneen viitsnyt. Ei varmaan tuosta ihan ystävää saa, kun hän on vain niin hiljainen, että vaikeaa se oli. Siniraitainen kävi istumaan. Hiljausuuden verho oli laskeutunut, kumpikin oli vain hiljaa hissukseen. Micah ei oikein osannut aloittaa keskustelua, tai muutenkaan oikein saada ystävyyttä nyt alulle. Tekisi mieli vain pyytää anteeksi, että ollaan tälläinen. Mutta se saattaisi olla outoa.. Eli pysytään vain hiljaa.
Uros vilkaisi sivusilmällä tuohon pääskyseen. Aika kesy lintu varmaan, noin lähelle uskalsi tulla.
|
|
|
|
Post by lickke on Oct 2, 2008 19:57:43 GMT 2
Narttu laski katseensa maahan. Hiljaisuus ei ollut hänen juttunsa. Korvat painuivat niskaan kiinni kun tuuli taas pörrötti turkkia. Koirasusi avasi suunsa sanoakseen jotain. Suu oli pitkään auki ja katse uroksessa. Ei, ei hän sanonut mitään. Suu sulkeutui ja katse laskeutui.
"Et taida olla hirveän puhelias, nah?", Biitti mutisi pienesti ja hiljaa. Kulmiensa alta tyttö katsoi urosta. Tuo nousi takaisin istumaan. Pian seisomaan ja käveli uroksen viereen ja istui siihen.
"Haittaako, jos olen tässä?", narttu kysäisi nopeasti ja käänsi päätään katsoakseen urosta. Huokaus melkein lipesi nartun huulilta. Nartun kyljet kohoilivat nopeasti. Ehkä vähän liiankin? Kylmät väreet kulki sudenpuolikkaan selkärankaa pitkin. Katse pysähtyi urokseen. Pitkäksi aikaa. Liian pitkäksi. Koirasusi luhistui siihen paikkaan ja luomet sulkeutuivat. Huulilta näki pelästyneen irvistyksen. Mitä se voi olla? Ei koirasudella ollut tapana pyörtyillä. Paitsi pienempänä hän kuvitteli aaveen, tai näki hengen. Tai oli näkevinään- mutta ei pitkään aikaan ollut tapahtunut niin.
|
|
