Maata näkyvissä! [[Lara och Lilian]]

[Tika]

Ruskeamusta kuusijalkainen uros susi istuskeli näennäisen rauhallisena luolaston suulla puoliksi varjoissa. Ranwi heilautti hiukan kahta häntäänsä ja kallisti sarvekasta päätään. Se tiesi olevansa melkoinen näky saarella, ja oli myös tyytyväinen siihen, että herätti kunnioitusta ja pelkoa muiden silmissä. Niin alfan pitikin. Laumalaiset ja vastustajat piti saada kuriin, ja ulkonäkö auttoi asiaan. Ainakin useimmiten.

Tympääntyneenä uros raaputti hiukan maata yhdellä ylimääräisellä jalallaan. Huvia tuosta ei juuri tullut, joten tämä lopetti melkein heti. Oli ollut hiljaista ja tylsää, Igotsune ei ollut nimittäin tavannut ketään aikoihin. Ei Synnin jälkeen. Mitäköhän se Syntikin puuhaili. Toivottavasti pureskeli uusia ranweja, koska ranweista oli hiukan pulaa.

[lickke]

Ylös noussut Lilian kuunteli ääniä joita löytyi ulkoa. Joku siellä oli. Kuka sitten, ainakin se haisi ja se riitti Lilille, tuo päätti käydä katsomassa mikä tai kuka se haiseva olento oli. Kun hän ennätti vilkaista luolan suulta hänen silmissään kävi pelon häivähdys ja sitten irvistys nousi suupieleen. Se oli pilkallisen ja pelon sekä inhon sekainen irvistys, ota siitäkin nyt selvää. Hieman tassut värähdellen tuo haappuili lähteäkseen. Mutta ei voinut vastustaa kiusausta tokaista jotain tyhmää.
"En voinut edes kuvitella että joku voisi haista noin pahalta", tyttö huikkasi ja kääntyi nopeasti tuota rumaa, ja oudon näköistä kohti. Oliko se villisika? Kenties sarvellinen apina?

[Tika]

Igotsune tuijotti ärtyneenä tuota ihme hapuilijaa, joka oli tähän tullut häiritsemään ja haukkumaan pahanhajuiseksi.
"Oletko itseäsi koskaan haistanut?" nälväisee uros ja tuhahtaa sitten. Miksi turhaan tuhlata aikaa johonkin tuollaiseen minchiaan? Tosin, tuosta voisi saada hyvän ranwin, jos nyt jaksaisi alkaa tuota kiinni ottamaan. Nääh, ei ainakaan vielä. Ensin voisi vähän leikitellä tuon kanssa.
"Ihanko itse osasit tänne?" kysyi uros, tarkoittaen luolastoa. Toinen vaikutti kyllä hyvin tyhmältä olennolta, että ei koskaan tiennyt mitä se saisi päähänsä.

[lickke]

"Olen, ja siksi voin sanoa sinua pahan hajuiseksi", tokaisi tyttö takaisin. Neiti käänsi selkänsä urokselle ja päätti lähteä kunnes sitten kuuli toisen lauseen.
"Miksikäs en? Teiltä paikallisilta rahvailtako neuvoa pyytäisin? Ei ikinä", Lil tokaisi ylpeästi ja kääntyi takaisin urokseen päin. Hmm. Osaisiko tämä muka mitään? Tuskin sillä edes aivot riittäisivät että se osaisi etsiä neulan neularasiasta? Tuommoinen rahvas pohjasakkaan kuuluva. Ja nuin rumakin vielä.
"Mikä olet edes olevinasi? Joku piikkisika? Kenties sarvellinen apina?", neiti tokaisi ja katsoi urosta pilkaten. Silmistä voisi oikein nähdä pilkallisen naurun. Kenties.

[Tika]

Uros vain tuhahtaa ykenkatseisesti tuon vastaukselle pahanhajuisuudesta. Mitäpä tuon kanssa väittelemään, kun ei se kuitenkaan tajuaisi. Arvoton minchian rääpäle kun oli.
"Hyvinkin, en näe aivokapasiteettisi riittävän siihen, että itse navigoisit paikalle", tuhahti tämä ja heilautti häntiään ärtyneen oloisena. Seuraava kysymys kyllä hiukan hämmästytti tätä.
"Etkai vain ole uusi saarella?" kysyi susi. Uroksen naamalle levisi hiljaa pahaa enteilevä hymy. Varmasti tuo olisi uusi saarella! Sitähän voisi sitten pelotella vähän, vaikka tuosta ei kyllä mitään hyvää ranwia saisi tekemälläkään.

[lickke]

"Pyh", narttu mutisi ja nosti häntäänsä hiukan.
"Etkai usko että se sinulle kuuluisi?", susikoira sanoi ja katsoi urosta silmiin, tai ainakin yritti.

Lintujen lauluakaan ei ollut kuulunut sen jälkeen kun tuo tyhmä uros päätti raahata perseensä samaiselle alueelle.
"Taisivat linnutkin säikähtää hajuasi?", neiti tokaisi hieman ivallisesti ja virnisti suuresti. Hänen kellertävät hampaansa vilahtivat hienoisessa auringon valossa. Luolasto oli hiukan hiljainen, varsinkaan kun tuo uroskaan ei saanut aikaiseksi sanoa mitään, ehkä ei sanavarasto riittäisi?

[Tika]

Susi virnisti voitonriemuisesti. Eli tuo oli uusi tulokas! Oijoi, tästähän saattaisi tulla hauskaakin. Uros jätti toisen naljailut omaan arvoonsa huomioimatta niitä.
"Kun sinä kerran noin pidät ulkomuodostani, niin haluaisit varmaan itsekin olla samantapainen?" kysyy Igotsune innokkaasti ja silmät välähtäen pahaenteisesti. Yleensäkin suden innokkuus ei ollut mikään hyvä merkki. Uros hautoi pahoja ajatuksia, se oli selvä. Huonompi juttu tuon toisen kannalta...

[[Lyhyt]]

[lickke]

"Pyh, nuin rumaa pärstää tai nuin läskiä ruumista en ikinä haluaisi, tiedä se!", narttu rääkkyi yhä tiukemmin. Susikoiran hampaat pilkahtivat vihamielisesti. Kävi hetkellinen tuulahdus ja nartun tuuhea häntä heilahti ja tuo nosti sen kaarevasti selkänsä päälle.

Koirasusi myhäili itsekseen, uroksessa oli jotain pahasti vialla. Mutta mikä?
Lilian virnisti karkottaakseen hiukan pelokkaat aatteensa. Mitä tuommoisessa nyt voisi olla pahaa? Saatika pelottavaa? Ei mikään!

[Tika]

Susi nousi hitaasti, melkein laiskasti, ja venytellen seisomaan.
"No sehän on harmi, sitten sopeutuminen voikin olla hiukan hankalaa..." sanoi tämä vihamielisellä äänellä ja astahti uhkaavana lähemmäs toista. Olihan tällä kokoakin, joten toisella mahtoi olla syytä hiukan pelätä. Tai muuten tuo olisi varmaan tyhmänrohkea.
"Vai mitä tuumit?" kysyy tämä sitten vielä ivallisena punaiset silmät välähtäen. Uros nostaa yhden ylimääräisistä raajoistaan irti maasta ja pyyhkäisee muutaman keltaisen lehden maasta voimalla, niin että kynsistä jää jäljet pehmeään maahan luolan edessä. Ruskea virnistää pahaa enteilevästi.

[lickke]

"Usko unelmiisi pappa", narttu naurahti, perääntyi hieman ja kääntyi varsin varomattomasti kävelläkseen takaisin luolaan. Varovaisuus ei ollut hänen paras lajinsa, mutta hiukan varuillaan tuo oli ja vahti urosta silmäkulmastaan varsin tarkkaan ja hartaasti. Tuo hyyppä ei pääsisi hyökkäämään ilman että narttu huomaisi.

"Ja nyt jos sallit häipyä? Kiitos hei", koirasusi tokaisi ylimielisesti ja asteli luolan perukoille, sieltä pääsi pois toistakin reittiä, mutta uros ei siitä mahtuisi. Tosin se ei varmaan siitä tiennytkään, toivottavasti.

[Tika]

Susi ei aikonut päästää leluaan menemään, ei toki. Se ei vastannut toisen puheisiin, mutta tuijotti toista ärtyneenä. Kun tuo sitten käänsi selkänsä, ei tämä voinut edes uskoa tuuriaan. Tai toisen tyhmyyttä. Miten lie. Ranwi kuitenkin jännitti jalkojensa vahvat lihakset, ja ponkaisi nopeasti niinkin isoksi otukseksi kohti toista aikeinaan raapaista tuota etutassullaan jostain kyljestä, tai minne nyt ehkä sattuisi osumaan.

[[Lyhyt taas .___.]]

[lickke]

Kun uros näytti yrittävän hyökätä susikoira pujahti koloon ja näytteli sieltä hampaitaan ja ärisi uhkaavasti.
"Aika raukkamaista käydä pienempiensä, sekä narttujen kimppuun! Senkin raukkis.", narttu piikitteli minkä ehti. Hän ei millään haluaisi joutua tappeluun uroksen kanssa, ehei. Liian suuri, liian kookas.

[Tika]

Igotsune ärisi nyt tosissaan ärtyneenä. Mokoma narttu.
"Kuules, sinulla ei nyt ole paljon mahdollisuuksia sanoa mikä on raukkamaista!" ärisi uros ja tuijotti punaisilla silmillään toista kolossaan.
"Vai haluatko että puraisen sinua?" kysyy tämä uhkaavasti.
"Koska jos puraisen, sinäkin muutut tällaiseksi kuin minä, ranwiksi!" murahtaa tämä voitonriemuisena ja irvistää leveästi näyttäen koko vakuuttavan purukalustonsa. Ruskea raotti hiukan leukojaan ja astui muristen vähän lähemmäs. Tämähän oli kivaa.

[lickke]

RANWI! Nyt pitää päästä täältä nopeasti pois, nartun teki mieli juosta, juosta, juosta ja juosta. Sen sijaan tuo yriti haukata urosta kirsusta.
"Lähde menemään senkin hirviö.", susikoira ärähti ja katsoi kolostaan murhaavasti urosta. Taistelussa ei olisi tuolla mitään mahdollisuuksia, siis jos tuo joutuisi suoraan kasvotusten. Mutta jos hän pelaisi peliä jolla saisi pidettyä itsensä kaukana uroksesta mutta silti hyökättyä vähä vähältä. Muuten tässä tilanteessa ei auttaisi muutakuin hyökkäys tai pako, jossa voisi vain toivoa ettei uros tiedä minne luolan toinen pää johtaa.

[Tika]

Uros vetäisi päänsä tyynesti kauemmas ja virnisti kierosti.
"Mutta kun ei minua oikein huvita lähteä minnekään..." sanoi susi laiskasti ja haukotteli vielä perään. Sitten tämä istahti alas ja katseli tyytyväisenä toista joka tuolla piilossaan värjötteli. Entä sitten, vaikka Igotsune ei tuota tuonne voisikaan seurata? Tässä olisi hyvä olla ja estää tuon pakoyritykset, voisi ahdistaa toista nurkkaan vaikka kuinka kauan. Ranwi katseli leppoisan oloisena ympärilleen, tarkkaillen kuitenkin samalla toista. Sitten tämä yhtäkkiä irvistikin rumasti ja pomppasi toista kohti esittäen, että aikoisi muka purra, vetäytyi kuitenkin viime hetkellä kauemmas virnuillen leveästi.