Tuuli tuo uuden ajan [ Ryhmäpeli ]

[koji]

Ruskea turkkinen shiba naaras käveli vesirajaa pitkin. Merivesi oli hyvin viileää, suorastaan kylmää. Tassut ja vähän nilkkaakin olivat märkinä, ja mereltä tuleva kylmä kostea tuuli ei auttanut asiaa yhtään. Tassuja palelsi hieman ja muutenkin. Talvi teki tulojaan, mutta onneksi tätä sykysä on silti vähän vielä. Syksy oli oikeastaan kaunista aikaa, taino, mitenn nyt ottaa. Ruskeita kuolleita lehtiä ympäriinsä ja muutenkin ehkä synkkää. Mutta talvi vasta oli inhottavaa aikaa... Vaikka talvella Nevainigs olikin tavannut erään. Hirveän usein ei kuitenkaan nyt olla nähty... Harmin paikka. Mutta Neva oli päättänyt etsiä tältä perkelen saarelta rakkaansa. Menkööt vaikka monta viikkoa...
Vähän ajan päästä naaras lopulta asteli rannemmalle, ettei nyt koivet jäätyisi tuossa hyisessä vedessä... Hyvä Donioitten oli olla... Paksu turkki heillä oli ja kylmään kai tottunut. Aika epäreilua tosiaankin. Olisi mukavaa saada tietää, miksi oikein alunperinkään Doniat ja Minichiat olivat vihanneet toisiaan? Ennen taisi kyllä kolme laumaa olla... Mutta kuitenkin. Olisi paljon parempi jos olisi vain yksi lauma. Kaikki olisi paremmin... Ellei sitten erisävyiset halveksi toisiaan. Äh... Mikä maailman parantaja tässä nyt ollaan?
-----------------------------------
Muut tulevat sitten siinä ilmottautumis järjestyksessä :3

[langennut]

Tuuli toi mukanaan suolaisen tuoksun, joka leijaili kauemmaskin. Pusikkoisen alueen loppumisen jälkeen oli lyhyt alamäki, ja siitä alkoi pehmeä hiekkaranta. Tuuli kahisi puissa ja varisutti syksyn kuolleita lehtiä maahan. Pusikosta kuului kovaan ääneen kiroamista, kun Donioiden beta Hiroshima työnsi kirveellään oksat pois tieltään. Pusikot olivat jättäneet lehtensä, ja terävät okankärjet raapivat tassuja.
' Pakko päästä pois täältä hemmetin pusikosta..' Hiro ajatteli paheksuvasti. Sitten se lopulta loikkasi pois pusikosta, teki tyylikkään kaatumisen hiekkaan, nousi yskien ja pudistellen ylös. Hono´o kirves oli lentänyt kauemmas, joten hän haki sen ja katseli sitten ympärilleen. Vähän matkan päässä, hän näki toisen koira; Hiro tunnisti hajun, näki toisen, ja oli juuri huutamassa tälle, kun kuuli ääntä takaansa...

// Nonih. Järjestys on siis Koji, Minä, Tika ja Fang//

[Tika]

Valkopunamusta narttu koira asteli reipasta tahtia eteenpäin jonkinlaisen pusikkoalueen läpi. Korvat olivat napakasti pystyssä ja nenä vastatuuleen. Meren suolainen tuoksu kulkeutui kylmän tuulen mukana tuon nokkaan. Kylmä tälle ei kuitenkaan tullut, kiitos tuuhean turkin. Narttu heilautti reippaasti punamustaa häntäänsä ja kiihdytti sitten vähän vauhtiaan. Sen korvat värähtivät hiukan tuon kuullessa jonkun kiroilevan jossain edessäpäin. Sekös sai Sawylen innostumaan, mutta tuo piti silti vauhtinsa melko tasaisen hitaana. Kun toinen kerran noin kiroili, se mahtoi olla aika ärtynyt, joten olisi parempi antaa tuon hiukan leppyä ennen kuin menisi tervehtimään. Pian tämä näkikin hiekkarannan edessään, siellä kaksi koiraa joista toinen asteli vesirajassa ja toinen haki jotain kirvestä tuosta ihan läheltä. Jopa kaksi uutta tuttavuutta, hienoa! Olikin jo melkein yksinäinen olo tällä saarella. Narttu asteli varovasti pusikon läpi väistellen taitavasti oksia. Koira jäi muutaman askeleen päähän tuosta lähemmästä koirasta.
"Päivää", sanoi valkea ja virnisti hiukan. Tuo kauempana oleva ei varmaan ollut kuullut, mutta eiköhän se ollut ainakin jo huomannut nämä. Ehkä tuo tulisi tänne.

[fang]

Tuska

Viileä ilma enteili selvästi talven tulosta, ja se ajatus ei kiehtonut kummoisemmin Tuskaksi ristittyä urosta. Vaalea alkoi puskien oksien raapia selkää, jota kutitti, mikä lie kirppu sinnekkin eksynyt. Erotettu haistoi kuitenkin melko pian oikean hajujen sekamelskan, joista kaksi olivat tutumpia ja ei niin tuttuja. Ruskea pinnisti hajuaistinsa äärimmilleen, ja tunnistikin pian toisen, johtui kenties siitä että haju oli vielä tuoreessa muistissa; Neva. Sitten toisen tutuhkon hajun kimppuun. Pikkuhiljaa aavistus valtasi Tuskan mielen ja naama vääntyi vienoiseen irveeseen. Se tumma uros, joka oli taistellut Tintun ja tämän kanssa. Uros ei kuitenkaan ollut 100 prosenttisen varma siitä, olihan taistelusta jo jonkin verran aikaa. Koira oli kuitenkin hieman varuillaan, kurkki oksien takaa, ja näkikin Nevan ja sen tumman uroksen, ja heidän lisäkseen vaalean nartun. Aallot löivät rantaan, ja Tuska mietti hetken, kääntyisikö kannoillaan ja lähtisi etsimään muuta seuraa. Mutta toisaalta taas, uros oli utelias syyhyn, miksi neljä koiraeläintä eksyi samaan aikaan samalle rannalle? Oliko koiraeläimiä tullut saarelle niin paljon ettei muualla ollut tilaa? Sitä Tuska kyllä epäili. Uros kuitenkin tajusi olevansa jo niin lähellä, että toiset haistaisivat tämän pian, joten turha perääntyä. Erotettu jolkotti hitaasti rantaa kohti. Eihän hän voinut olla varma, piittaisivatko muut tämän seurasta lainkaan.

[koji]

Neva kääntyi katselemaan merelle päin. Näkyi vain aavaa ulappaa ja vaahtopäisiä aaltoja, jotka löivät kiviin ja lopulta päätyivät ihan rantaan.
Kirsuun leijaili pian uusi haju, ja pari muutakin lisää. Yksi oli hyvin tuttu, ja toinen myös... Kolmas ei ollenkaan muistunut mieleen. Naaras kääntyi katsomaan jonkin matkan päässä olevaa Hiroa. Missä tuokin oli kuppaillut? Oli ollut kadoksissa perkelen idiootti. Mutta nyt voisi mennä tuon ihanaisen luokse. Pian joku toinen Donia olikin ilmestynyt tuonne. Neva lähtikin pian kävelemään Hiroa kohti ja pian kohotti kävelyn hölkäksi. Lopulta pysähtyen tämän eteen hymyillen.
"Hei Hiro." ruskea sanoi.
--------------
Anteeksi, nyt ei inspannu kunnolla

[langennut]

Hiroshima kävi nopeasti päässään läpi, mitä tulisi tehdä, kun Neva tuli häntä kohti. Hiton narttu, pitkin alkaa puhumaan. Hiro tuijotti tätä anelevasti ja tyytyi vaan nyökkäämään. Hän vältteli katsomasta naarasta, ja meni rannempaan, katseli uita saapuvia koiria. Hiron silmät laajenivat, kun hän näki labradorin näköisen koiran. Hän tunsi toisen, vaikka ei joko tietänyt tai muistanut tämän nimeä. Kaksi häntää. Niin, sehän oli erotettu. Eräs koira muistutti paljon Doniaa, ehkäpä se olikin. Sitten oli Neva. Hiroshima keskittyi Labradorikoiraan, ja hän nousi seisomaan, katsellen sinne päin murhaavasti. Sitten hän vilkaisi muitakin.
"Jaa-a, mikäs teidät kaikki on tänne tuonut?" Se sanoin halveksuen.

[Tika]

Sawyle kallisti hiukan päätään, muttei saanut vastausta tervehdykseensä. Ehkä toinen oli vain ujon puoleinen. Mistäs sitä koskaan tiesi. Narttu katseli kuinka hiukan kauempana ollut ruskea koira tuli tänne. Ja tervehti tätä toista koiraa johon Sawyleki oli jo yrittänyt saada kontaktia. Ja kutsui tuota nimellä. Vai Hiro, kiintoisaa. Hetken tämä vain seisoi ja katseli toisia, mutta ei noista kyllä mitään kiinnostavaa sillä tavalla selvinnyt. Ja sitten kuuluikin taas ääniä. Narttu haisteli tuulta ja haistoi jonkun neljännekin koiran saapuvan. Valkea vilkaisi taakseen ja näki ruskea kaksihäntäisen koiran saapuvan sieltä. Hetkeksi tämä hämmentyi ja pahasti. Kaksi häntää?! No, eihän sitä pitäisi ulkomuodon perusteella arvostella. Neiti oli jo tervehtimässä, kun Hiro puhuikin. Doniaa kummastutti toisen halveksiva sävy, ja tämä vilkaisikin ihmetellen Hiroshimaa.
"Tuotaaa... Ei minulla ainakaan mitään ihmeellistä asiaa tänne ollut", totesi Sawyle rennosti ja heilautti hiukan laiskasti korviaan.
"Keitäs te muuten olette?" kysyi tämä sitten reippaasti ja katseli toisia kiinnostuneena yrittäen ottaa katsekontaktin.

[fang]

Tuska irvisti hivenen pilkallisesti kun Hiro alkoi puhua tälle.
"Pikemminkin mitä te teette täällä," uros tokaisi ykskanttaan. "Meille ei ole paljon maita suotu ja ne pienet maat pidämme mieluusti ominamme," uros tokaisi sitten ja katsoi valkeaa Doniaa. Tuo raukka vaikutti kiltiltä ja mukavalta, ja oli ajautunut huonoon seuraan. Tuska murahti laiskan tervehdyksen vaalealle ja nyökkäsi Nevalle. Tummaan tuo ei ottanut kontaktia, mutta pani merkille, että toinen vältteli Nevan katsetta. Uroksen likainen mieli lähti heti laukkaamaan mutta tuo karisti ne ajatukset mielestään. Rauha, poika.
Vaalea katseli Donia-narttua ja heilutteli häntiään. Tuo pinnisteli muistiaan, oliko hän jostain kuullut että tuo tumma uros oli Donian beta? Sitä oli turha kysyä vaalealta Donialta, jollain tavalla toinen vaikutti niin viattomalta ja puhtaalta, että vaikutti uudelta tällä saarella.

[koji]

Neva katseli hieman hämmentyneenä Hiroa, joka näemmä oli mennyt kauemmas. Väittikö toinen enään edes hänestä? Oltiinko suututettu Hiro vai mitä? Vai johtuiko se siitä, että hän oli erilaumasta? Ei ei se sitä voi olla, ei silloin tämä vaivannut.... Ruskea katsahti Tuskaan ja sitten Sawyleen. "Tulin vain, ja olen Neva." hän vastasi Donialle ja käänsi katseensa nyt Hiroon.
Pian Nevainigs lähtikin kävelemään Hiron luo. Nyt oli selvitettävä, mikä tuolla oikein oli? Vai eikö nyt viitsinyt hänelle olla ystävällinen kun on muitakin täällä..? Naaras ainakin olisi, vaikka seurassa olisi myös mikä lie alfa... Ja hitot niille. Kun Neva oli päässyt tumman tuolkse hän pysähtyi ja oli hetken hiljaa.
"Hiro, mikä sinulla on?" Neva kysyi.

[langennut]

Hiroshima Katseli Nevaa. Helvetti. Nyt oli vaikea olla mitään tekemättä.
"Anteeksi, ei mikään", Hiro sanoi, ja pinnisti hymyn tapaisen. Se ei halunnut, olla Nevalle ilkeä, mutta nyt oli vaikea olla liian kilttikään. Hiroshima järsi kirveensä vartta sen ollessa hampaissaan. Sitten se laski sen hetkeksi maahan, ja katseli taas muista.
"Erotettu? No, pakko myöntää, ettei teille ole juuri almuja jätetty. Ja pian nekin varmaan siirtyvät meille.." Donia virnisti. Sitten se käänsi katseensa vaaleaan naaraaseen.
"Olet varmaankin Donia?" Hiro kysyi tältä. Mikä muukaan se voisi olla. Tuuli yltyi vähäsen, mutta Hiro tuskin huomasi sitä paksun turkkinsa ansiosta.

[Tika]

Sawyle hämmentyi yhä enemmän, kun tuo ruskea vasta saapunut ei selvästikään tykännyt Hiroksi kutsutusta. Nähtävästi olivat tavanneet aiemminkin, mutta eivät suotuisissa merkeissä. No, kunhan eivät tappelemaan alkaisi, niin eiköhän se sujuisi. Tappeluita tämä ei nimittäin vointu sietää. Ruskea narttu taas näytti olevan suhteellisen tuttavallisissa väleissä Hiron kanssa. Ehkä jopa suhteessa, mistä sitä tiesi. Valkea kallisti hiukan päätään kuullessaan puhetta alueista ja erotetuista. Saarella taisi siis olla jonkinlainen järjestäytynyt lauma, tai useampiakin, jos niistä kerran pystyi olemaan erotettukin... Ja saari oli kait sitten jaettu alueisiin, kun kerran ruskea uros niistäkin puhui. Nähtävästi tämä oli sitten erotettujen aluetta, kun ruskea sellaista puheli. Hetkeksi narttu joutui paniikkiin, kun se tajusi, ettei varmaan kuulunut mihinkään laumaan. Se ei haluaisi olla hylkiö! Mitäköhän nyt voisi tehdä. Pitäisi varmaan etsiä jonkun lauman alfa ja yrittää liittyä laumaan. Koira hiukan sävähti, kun Hiro kysyi tältä oliko tämä Donia. Narttu liikehti levottomasti.
"Tuotaa... En itseasiassa tiedä", sanoi tämä varovasti. Olikohan Donia joku arvonimi tällä saarella? Tai sitten se varmaan olisi lauma. Niin se varmaan olisi. Voisi toki kysyä ja varmistaa.
"Tai siis, kun en edes tiedä mikä se Donia on", sanoi tämä osoittaen piilotetun kysymyksensä vähän kaikille. Eiköhän joku vastaisi siihen.

[fang]

Tuska katseli muita koiraeläimiä ja huomasi arvauksensa osuneen oikeaan; valkea narttu oli uusi, kun ei edes tiennyt mikä oli Donia.
"Donia on lauma," uros sitten tokaisi.
"Ja sinä olet Donia. Automaattisesti, kun saavut tänne. Voit varmistaa tuolta päivänsäteeltä, hän on betasi," Tuska sanoi ja nyökkäsi Hiroa kohti. Erotettu pudisteli turkkiaan ja muisteli kuulemaansa Donian alfasta. Sitä mitä Tinatar oli joskus sanonut, että alfa olisi homo. Tuska ei ainakaan ymmärtänyt mitä järkeä oli homoudessa. Silloin ei täyttänyt luonnonvaatimuksia lisääntymisessä. Mutta uros keskitti huomionsa taas muihin, ettei vain menisi mikään ohi. Uros ei tahtonut pudota kärryiltä.

[Suu palaa xP Syön jtn tulisia sipsejä... Ei oikein keksinyt mitään järkevää kun sisaruspuolet kitisee xP]

[koji]

Neva katseli Hiroa hiljaa. Toista taisi vaivata kyllä se, että he olivat eri laumoista. Varsinkin kun nyt oli toinen Donia täällä ja erotettu. Se jotenkin sattui, pisti ilkeästi. "Kyllä sinua jokin vaivaa, sen huomaa sokeakin..." hän sanoi hiljaa ja käänsi katseensa pois Hirosta. Hän katsahti Sawyleen. Uusi ihan selvästi oli. 'Hiro on idiootti...' Neva ajatteli ja astui pari askelta pois päin harmaasta.
---------------------------
Hävettävän lyhyt T___T Nyt ei inspaa ollenkaa, kauhea olo syypäänä

[fang]

[Hei pitäisikö tänne laittaa joku jumitusraja jolloin hypätään yli?]

[langennut]

[[Joo sori, hypätkää mun yli nyt tällä kierroksella, ei inspistä eikä aikaa :\]]