Oli synkkä ja myrskyinen yö |vapaa|

[fang]

Tuuli oli kova. Sadekin oli kova, ja yltyi yltymistään. Suot ja lätäköt tulvivat. Leväisten, likaisten ja kosteiden kasvien ja puiden seassa oli yksi puu, jonka alin oksa oli niin matala, että siihen pääsi kipuamaan jopa jalkapuoli koira. Siinä oksan päällä Danki makasi. Puun ylemmät oksat suojasivat jotenkuten sateelta, ja lopun suojaamisen hoiti kylmiin oloihin tottunut paksu turkki. Valkea venytteli ja katseli öistä taivasta, tai sitä pientä siivua joka paksujen ja tummien pilvien takaa näkyi. Taivaskin oli tumma. Taivas itki. Välillä sirppikuu näkyi pilvien takaa, mutta tuuli liikutti pilviä niin nopeasti, ettei kuu kauaa ehtinyt näkyä kerralla.

[Jonkun jos siis saisi Dankin seuraksi n__n]

[koji]

Tuo tuuli ja sade piiskasivat suden näköisen turkkia, joka oli jo ihan märkä. Valkoista turkkia koristi punaiset ja mustat kuviot ja hännässä oleva kultarengas. Narttu asteli eteenpäin varmoin askelin. Hieman kylmä oli, vähemmästäkin tälläisenä ilmana. Talvikin oli jo tulossa, ennen sitä sateine ja harmaa syksy. Kylmän talven jälkeenkin tulee kevät ja kesä. Kunnes kaikki taas lähtee ns. alusta. Pian kuitenkin Shuufun pysähtyi. Kaiken tämän sateen ja vieraitten hajuen joukosta hän tunnisti yhden. Aivan taatusti... Ei siitä voinut erehtyä. Fu lähti juoksemaan nopeasti siihen suuntaan mistä kuvitteli tuon hajun tulevan. Vähän ajan päästä narttu pysähtyi erään puun luokse. Katseli hetken ympärillään, kunnes huomasi hieman tutun oloisen hahmon puussa.
"Oletko sinäkin täällä?"
---------------------------
Mine tulee :3

[fang]

Danki nojasi etutassuihinsa kun kuuli tutun äänen. Uros murahti vaimeasti ja katsoi sitten oksalta alas, nähden liiankin tutun hahmon maassa. Piti tuonkin kaikista maailman kolkista tulla tälle samalla saarelle.
"Mitä sä täällä teet?" Donia sai sitten sanottua ja siirsi katseen välillä alas olevaan siskoon, välillä tuo antoi katseen levätä horisontissa, jossa näkyi tuulen mukana huojuvia puita ja kovaa vesisadetta. Koirasusi olikin joskus miettinyt, miksei tällä saarella ollut ketään hänen sukulaistaan.

... Siis jos mukaan ei otettu niitä pahuksen muksuja.

[koji]

Hmph.
"Kai samaa kuin sinäkin, veli." Fu tuhahti. Miksi juuri piti joutua samalle saarelle sisaruksensa kanssa? Miten se perkele vie on oikein edes mahdillista!? Juuri tätä omaa tuuria. Kaikki menee pieleen. Toisen katse vaihteli, välillä jossakin horisontissa ja välillä taas Shuussa. Ihan samanlainen varmasti kuin silloin ennnen, vaikka hyvin toimeen ei tultu.
"No, miten kauan täällä olet ollut?" Shuufun kysyi, pitihän nyt jotakin sanoa.

[fang]

[Muuten, kanattaa laittaa x myös Shuufunin esittelyn perään.]

"Mitä se sua liikuttaa?" kuului koirasuden murahdus/vastaus. Uros venytteli, muttei laskeutunut puun tarjoaman suojan alta.
Dankilla ei ollut hajuakaan, mitä kaikkea Shuufun oli elämänsä aikana ehtinyt tehdä. Oliko tuolla ollut omistajaa, oliko hän elänyt kaupungissa vai metsissä, oliko hänellä pentuja, oliko hän hylätty vai oliko hän lähtenyt ihmisten luota vapaasta tahdosta... Niin paljon kysymyksiä, mutta oikeastaan, urosta ei kiinnostanut vastaukset.

[koji]

Argh, olin näköjää unohtan >D Kiitti kun muistutit ^^
-----------------------------

Shuu tuhahti ja vilkaisi tuimasti Dankiin.
"Ei sitten." hän sanoi ja siirsi katseensa toisesta pois. Tosi mäntti. Fu oli kysynyt hyvää hyvyyttään kuulumisia, ja heti ruvettiin kettuilemaan. Jos tuokin tuollainen äksy oli, ei mikään estänyt Shuufunia olemasta. Jos hänelle vittuillaan, vittuilee hän takaisin. Nyt ei enään okein edes kiinnostanut, toisen kuulumiset. Mitä kaikkea nyt olikaan elämässä tapahtunut. Sen jälkeen kun sai uuden omistajan. Nartulla itsellään oli ollut muutama.

[fang]

[Eipä mitään 8) Katselin tuossa äsken, että jos ei porukka aktivoidu tänne jää about 4 tai 5 pelaajaa hahmopäivityksen jälkeen 8'D Hiton Romu ja May 8'D Ne on yleensä ollu aika vakkareita xP]

Danki venytteli ja tuhahti.
"Naiset..!"
Donia loikkasi oksaltaan alas, ja proteesista kuului kauhea rymähdys, ja sellainen pienempi ääni, että aivan kuin jotkut osat olisivat hajonneet. Danki liikutti jalkaansa hieman ees taas. Pienet, ohuet mutta vahvat narut, jotka pitivät jalkaa paikallaan, olivat turkin alla piillossa. Mutta ai että ne hiersivät..!
"Helvetti..." uros murisi. Ainahan jalantynkä oli ollut kipeä, mutta äkkiä kipeystaso oli noussut huimasti. Johtuiko se liiasta stressaamisesta pentujen ja nyt myös siskon takia? Ja jotenkin tuntui, että narutkin hiersivät tavallista enemmin, viilasivat paloja nahasta ja turkista... Eihän se tietenkään niin ollut, mutta niin äkkiseltään tuntui.

[koji]

Auts. Joillaa on vaa kaikkii kiireit ja muit. Mut ei Kuolo kyllä kuole minnekkään :3
-----------------------------

Shuu mulkaisi veljeään. Miksi juuri tuon piti sitten olla samassa paikassa. Voisi varmaan jossain vaiheessa lähteä tästä kirotusta paikasta, mutta ei vielä. Pitää selvittää minkälaista meininkiä ja muuta täällä on. Että jos sittenkin jäisi, ainakin joksikin aikaa. Mutta, toivotaan ettei sitten tuohon tyhmään enään törmätä. Veljet ovat tyhmiä.
"Mitä ihmettä kiroat?" Fu kysyi, hyvin kiinnostuneesti.
Tuskin toinen nyt edes vastaisi. No, eipä mitään. Olkoot hiljaa, mokoma idiootti. Omapa on huolensa.

[fang]

Et sinä voi ymmärtää, teki Dankin mieli sanoa. Mutta vastaus toisen kysymykseen kuulosti kuitenkin tälläiseltä:
"Eihän sua ole ennenkaan muiden asiat kiinnostaneet." Uros oli vaistonnut toisen äänensävystä, että Shuu oli kysynyt lähinnä sarkastisesti tai muuten vain, muttei missään nimessä aidosti kiinnostuneena. Valkea antoi tuulen pörröttää turkkia ja sateen piiskata selkää, sillä mitä pienistä, kun oli suuriakin huolia, kuten jalka ja Secret. Eikun siis, pelkkä jalka.

[koji]

"Ihan vain hyvää hyvyyttäni kysyin, kun siitä on aikamoinen aika kun viimeksi nähtiin. Mutta nyt ei edes kiinnosta, olet tuollainen idiootti." Shuufun sanoi töykeästi. Miksi sisarukset aina olivat mänttejä? Olivatkohan muutkin tuollaisia samanlaisia? Luultavasti. Samasta pentueesta oltiin, joten voisi sen uskoa. Shuu ei tosin kyllä tiennyt noista veljensä huolista, joten ei myöskään tiennyt miksi oikein äkäinen oli. Tuskin toinen oli edes koskaan muistellut Futa, no ei tämäkään ollut paljoa muita sisaruksiaan. Ettei sen puoleen. Oli ollut muuta mietittävää.

[fang]

Niin no, kuten Shuu veikkasikin, Danki muisti sisaruksensa vain juuri ja juuri. Emonsa tuo kuitenkin muisti suht hyvin, ja jotenkuten toisen velipuolistaan, jonka oli tavannut joskus. Toisesta velipuolestaan tuo ei tiennyt mitään. Ei edes sitä että tuo oli samalla saarella.

Kuitenkin. Dankia ei kiinnostanut siskonsa mäkätys. Kas kun ei saarnannut perheen tärkeydestä ja muusta paskasta. Sillä perhe, se oli niitä yhden tekeviä asioita Dankille. Vaalea pudisteli itseään ja mietti kuumeisesti, miksi ylipäätänsä oli siskonsa vieressä tässä tuulisessa ja sateisessa säässä. Ei tämä nimittäin mikään maailman paras sukujuhla ollut.

[koji]

Kaikki saarnasi aina "Perhe on tärkein", hitot. Shuulle ei ainakaan ollut, varsinkaan jos kaikki olivat tuollaisia. Onneksi vain yksi sisarus oli täällä(Shuu ei tiiä et on muitaki tietty XD), ei niitä toisia kestäisi. Paitsi ehkä sisarpuolia, ne eivät pakosti paskapäitä ole. Tuokin on joku rampa... Fulla sentään kaikki raajat olivat tallella.
Tämä hiljaisuus oli toisaalta ärsyttävää! Krr... Puhuisi tuo nyt jotain, ei aina naisen tarvitse alottaa.
"Mitäs täällä olet tehnyt? Vaikka ei se kyllä paljoa kiinnosta..." hän kysäisi pian.

[fang]

Danki virnisti hampaat välähtäen toisen kysyessä tekemisistä.
"Sitä mitä kotopuolessakin. Tapellu ja hässiny," tuo murahti sitten innottomasti, eikä vaivaantunut kysymään toisen tekemisistä. Uros venytteli jälleen, se oli joku pakko mielle, kun ei enää keksinyt sanottavaa tai tehtävää.

Sade tuntui hieman laantuvan, muttei sitä mitenkään hiljaiseksi voinut sanoa. Tuuli kuitenkin puhalsi yhtä kylmästi kuin alunperinkin. Talvi, pyh. Muut Doniat nauttivat talvesta, mutta Danki ei välittänyt siitä. Talvella tekojalan ruostuminen oli nopeampaa. Vaikka jalka oli "ruostumatonta" terästä, ei mihinkään ihmisten luomuksiin voinut tänäpäivänä luottaa. Eli jalka ruostui, mutta rutkasti hitaammin kuin normaali teräs ja pelti. Oli siinä vähän ruostumattomuuttakin... Onneksi.

[koji]

Shuufun luimisti hieman korviaan. "Jaa." hän tuhahti ja katsahti muualle. Tämä pirun sade oli onnistunut kastelemaan turkin kunnolla, melkein pohjavilloja myöten. Kestää miljoona vuotta ennen kuin turkki kerkeää kuivua. Helvetti. Ja tuokin tossa ärhentelee turhaan. Nyt sitten vitutti kaikki asiast. Sade, tuo kusipää, tuuli... Kaikki mahdollinen. Fu asteli puun alle ainakin hieman se suojasi sateelta. Hän ravisteli pikaisesti tuuheaa turkkiaan ja kävi istumaan sitten maahan. Eikä vilkaissut Dankiin ollenkaan. Miksi pitäisi? Eihän se edes piitannut hänestä, ei kyllä hänkään tästä. Tasoissa. Rampa tollo vain... Miten ihmeessä tuokin oli saanut kodin helpommin? Fu oli muuten täydellinen, muistutti vain liikaa sutta. Phah... Hyvä vain, kaikki sitten varmaan ihan sudeksi luulivat.

[fang]

Uros tuhahti toisen "jaalle" ja rapsutti itseään hieman. Sade oli onnistunut kastelemaan päällysturkin, pohjaturkki oli vain kostea. Danki päätti lähteä etsimään suojaisempaa paikkaa, eikä välittänyt siitä, seurasiko sisko vai ei. Saihan narttu Donian puolesta olla niin tyhmä, että jäisi sateeseen, etenkin kun vaalea oli juuri äkännyt parin kaantuneen ja mätääntyneen puunrungon alta mukavan, pehmeään maahan kaivetun kolon. Uros änkesi koko olemuksensa ahtaasta suuaukosta läpi, ja huomasi päätyneensä maanalaiseen luolaan. Luolassa haisi mätänevältä puulta ja ilma oli kostea, mutta kuivempi ainakin kuin ulkona. Vaalea pudisteli turkkiaan ja siristeli silmiään, kunnes ne tottuivat hämärään.