|
Post by koji on Apr 9, 2008 20:09:50 GMT 2
Joo, oon huono keksii töpöille nimii XD . Tonki pölläsin Claymoren tunnarin lyriikoist, kun sen tänään suomensin. ----------------------
Suurehko koirasusi asteli tukevin askelin järven vierellä. Tryuu oli pahemmalla päällä kuin yleensä, nyt kun on pari taistelua tultu hävittyä. Että se syö sitten miestä. Uros pysähtyi ja huitaisi tassullaan lunta. Nyt voisi purkaa johonkin vihaansa, mihin? Ei täällä ketään näkynyt. Pah aina kaikki olivat jossain kuusessa, kun vihaa halusi purkaa. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta lumi oli häikäisevää. Rasittavaa sekin.
|
|
|
Post by manttu on Apr 9, 2008 20:19:00 GMT 2
Naarassusi asteli hiljaisin ja rauhallisin askelin parin metrin päässä järvestä. Luyten vilkaisi tyynesti ympärilleen, mutta yhtäkkiä katse kuitenkin pysähtyi. Se huomasi vaaleanharmaan olion, taisi olla koira, eikun susi, eipäs kun koirasusi. Luyten ei kuitenkaan vielä havainnut vierasta koirasutta mitenkään vaaralliseksi, joten susi istahti ja katseli tilannetta. Sen turkki oli hieman kosteahko, mutta onneksi kuivui nopeasti. -------- Aargh, oon huono X)
|
|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 20:25:19 GMT 2
Tryuu höristi korviaan, askeleita. Kirsuunkin leijaili vieraan suden haju, narttu vielä. Ärh... Niitä uros vihasi, vihasi hän kyllä muitakin. Harmaa kääntyi toiseen päin ja tiuskaisi: "Mitä toljotat? Etkö ole ennen koirasutta nähnyt?"
|
|
|
Post by manttu on Apr 9, 2008 20:30:06 GMT 2
- Todellakin, Luyten naurahti ja ravisti kaulaansa. Muutama pieni vesitippa lensi sinne tänne, ja nekin peräisin harjaksesta. Naaraan korvat kääntyilivät eteen ja taakse, kun se raapaisi tassullaan maata. Onkohan tuolla jotakin ongelmia, Luyten virnisti itsekseen ja katsoi sitten toista. -------- Voi luoja, lyhenee lyhentymistään.
|
|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 20:36:55 GMT 2
"Tyhmä..." Tryuu naurahti ivallisesti, että oli hauskaa olla ivallinen. Vaikka se oli ärsyttävää toiselle, mutta eihän se uroksen huoli ollut. Ei tosiaankaan. Eikä hän edes muista paljoakaan välittänyt. Menneisyys pirulainen syynä. "Oikeasti! Olenko noin ihmeellinen, että pitää töllätä?"
|
|
|
Post by manttu on Apr 9, 2008 20:43:15 GMT 2
- Mä kyllä katson ihan sitä, mitä haluan, Luyten totesi tyynesti. Ainakin toisella silmällä.. Se lisäsi mietteissään. Arpi toisen silmän päällä muistutti sitä vieläkin menneisyydestä, ja siitä ei pääsisi eroon. Se oli osa Luytenia, teki tämä mitä hyvänsä. Naarassusi katsoi järvelle ja huokaisi.
|
|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 20:49:00 GMT 2
"No, älä ainakaan töllää minua!" "Ellet sitten turpiisi kerjää." Tryuu tiuskaisi, hän ei pitänyt siitä, että häntä toljotettiin. Ihan normaali koirasusi Donialainen hän oli. Toinekin Donialainen näytti olevan. Ei haittaa, jos tappelu tulisi. Olihan Tryuu jo omega, eli alemmas ei voinut mennä. Ellei sitten erotettaisi. Ei sekään haittaisi, saisi ainakin tehdä mitä haluaa. Haha!
|
|
|
Post by manttu on Apr 9, 2008 21:01:16 GMT 2
- Jos herra niin haluaa, Luyten mutisi, pienoisen hymynkaarenkin saattoi nähdä kasvoilta. Pitkästä aikaa. Mikä muhun meni. Menin ihan oudoksi kun mietin menneitä.. Se nousi seisomaan, kääntyi järveä kohti ja nojasi hieman etukenoon. Yhtäkkiä naaras kuitenkin kääntyi, kohti metsää. Se tuijotti intensiivisesti metsän reunaa, mutta huokaisi sitten. Ei siellä kuitenkaan mitään olisi.
|
|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 21:06:52 GMT 2
Pian metsästä rynnisti vihaisen näköinen suuri karhu. Tryuu katsahti siihen ja olikin pian sen kurkussa kiinni. Karhu karjui vihaisesti ja ravisteli voimakkaasti itseään. Harmaa kuitenkin piti otteensa tiukasti kiinni, eikä suostunut päästämään irti. Lämmin veri valui suupieliä pitkin ja muutama pisara tippui kurkkuun. Ei karhu mitään mahtaisi, ha! Tai sitten se ei todellisa voimiaan ole vielä näyttänyt. Se nähdään.
|
|
|
Post by manttu on Apr 10, 2008 18:17:48 GMT 2
Luyten seurasi tilannetta hetken, mutta hiipi sitten varovasti karhun taakse. Se asettui matalaksi, ja loikkasi sitten täydellä voimalla karhun selkään. Sillä oli hieman vaikeuksia pysyä selässä ympäriinsä heiluvan otson selässä, mutta onneksi neidillä oli hyvä tasapaino. Se upotti hampaansa karhun niskaan ja puri. Puri, puri verenmaku suussa. Luyten mutisi jotain karhun voimista Tryuulle, tiesiköhän itsekään mitä.. Susi kuitenkin aavisti, että karhulla oli vielä paljon voimia jäljellä.
|
|
|
Post by koji on Apr 10, 2008 18:26:10 GMT 2
Tryuu vilkaisi sivusilmällä Luyteniin, joka hyppäsikin karhun selkään. Ha, kauankohan toinen siinä pystyisi roikkua? No, katsotaan. Karhu karjui raivoissaan ravitellen itseään, koittaen saada mokovat koiraeläimet irti itsestään. Tuloksetta. Ainakin uros pysyi lujasti karhun turkissa kiinni, vaikka karhu meni raapaisemaan tätä. Kylkeä pitkin valui verinorot. Koirasusi ei silti suostunut päästämään irti, vasta kun karhu makaisi kuolleena.
|
|
|
Post by manttu on Apr 10, 2008 19:04:15 GMT 2
Susinaaras painautui matalammaksi karhun selkään ja ryömi kohti karhun kuonoa. Hampaillaan se tarrasi karhun kuonoon kiinni ja heittäytyi alas selästä - se oli lähes hengenvaarassa, lähellä suuta ja roikkui vain hampaat kiinni karhun kuonossa. Luytenin voimat eivät enää riittäneet. Se joutui irroittautumaan, mutta sai onneksi vain kulmahampaan jäljen poskeen. Juuri kun tämä oli maassa, karhu sai vielä raapaistua sutta reiteen. Verinoro valui, mutta Luyten ei aikoisi luovuttaa.
|
|
|
Post by koji on Apr 10, 2008 19:17:25 GMT 2
Tryuu puri yhä kovempaa. Karhun nahka oli paksu, inhottavan paksu. Mokoma rasvakasa. Uros koitti repiä karhun nahkaa irti, hyvä, jotain edes mukaan lähti. Karhu karjui vihoissaan ja tuskissaan. Miksei tuo nyt irti voi päästää? Toinen oli irrottanutkin jo. Älä luule, että pääset helpolla. koirasusi ajatteli.
|
|
|
Post by manttu on Apr 12, 2008 14:06:59 GMT 2
Luyten näykki karhua kyljistä, tehden siihen pieniä puremajälkiä. Nahka oli kuitenkin paksu, ja tuo ei auttaisi mitään. Naaras seurasi karhua hetken, tarraten sitten sen reiteen kiinni. Karhu kuitenkin nosti hieman jalkaa ja Luyten sai muutaman haavan vatsaansa, joista ei kuitenkaan kovin paljoa verta vuotanut.
|
|
|
Post by koji on Apr 13, 2008 10:46:44 GMT 2
Tryuu hymähti hiljaa ja pudottautui pois karhun selästä. Hän peruutti pari askelta, ettei jäisi mesikämmenen alle. Uroksen suupielet olivat aivan veressä, samoin rintakehä. Mutta mitä se nyt haittaisi? Donia juoksi karhun taakse ja hyppäsi tämän niskaan kiinni. Niskassa Tryuu hetken roikkui kunnes tarrasi takaraivoon kiinni.
|
|