Missää helvatassa..? [vapaa häröily]

[fang]

Raah.

Raah raah.

Valkoinen koirasusi asteli vaivalloisena ja väsyneenä aroa pitkin. Luomet painoivat tonnin per kipale, ja tuo olisi hetkenä minä hyvänsä voinut rojahtaa maahan. Jalat melkeinpä tärisivät tuo räpytellessä vaivalloisesti silmiään. Keltaiset pupillit harottivat väsymyksestä ja uupumuksesta melkein erisuuntiin. Pian tuolta meni etujalat alta, ja otus rojahti routaiseen maahan. Taipeet rojahtivat verelle pienten sorakivien lävistäessä nahkaa. Kroppa oli viime aikoina joutunut koville, ja nyt luonto vaati omiaan takaisin.
'Mis... sä mä olen?'
Tuo lause jäi kierimään ja pyörimään uroksen päähän kuin ilmavaiva vatsaan. Danki käänsi ruhonsa kyljelle, ja sulki silmänsä pienen lumen tihuttaessa koirasuden valkoiselle turkille. Lumi tarttui karvoihin, ja peitti hiljalleen väsynyttä matkaajaa.

[yontimo]

Samaan aikaan lähellä, kellertävä otus puski vastatuuleen ja kuvitteli vähän väliä näkevänsä suojaisia paikkoja, mutta viuhuva tuuli pörritti uudelleen turkkia ja missään lähellä ei edes näkynyt suojaa. "Ja vielä luntakin" tämä tuhahti nyrpeänä ja ravisteli turkkiaan, kylmä ei otuksella onneksi ollut, hän jatkoi hieman kiukkuisena matkaansa,'miksi edes lähdin tänne?' hän tuumi samalla kun oli kompastua, johonkin, "No helv!" hän murahti ja katsoi samassa, että mihin oli oikeen kävellyt, maassa makasi toinen koira.

[fang]

Keltaiset silmät rävähtivät auki, kun tuo tunsi jonkun kompuroivan. Voi, minkä virheen tuo narttu olikaan tehnyt. Danki nousi äkkiä maasta, hampaat irvessä.
"Oletko sä sokea vai?!" tuo huusi itseään selvästi nuoremmalle nartulle, ja nosti häntänsä pystyyn. Danki rähjäsi niin, että sylki lensi suusta. Tyypillistä, ehkä kannattaisi aluksi ottaa rauhallisesti?

Ee, ei sellainen ajattelu tapa sopinut sitten alkuukaan. Valkoinen pudisteli turkkiaan, muttei irrottanut silmiään toisesta. No, vastaa jo.

[yontimo]

"No anteeks!?" tämä vastasi ja kääntyi oitis ympäri ja silmäili maasta noussutta valkeaa hahmoa, narttu murahti ja pörhisteli karvojaan. "Mä mikään sokee oo?? Mitäs ite makaat siinä keskellä??" hän jatkoi ja tuijotti toista pistävästi silmiin. 'Mikä toiki nyt luulee olevansa..' hän ajatteli ja silmäili toista päästä tassuihin, kumma otus.

[fang]

Dankin niskavillat nousivat pystyyn. Mitämitä, laittoiko tuo penikka kampoihin? Valkean oli vaikea uskoa sitä. Keltaiset silmät koordinoivat sen, että narttu tuijotti uroksen tassuja. Donia vetäisi vasemman takajalkansa oikean taakse, ja murahti.
"Mitä sä siinä toljotat?!" Danki sitten lopulta murahti. Sanat oikein karkasivat uroksen huulilta, ja tuo kurtisti lisää kulmiaan. Mokomakin narttu, miten se uskalsi sanoa Dankille vastaan? Ärsyttävä jääräpää.

[yontimo]

"No kai mä nyt saan sua kattoo, vai kielläks?" hän sanoi hiljaa ja vinkkasi silmää vaikka olikin ärsyyntynyt, miten toinen kehtasi puhua hänelle noin. Hän astui muutaman askeleen lähemmäksi ja vilkaisi toista uudelleen pitkään, se selvästi ärsytti toista. Viileä tuulahdus kulki ja pörritti nartun turkkia yhä enemmän, luntakin alkoi tulla selvästi enemmän, hän vilkaisi taivaalle ja laittoi merkille vain sen että lumi melkein sokeutti hänet, joka puolella pyöriviä hiutaleita ja tummaa taivasta.

[fang]

#Danki ja Secret löysivät heti yhteisen sävelen~#

Danki tunsi lievää epävarmutta toisen vinkatessa silmää, mutta terästäytyi ja seurasi katseellaan toista. Mieli teki sanoa jotain ilkeää ja sivaltavaa, mutta mitään ei putkahtanut uroon mieleen. Valkoinen kurtisti kuonoaan, ja heilautti hieman päätään niin, että niskasta kuului naksahdus~

Jonkin asteisen "piinallisenhiljaisuuden" päätteeksi uros murahti väsyneenä. Nartun tulo oli saanut Dankin unohtamaan omat särkynsä, mutta alkujännetteen purkauduttua doniaa alkoi jälleen ramaista niin vietävästi. Valkea ei kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin kurtistella kulmiaan kuin pahainen kakara.

[yontimo]

Hitaasti hän laski katseensa jälleen urokseen ja vilkaisi tätä hieman kulmainsa alta, "olet oikea ihmehiippari, mutta kysyn nyt että mitä oikeen teet täällä?" hän kysäisi ja nyökäytti kuonollaan ympäristöä, hän naurahti toisen kurttuisille ilmeille, "ota nyt noi ilmeet pois jo, tai rupee naamaa pakottaan" hän sanoi toiselle ja katsoi toista nauraen. Mikä minua vaivaaa? hän tuumi itsekseen ja istahti lumiseen maahan.

----------------------
no todellaki : DD

[fang]

Danki luimisti korviaan. Toinen yritti olla mukava. Kukaan ei ikinä ole ollut Dankille mukava, miksi tuo narttukaan siis olisi? Valkea lopetti ilmeilynsä kuin seinään toisen käskystä. Valkea tunsi olonsa todella epävarmaksi toisen mukavuudesta.
"Jouduin tänne, vitustako minä tiedän että miten," tuo valehteli. Danki oli itse lähtenyt. Tai se oli kyllä totta, että hän oli joutunut. Syynhän donia tiesi. Uroskin istahti. Vittuilun tiimellyksessä oli esittelytkin jääneet. Herrasmies tietenkin utelisi neidon nimeä, mutta Danki ei ollut herrasmies. Tuon kulmat olivat vain lievästi kurtussa. Harvoin koirasusi oli oloaan näin epävarmaksi tuntenut. Epävarmuus pistäisi vielä tekemään outoja asioita.

[yontimo]

Narttu hymähti tyytyväisenä toiselle ilmeiden loputtua ja kääntyi sitten katsomaan tuiskuavaa maisemaa, "melko kurja keli" hän tuumasi, eikä reagoinut toisen vastaukseen. Hän painoi korvansa luimuun, ei hänen kylmä ollut, mutta lumi tunki silmiin ja korviin koko ajan. "Nimes on?" kellertävä kysäisi yllättäen ja painoi päätään alaspäin kuullakseen vastauksen.

[fang]

Dankin pää meni koko ajan enemmin ja enemmin pyörälle. Noin mukavasti tätä kohtaan käyttynyttä henkilöä uros ei ollut vielä koskaan tavannut. Valkea murahti, kai hän voisi nimensä paljastaa...
"No mä olen Danki, vaikkei se sulle kyl kuuluiskaan!"

Hyvin menee...

Joku, varmaankin omatunto kuitenkin pakottautui osoittamaan nartulle vasta kysymyksen.
"No kuka sä oot," donia sitten murahdellen tokaisi, kuin ohimennen.

[yontimo]

"Danki.." narttu maisteli sanaa suussaan ja kohautti sitten olkiaan kuin odottaen vastakysymystä, "öhh.. Secret" tämä vastasi ja vilkaisi oudosti toisen mörisevää ääntä ja oudon näköisiä silmiä, ihmehiippari.. narttu tuumi ja hymyili itsekseen.
Hieman kyllästyneenä narttu alkoi siirrellä etutassuaan ja tökkiä sillä jo lumista maata, hän upposi ajatuksiinsa ja unohti miltei seuralaisensa.

[fang]

Danki seurasi nartun esimerkkiä. Oh, kuinka jännittävää~

No ei. Muutaman hetken jälkeen valkea alkoi "heitellä" lunta tympääntyneenä, mutta yksi kikkare lensi suoraan Secretiä kohti. Danki ärähti hiljaa, ja veti tassut alleen. Valkea nuolaisi mustia huuliaan, ja odotteli tilanteen kehittymistä.

... Life is unfair.

[yontimo]

Narttu säpäshti selvästi kun tunsi viileän lumen palan joka suli hiljaa hänen kuonolleen, Sitten hän vilkaisi kysyvästi toista ja pyöritti lunta tassunsa alla, ei toinen kerinnyt tehdä juuri mitään kun lumi lensi kohti toisen kuonoa.

[fang]

Koirasusi tunsi lunta pärställään, ja tuntui, että se suorastaan hetkessä muuttui vedeksi ja alkoi kiehua.
"Mitä sä oikke kuvittelet tekeväsi?!" Danki sanoi säpsähtäen, ja nousi pian seisomaan. Toinen ei selvästi tahtonut mitään pahaa Dankille, mutta kuka voisi ymmärtää kieroon kasvaneen Donian oikkuja? Keltaiset silmät pyörähtivät sitten, kun tuli tajuttua, että miten kovaa sitä olikaan tullut huudettua. Uros huokaisi, ja käänsi katseensa.