Rannalla mä hänet tapasin#fang ja Aave tänne#

[maydei]

#Aave tänne näin#

Owild käveli pehmeää ranta hiekkaa pitkin. Se mietti mitä kaikkea 5 vuoden aikana oli sattunut. Se oli vasta tullut Kuoloon kun sota alkoi. Siitä kieltämättä jäi traumoja vaikka Owild ei enää ollutkaan mikään pikkupoika vaikka siltä vaikkuttikin.
Owild kompastui ajatuksissaan rannalle ajautuneeseen keloon ja lensi kuonolteen hiekkaan. Owild makasi väsyksissään hiekassa, mutta nousi vähitellen ja karisteli hiekat pois. Owild kävi istumaan hiekkaan, jonne se upposi.
Se mietti itseään. Miksi hän oli niin erilainen? Siihen hän ei saanut vastausta. Owild tarkisteli itseään. Hän oli aika erikoisen näköinen outoine kuvioineen ja erikoisine väreineen, mutta oli sitä mieltä, että ainakin erottui joukosta. Hänen räikeät värinsä ja sydän kuvionsa kielivät muutenkin Owild pojan olevan poikiin suuntautunut, eli homo.
Puppelipoika niin kuin hänen tapaamansa inhottavat ja syrjivät koirat sanoivat. Ainoastaan hänen äitinsä hyväksyi pojan sellaisena kuin tämä oli, eikä sanonut, että tämän pitäisi muuttua normaaliksi, että tulisi hyväksytyksi. Owild halusi olla oma itsensä. Hiljainen, ehkä hiukan ujo ja homo. Ei se häntä haitannut. Oli hän nähnyt pahempaakin, kuten isänsä. Tämähän oli raiskannutkin Owildin, mutta Owild ei halunnut muistella tätä, joten tämä nousi ylös ja koetti treenata hauraita lihaksiaan.
Hän kaipasi seuraa itselleen. Sellaista seuraa joka ymmärtäisi Owildia ja ehkä jopa kuuntelisi sitä miten maailma pitää häntä erilaisena. Ehkä toisen uroksen? Sitä Owild ei tiennyt. Hän halusi vain seuraa itselleen.

[fang]

Tuo toinen ei ollut yksin kolealla rannalla. Eikä yksin tässä maailmassa aatteinensa.

Hieman kauempana kylmässä hiekassa kahlasi toinen donia. Suden hengitys höyrysi hieman, ja nenästä nousi höyryä, joka näytti ihan savulta. Musta uros ei ollut huomannut tulleensa rannalle.
'Onneksi olen omalla reviirillä, ettei tarvitse alkaa vääntää kättä kenenkään kanssa,' susi ajatteli. Jep, tämän ei tarvinnut ottaa paineita omalla reviirillään, alfa kun oli. Musta haistoi toisen läsnäolon, ja käänsi punaisen silmänsä katseen toiseen, joka herätti uroksen huomion räikeillä merkeillään. Pääväristä Aave kuitenkin tunnisti toisen omalaumalaisekseen, mutta koska se oli niin eksyneen näköinen ja rannalla, ajatteli susi heti, että tuo oli uusi. Kenties sitä voisi kysyä, eikä erakon ego silti kokisi suurta kolhaisua.
"Hei," Aave sanoi käheästi, ja asteli muutaman askeleen lähemmäs toista, muttei mennyt liian lähelle, ettei vaikuttanut tungettelevalta.
"Oletko uusi?" donia kysyi sen suurempia esittelyjä tekemättä.

[maydei]

Owild istuskeli hiljaa paikallaan, eikä tajunnut toisen saapuneen hänen lähelleen.
"H-hei",tämä sanoi hiukan yllättyneenä kun huomasi, että joku toinenkin oli paikalla.
"Olen itse asiassa. Kuka sinä olet? En oikein tunne porukoita kovin hyvin kun vasta olen tänne tullut..." Owild sanoi hiukan hämillään pää painoksissa katsoen toista kulmiensa alta samalla liikehtien ehkä jopa hiukan vaivaantuneesti, mutta suht rauhallisesti.
Owild katseli eripuolille kuin ja oli aivan hipi hiljaa. Se tunnusteli hiekkaa tassujensa alla ja kynsi sitä hieman, tai oikeastaan hän raaputti tassuillaan pehmeän hiekan pintaa samalla kun katseli vaivihkaa toista. Toisella oli kivan värinen melko kiiltävä musta turkki jossa oli, no jonkin moisen vihreän värisiä raitoja.
Owild kadehti sitä, että toinen oli niin yksinkertaisen värinen kun hän itse oli täynnä erilaisia kuvioita, ja ehkä jopa hiukan noloja sellaisia, mutta niihinkin oli jo vuosien varrella tottunut.
Tämä pelkäsi, että toinen sanoisi niistä jotain.
"Aika harmaa päivä", Owild sanoi oltuaan hiljaa jonkin aikaa. Joka puolelal oli melko synkkää, koska aurinko ei päässyt paistamaan pilvien läpi. Ilma oli silti kostean lämmin. Meri aaltoili vähän ja puut huojuivat ihan pikkaisen ilmassa. Owild katseli tätä kaikkea ja hän ajatteli:
`Todella harmaa paikka, ei yhtään mukava, tai ainakaan sellainen jossa minä viihtyisin. Auringon paisteessa olisi paljon ihanampaa ja siellä minäkin tuntisin oloni kotoisaksi. Luulisin...´

[fang]

Aave yllättyi hieman toisen puheita. Toisen oli pakko olla uusi, kun se ei edes omaa alfaansa tunnistanut.
"Hrm. Minä olen sinun alfasi ja johtajasi," musta sanoi tympeänä kuten aina, ja vilkaisi punaisella silmällään kokonaiskuvan toisesta. Pohjaväristä tämä tunnisti sen doniaksi, mutta nuo räikeät kuviot pistivät suden silmään. Musta hieman katsoi vielä toisen punaista sydäntä ja mietti, tiesikö toinen näyttävänsä aika neitimäiseltä sen takia.
"Jos kerran olet uusi, et siis edes tiedä laumoista mitään?" Aave sitten huokaisi. Oma laumalaiselle voisi pikaisesti kertoa laumojen hierarkiat ja järjestykset, ja tietysti viholliset, mutta muu löpinä jäisi sikseen.

... ainakin, jos toisellakaan ei ollut mitään sanottavaa.

[maydei]

"A-anteeksi, e-en tiennyt, olen hyvin pahoillani. En vain tunnistanut kun olen aivan uusi..." Owild sanoi hieman hämillään ja huomasi miten toinen tuijotti tätä. Hän käänsi sen kyljen pois päin alfastaan missä sydän oli.
"Olet oikeassa, en tiädä... hmmm... yhtikäs mitään", Owild sanoi kainosti ja katseli varoen toista.

[fang]

Aave pudisti päätään. No, eipä uros ennen ollut joutunut selittämään uusille tulokkaille mitään.
"No. Täällä on kaksi laumaa. Me, värittömät, doniat, ja sitten on surkeat minchiat. Kummallakin laumalla on alfa ja beta, kummastakin laumasta voi erottaa. Erotetuilla on kaksi laumaa. Sitten on virusta levittävät ranwi-pirulaiset. Niitä tulee varoa, jos ei tahdo kuolemaakin pahempaa kohtaloa."

Susi odotti, että toinen tiedostaisi kaiken, esittäisi mahdolliset kysymykset, jonka jälkeen vielä sananen donian säännöistä ja määräyksistä.

[maydei]

"Aa, mutta mistä minä tunnistan Ranwin? Ovatko ne jotenkin erikoisen näköisiä? Saatan vaikuttaa tosi tyhmältä, vaikken kyllä ihan mikään tosi tyhmä ainakaan tietääkseni ole...", Owild sanoi ja mietti päässään Alfan kertomia juttuja.

#LYHYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!#

[fang]

Aave murahti.
"Kyllä, ranwit ovat todella eri näköisiä. Ne ovat sieluttomia, he ovat mutantteja. Heillä voi olla mitä vain sarvista kolmansiin jalkapareihin," susi selitti.
"Älä sitten sekoita Ranwia Erotettuun. Erotetuilla on kaksi häntää, ei laumaa kuten äsken sanoin," donia korjasi edellisen virheensä ja antoi pojan taas sulatella.

[maydei]

"Okei ,mutta kai se on hyvä, jos tuota sekoittaa erotetut niihin.?Tarkoitan siis, että koskaan ei voi olla liian varovainen.", Owild saneli.
Tämä mietti miltä nuo Ranwit saattoivat näyttää.


#LYHYTTÄ#

[fang]

"No, heitä ei voi sekoittaa. Ranweillakin saattaa olla kaksi häntää, mutta he omaavat aina enemmin mutaatioita," Aave selitti. Uskoisipa tuo paukapää jo.

... Toisaalta, tuossa paukapäässä oli potkua.

#Entäs täällä sitten? Lyhyttä ja irstasta#

[maydei]

"Jaa jaa, vai niin. No en kai minä sitten niitä sekoita. Ainakaan toivottavasti", Owild mietiskeli.
Se mietti edelleen miltä nuo Ranwit näyttivät. Sitä ei tavallaan kiinnostanut nähdä sellaista, mutta kiinnostuksen poikanen kuitenkin lymyili Owildissa. Sen mieli teki koko ajan vain enemmän nähdä sellainen, vaikka se olisi vaarallista.

#XDD#

[fang]

Aave heilutteli häntäänsä. Rauhallinen juttu tuokio oli kai kääntymässä pois, ellei Aave sitten rohkaistuisi ja sanoisi jotain tuolle? Ei, ei se olisi tämän suden tapaista. Kai. Tai niin musta toivoi. Ettei tunteet tulisi tielle.
"Mrh. Muista sitten olla todella varovainen niiden Ranwien kanssa," alfa tokaisi. Joo, pitihän omalaumalaisista huolta pitää.

[maydei]

"Juu...", Owild sanoi ja tuijotteli vettä joka aaltoili.
Oli hiljaista. ´
Owild nuuhki meriveden tuoksua ja mietti miltä nuo Ranwit oikein mahtoivat näyttää.
Owild tuijotteli maahan.

[fang]

#Keksi jotain toimintaa tähän peliin#

Aaveelle tuli pian mieleen eräs sävel lapsuudestaan. Jostain värssystä, jota äiti oli tälle pienenä pentuna laulanut. Uros laski takapuolensa santaan, ja sulki silmänsä. Tämä kuunteli hiljaisuutta ja muisteli sitä kappaletta. Sävel tuli mieleen, sanat eivät. Alfakin veti keuhkonsa täyteen raitista meri-ilmaa, ja vilkuili välillä Owildia. Koskaan ei voinut olla liian varma. Tai sitähän tämä oli, vai mitä?

[maydei]

#Joo, mie keksin, Owild tappaa Aaveen, ja sillä hyvä xD No ei(KYLLÄPÄS)#

Owild katseli tassujaan ja liikutteli niitä. Näin hiekka pääsi liikkumaan hänen varpaidensa välissä. Se kutitti Owildin tassuja, mutta se ei sutta haitannut. Owild tuijotteli vielä hetken hiekkaisia varpaitaan ja käänsi sitten päänsä kohti merta. Se kuohui, pärskyi ja aaltoili. Owildille tuli mieleen ailahteleva ja surullinen nuoruus.