Aave sumua

[fang]

#Oli pakko.

Tämä on siis langenneen kanssa sovittu. Hiro ja Aave taistelevat donian herruudesta vielä kerran. Taustamummoilijat, tässä voi lentää aika paljon verta, tai sitten ei yhtään.#

Louhikko oli aina yhtä ankea näky. Tosin, nyt kipakka aamu pakkanen oli kuivattanut sen märästä syksystä. Kivet olivat liukkaita, mutta niillä oli silti hyvä kävellä. Mustan suden hengitys höyrysi mukavasti, ja tunnelma oli rauhallisen leppoisa. Aave henkäisi välillä ylöspäin, ja hymyili pienesti. Niin, iso hymy ei sopinut tälle alfalle. Piti olla tiukka, jos maailmassa tahtoi jotain.

Sen hän oli joutunut muutaman kerran jo kokemaan.

Aave ravisteli päätään. Pyh, tunteet. Inhimillisyys on yliarvostettua #House komppaaja x)#

[langennut]

//Yap //

Hiroshima

Tyynellä, kolkolla louhikolla liikkui hahmo, Hiroshima. Kevyt, mutta samalla niskaa painostava sumu liikkui hitaina aaveina pitkin louhikkoa, ja kivet olivat terävinä pystyssä. Henki höyrysi ja sai aikaan pian ylös katoavia höyry pilviä, jotka muuttuivat pian osaksi sumua. oli hiljaista, paitsi kuului vain Hiron askeleet, hyppivät askeleet. Kirvestä oli vaikea kantaa, etenkin louhikko maisemassa. Se painoi puolelta toiselle, ja useasti donia meinasi menettää tasapainonsa ja horjahtaa alas teräviinkin kiviin. Oli niin viileätä, että vaikka Hiro muuten oli lämmin, oli sen kirves kylmä, tuuli oli puhalellut siihen, ja suussa se tuntui ikävältä. Hampaiden välistä tuprusi tiheään tahtiin höyryä, ja hiljaisuudessa kuului pientä kiroamista. Kaikessa hiljaisuudessa harmaa turkki tunsi äkkiä toisen vieraan hajun, joka tuli aika läheltä. Hampaiden välistä Hiro huudahti ilmoille terävän kysymyksen: "kuka sielä?"

[fang]

Onneksi Aave oli donia, ja näin omasi paksun turkin. Navakkoja tuulenpuuskia tuli koko ajan, ja tämä meinasi monta kertaa horjahtaa. Koru heilui puolelta toiselle paksussa nahkaremmissään.

Jonkin ajan päästä alfa haistoi tutun, mutta epämukavan hajun. Susi ei muistanut, missä tai milloin oli haistanut sen aikaisemmin. Se kuului jollekkin. Jollekkin urokselle. Aave muisteli. Päivä, jona suuri sota oli juuri ohi. Verisiä ruumita jokapuolella. Aave asteli niiden päällä väsyneenä, hän oli antanut laumalleen kaiken. Donian silloinen alfakin oli saanut osansa, ja Aave päätti käyttää tuota hyväkseen, ja he olivat taistelluut alfaudesta. Aave oli voittanut.

Donia palasi takaisin tähän hetkeen. Hiroshima. Tuo haju kuului sille, entiselle alfalle. Pian kuului huutokin.
Aave yskäisi.
"Minä, Hiro," tämä sanoi tyynenä, odottaen, että toinen hyökkäisi mistä vain.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi äänen. Se maistoi katkeran maun suussaan. Se oli Aave.. Se oli Aave. Hiro puri kirveen varttaan tiukasti yhteen. Tietämättään hän ajatteli prikuulleen samaa asiaa kuin toinen: sitä kertaa. Sitä helvetin kertaa. "Ai sinä?" Hiro sanoi hampaittensa välistä. Hän hyppeli toisen lähelle. Veri virtasi rajusti hänen suonissaan. Pian hän oli jo aika toisen edessä, ja tuijotteli. Mokoma piti tuota koruakin kaulassa. hiro tuijotteli toista, ilme värähtämättä. Toinen oli se pieni piru, josta oli tullut alfa. Tuo oli juuri se samainen...

[fang]

Aave katsoi sumuisilla silmillään toista. Juuri samanlainen kuin tämä oli muitanut. Kiukkuinen ja voitonhimoinen.
"Kyllä, juuri minä," donia sanoi rauhallisena, vaikka toinen vaikutti äärimmäisen ärtyneeltä. Aave varautui rähinään. Alfa yskäisi, ehkäpä hieman vaivaantuneena. Toisen läsnäolo sai tämän varuilleen. Toinen oli ymmärrettävästi vihainen, Aave ei ollut toiminut kovin reilusti näiden viimeeksi tavatessa.

[langennut]

Hiroshima

Hiro mulkoili toista, mutta laski kuitenkin kirveensä alas. Vielä ihan hetkeksi. "Olet sinäkin yksi helvetin kusiainen." Se sanoi ivallisesti. Hiro puhui yli tasaisella äänen sävyllä, hyvin sarkastisesti mukamas matkien toista. Tämä oli lapsellista ja beta hyvin tiesi sen, mutta mitäs sen väliä. Hiroa raivostutti. Hän ei olisi enään koskaan halunnut nähdä koko tyyppiä. Mielessään hän vain repisi toisen, pala kerrallaan.. Hiro nuolaisi huuliaan. toinen oli niin raivostuttava, niin ärsyttävä. Hiro sylkäisi jalkojensa juureen ja tuijotti toista, pieni hymy suullaan.

[fang]

Aave pysyi tyynenä.
"Hiro, olen pahoillani, mutta sinun hallituksellasi ei doniat olisi selvinnyt sodasta," uros sanoi juhlallisesti. Kun toinen sylkäisi tämän jalkoihin, puisteli susi päätään. Kakara mikä kakara.

#Tuli kiirus mennä o______o#

[langennut]

Hiroshima

*Hiro katseli toista. "Jos minöä en olisi ollut sielä, donia olisi hävinnyt sodan. Et edes kuulunut Donioihin kun minä tulin senkin saastainen pakolainen..." Hiro ei yhtään tuntunut tajuavan että puhui laumansa alfalle. Hän oli aivan toisessa maailmassa. toinen voisi vaikka erottaa tämän, mutta väliäkö. tuuli vain puikkelihti louhikossa, suurehkojen kivien välissä. Oli aamu, raikas aamu, jonka sumu, ja Aave olivat Hiron mielestä pilanneet.

[fang]

Aave tuhahti hiljaa.
"Minä olen kuules kuulunut Donioihin kauemmin kuin sinä," susi murahti, ja nuolaisi valkoista hammasriviään väsyneenä. No, sitä se koko yön partitointi tiesi.
"Sinä et saavuta tuolla aukomisella mitään," alfa tokaisi ykskanttaan. Hiron kaltaista hyvää taistelijaa ei kannattanut erottaa. Hiro olisi mahdollisessa jatkosodassa painonsa veroinen kullassa.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi raivon kasvavan sisällään. Hänen ainoan silmänsä iiris muuttui viiruksi, ja hänen suunsa vetäytyi ilkikuriseen hymyyn. hän naurahti pienesti, ja lausahti: "Olet niin oikeassa, olet niin helvetin oikeassa.." Hän nosti katsettaan. Oranssi harjas oli silmien edessä, mutta siitä välistä näki hyvin. Hiro nappasi Hono'on maasta, ja käänsi sne suussaan niin että terä oli Aaveeseen päin. Hullun kiille silmissään Hiro yritti hypätä toisen viereen, hän joko onnistui tai ei. Hän kuiskasi hiljaa toiselle: "Onko viimeistä tekona alfana, tai elävänä ylipäätään?" hiro nauroi siihen perään, ja sitten yritti nopealla liikkeellä iskeä toista etu jalkaan.

[fang]

Aave osasi odottaa toisen hyökkäystä. Kun toinen iski kirveensä Aavetta kohti, loikkasi tämä automaattisesti taaemmaks, mutta juuri silloin kivet pettivät. Liukkaita ne olivat sittenkin, ja susi rojahti maahan, saaden iskun etutassuunsa. Haavasta ei tullut syvä, mutta se vuosi auliisti. Uros raahasi takatassuillaan itseään kauemma tuosta höyrypäästä, käännähti äkkiä selälleen, ja nousi seisomaan. Sydän pamppaili kiivaasti, ja alfa hengitti tiheästi kylmän hien valuessa otsalla. Susi ärähti hieman. Tämä alkoi saada tarpkeeseen riitapukarista. Musta päätti lähteä vastahyökkäykseen. Ketterä susi loikkasi toista kohti, aikeinaan kaata se aluksi etutassuillaan maahan.

[langennut]

Hiroshima

Hiroshima virnisti hipaistessaan toista: "Hah!" Se huudahti, mutta ei paljoa muuta ehtinytkään kun toinen loikkasi tätä kohti. Hiro onnistui väistämään täpärästi, ja oli aivan erään kiven reunalla, ja juuri silloin sen kirveen painava terä osa painoi alaspäin. Hiro ehti huudahtaa hampiatten välistä vain "Per*ele!" Ennenkuin tippui suoraan maahan. Kirves upposi pieneen sammal mätteeseen, ja juuttui siihen hetkellisesti. Hiron pää oli jotenkin tärähtänyt vähän, ja se yritti kiskoa kirvestään pois, kuin unohtamalla toisen läsnäolon.

[fang]

Toinen kaatui ilman kaatoa, vau.
Susi kierähti toisen taakse tasaamaan hengitystään, ja katsoi sitten pikaisesti taivaalle. Sen jälkeen otus loikkasi toista mustaa kohti hampaat vääntyneenä ilkeään virneeseen. Aaveen aikeina oli upottaa hampaat toisen niskaa, ja siten jotenkin pakottaa toinen antautumaan tai jotain. Oli miten oli, jotain oli tehtävä. Tämä tilanne oli käytettävä hyväksi. Siis se, kun toinen oli "avuton" ja kirveen pauloissa.

[langennut]

Hiroshima

Hiro repi kirvestä irti ja kirosi sen kaikeksi maan ja taivaan väliltä. Se kuuli askelia takaaltaan, aj raskasta hengitystä. Nopeasti uros yritti hypätä kirveen yli, kun se sojotti maassa. Tietystihän uros kompastui kirveeseen, mutta pääsi pian taas jaloilleen. Uros kääntyi ympäri, ja katsoi missä toinen oli.

//Anteeksi lyhyt.//

[fang]

#Onko tämä peli vielä käynnissä? Jos on, syvimmät pahoitteluni, mutta vien Aaveen pois#