Minchia|Pohjoispuoli rannasta|Here we are(fang)

[fang]

[Ah, ja fang tulee jopa säädylliseen aikaan 8>]

Tuska oli hieman yllättynyt toisen selvityksistä alfaan kohden, ja venytteli hieman. Uroksella ei oikein tähän hätään ollut mitään uutta sanottavaa. Tuo haisteli kevätilmaa ja laski sitten katseensa maantasolle. Lumi suli melkein silmissä ja se sai herran hyvälle tuulelle, hän kun ei mikään lumen ystävä ollut. Ruskea pudisteli lyhyttä turkkiaan ja päästi ilmoille huokauksen ja haukottelun sekaisen äännähdyksen.

[Ah, miten juorut leviävät täällä 8'DD]

[maydei]

[Jepa jep]

Tinatarkin oli hiljaa toisen hiljetessä, kun ei keksinyt mitään sanottavaa. Se vain tuijotteli tassujaan, merta, lintuja, puita, hiekkaa, kiviä, taivasta, pilviä sun muuta mukavaa. Se ei keksinyt kertakaikkiaan mitään järkevää sanottavaa, joten se tyytyi olemaan hiljaa. Hiljaisuus ei ollut kovin kiusallinen onneksi. Narttu ei pitänyt sellaisista hetkistä.

[fang]

Tuskakin oli hiljaa, ja kuunteli sitä... Hiljaisuutta nimittäin. Miten harvoin pysähtyy kuuntelemaan hiljaisuutta. Meren kohinaa, tuulen vinkumista ja huminaa, lintujen laulua ja oman vatsan kurnintaa. Ja omia ajatuksia. Ääniä, jotka tulevat omasta kehostaan tahtomattaan, mutta joita ei koskaan kuule. Uros kuunteli luppakorvat höröllään ja nautti joka hetkestä. Pitkään aikaan tuo ei ollut saanut tälläistä rauhaa, kun aina piti stressata ja olla huolissaan. Ja kantaa kaunaa ja suunnitella kostoja. Sellaista tällä kertaa.