|
|
Post by yontimo on Jan 1, 2008 17:35:51 GMT 2
"No ei sitten! puhdista itse omat haavasi! meinaan vain että voi olla aika vaikeaa.." nartun pinna paloi ja hän sähäytti sanat suustaan, kuin käärme joka syöksyy jonkun kimppuun. Ja toi hymykin vielä.. narttu ajatteli ja väläytteli ilkeästi hampaitaan toiselle, hän oli hyvin kiukustunut toiseen ja käänsi toiselle selkänsä ja asteli muutaman askeleen kohti metsää, hän pysähtyi, koska halusi nähdä miten toinen aikoi puhdistaa haavansa.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 1, 2008 19:32:23 GMT 2
"Niin puhdistankin!" Tryuu tiuskaisi takaisin. "Pärjään yksinkin. En tarvitse siihen kenenkään apua. Varsinkaan nartun." koirasusi jatkoi kääntäen katseensa pois. Haavojen puhdistaminen yksin oli kyllä todella vaikeaa. Sitä donia uros ei voinut millään kieltää. Siinä Tryuu kyllä tarvitsisi apua, muttei sitä tietenkään halunnut. Koska, uros halusi selviytyä kaikesta yksin. Jos tämä olisi satunut Tryuulle pari vuotta sitten, niin apu kyllä olisi kelvannut. Mutta eräiden tapauksien takia, Tryuu menetti luottamuksensa kaikkiin. Paitsi tietenkin itseensä. "Mitä sinä nyt jäit tölläämään ?" donia kysyi ärtyneesti, kun vaistosi ettei Shadow ollut minnekkään vielä lähtenyt. Taas alkoi hieman huimata. Tryuu pudisti päätään ja kumartui juomaan vähän. Hele kun päätä särkee... hän manasi mielessään. Koirasusi peitteli päänsärkyään parhaansa mukaan. Eihän hän nyt halunnut näyttää heikolta toisen nähden. Tryuun horjahteli taas hieman. Tasapainon onnistui juuri ja juuri pitämään. Melkein uros loiskahti järveen. Tryuun jalat alkoivat vapista hieman. Koirasusi oli heikkona, verenhukan takia. Onneksi haavasta ei enää verta kunnolla vuotanut. Pian kuului loiskahdus, Tryuu oli menettänyt taas tajuntansa ja oli tipahtanut järveen.
---------------------
Taisin vähä innostuu kirjottamaan XD
|
|
|
|
Post by yontimo on Jan 1, 2008 21:21:44 GMT 2
Narttu naurahti ivallisesti ja istahti maahan, hän kietaisi tuuhean häntänsä ympärilleen ja tuijotti järkähtämättä toista, hän ei selviä tuosta.. hän ajatteli ja katsoi miten toinen rupesi pikku hiljaa huojumaan, kuului vain loiskahdus ja toinen oli uponnut veteen, hitaan arvokkaasti narttu venytteli kun nousi ja lähti istten arvokkaasti sipsuttamaan kohti rantaa, hän sai hetken toista etsittyään hampaansa toisen turkkiin kiinni ja sai kuin saikin raahattua toisen rannalle.
"Ei kai taas..." narttu ajatteli ja ihmetteli toisen jo toista kertaista tajuttomuutta. Hän läpsäytteli tassullaan toisen poskea.
#juuh vissiinn : DD#
|
|
|
|
Post by koji on Jan 3, 2008 14:59:09 GMT 2
Tryuu ei herännyt, tippuessaan kylmään veteen. Harmaa alkoi nähdä painajaista, menneisyydestään.
Harmaa koirasusi veti rekea Alasksassa onnellisena, ja ihan erilaisena kuin nyt. Koirasusi kuitenkin sairastui ja se vietiin eläinlääkärillen. Jossa saatiin selville, ettei se ollutkaan Huskyn pentu, vaan koirasusi. Joten koirasuden omistaja hylkäsi tämän Alaskan erämäihin. Koirasusi löysi vanhan perheensä. Mutta perhe ei muistanut ollenkaan, kauan sitten kadonnutta Tryuuta. Se sattui koirasutta paljon, ja se ampaisi juoksuun, merenrantaan ja lähti uimaan...
Tryuu räväytti silmänsä auki ja nousi seisomaan. Harmaa ihmetteli hieman miksi oli niin märkä, kunnes muitsi että oli tippunut järveen. Koirasusi ei välittänyt yhtään toisesta, joka seisoi tämän vieressä.
|
|
|
|
Post by yontimo on Jan 7, 2008 15:30:30 GMT 2
Narttu läpsäytti vielä muutaman kerran ja vilkaisi sitten kummissaan urosta, jonka ilmeet vaihtelivat ilon ja tuskan väliltä, mahtoi toinen olla alitajunnassa ja nähdä jotakin. "Jaa-a sä selvisit" hän tokaisi kun huomasi toisen pikku hiljaa virkoneen. "Olisi voinut jättää veden alle.." toinen mutisi itsekseen ja näpäytti tassullaan vielä kerran toisen naamaa, ehkä se nyt heräisi kunnolla.
|
|
|
|
Post by koji on Jan 7, 2008 18:42:46 GMT 2
"Herranjumala! Olen jo hereillä, joten lopeta tuo läpsiminen." Tryuu tiuskaisi. Uros ei yhtään välittänyt, siitä että toinen oli pelastanut taas tämän hengen. Ilman toistahan Tryuu makaisi vieläkin järvessä tajuttomana. Aivan pientä kiitollisuutta uros tunsi, muttei ikinä myöntäisi sitä. Eikä sitä että oli nähnyt painajaista. Noloahan se olisi, kunniansa häpäisemistä. Ja kunniansa häpäiminen ei kuulunut donia herran tapoihin. Onneksi haavan verenvuoto on lakannut, mutta silti on kipeä... Tryuu ajatteli. "Taidankin tästä alkaa lähteä..." uros tokaisi ja lähti käppäilemään pois päin.
---------------------------------
Kiitus ja kumarrus pelistä.
|
|
|
|
Post by yontimo on Jan 8, 2008 14:56:20 GMT 2
Narttu säpsähti hiukan toisen ärähdystä ja astui muutaman askeleen sivulle kun toinen nousi ylös ja huikkasi lähtevänsä, ' mikäs siinä, itsekin voisi häippästä' hän tuumi ja katsoi toisen loittenavaa selkää kunnes käänsi itse selkänsä ja ampaisi metsikköön. ------------------------ samat sinulle  |
|
